Lakialoite kampanjakatoista vaaleihin

Esittelypuheenvuoroni lakialoitteen lähetekeskustelussa eduskunnassa 6.9.2019:

Arvoisa puhemies

Ehdotan yhdessä muiden tämän lakialoitteen allekirjoittaneiden edustajien kanssa, että lakiin ehdokkaan vaalirahoituksesta lisätään vaalikohtainen kampanjakatto. Kampanjakatto koskisi kaikkia vaalikampanjan kuluja. Ehdottamani kampanjakatto olisi kunnallisvaaleissa 7 500 euroa, eduskuntavaaleissa 30 000 euroa ja europarlamenttivaaleissa 50 000 euroa. Lisäksi aloitteessa esitetään vaalirahoitusta koskevan ennakkoilmoituksen muuttamista vapaaehtoisesta pakolliseksi.

Kun kampanjoin eduskuntavaaleissa Helsingin keskustassa, ranskalainen turistiryhmä pysähtyi kohdalleni. He kyselivät uteliaina vaaleista, kampanjoinnista ja minusta. Sen jälkeen he utelivat: ”Oletko todella ihan tavallinen ihminen?” Kerroin taustastani, minkä jälkeen he totesivat yllättyneinä, ettei Ranskassa vastaava voisi koskaan olla mahdollista.

Ihmettely huvitti, mutta siihen tiivistyi jotain olennaista demokratian polarisoitumisesta. Maailmalla on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että vaaleissa ehdolle asettuvat ja varsinkin valitut ovat eliittikoulujen koulimia, hyvin resursoituja ja ajavat hyväosaisten intressiryhmien etuja. Jatka lukemista

Demokratia ei saa olla kaupan

Jätin eilen lakialoitteen lakisääteisestä kampanjakatosta eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleihin. Aloitteessa esitetään vaalirahoituslakiin eduskuntavaaleissa 30 000 euron, kunnallisvaaleissa 7 500 euron ja europarlamenttivaaleissa 50 000 euron ylärajaa vaalikampanjan yhteenlasketuille kuluille. Lisäksi aloitteessa esitetään avoimuuden lisäämistä muuttamalla vaalirahoitusta koskeva ennakkoilmoitus pakolliseksi.

Vaalikampanjoiden koko on karannut pahasti käsistä, ja se on ongelmallista demokratian kannalta. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus osallistua vaaleihin. Demokraattiset osallistumismahdollisuudet ovat kuitenkin polarisoituneet sosioekonomisen taustan mukaan. Koulutetuimmilla ja hyväosaisilla on paremmat lähtökohdat käydä kampanjaa ja parhaat mahdollisuudet tulla valituksi. Niin ei saisi olla. Vaalikampanjoiden paisuminen voi vaikuttaa myös politiikan sisältöön. Esimerkiksi yritystukea saavat todennäköisimmin sellaiset ehdokkaat, jotka ajavat politiikassaan ennen kaikkea yritysten asiaa, näkökulmaa ja intressejä. Jatka lukemista

Kansalaisaloite ansaitsee arvokkaamman kohtelun

Viime päiviin asti Suomen eduskunta on kunnioittanut kansalaisaloitteita käsittelemällä ne asiallisesti. Ja hyvä niin, sillä kansalaisaloitteen avulla yhä useampi on voinut osallistua poliittisen asialistan laatimiseen ja vaikuttaa siihen, mitä asioita edustuksellisessa instituutiossa käsitellään ja mistä julkisuudessa keskustellaan.

Mutta kun valiokunnassa hylätään aloite maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta yhden väärän sanan vuoksi, tai kun eduskunnan käsitellessä kansalaisaloitetta aktiivimallin kumoamiseksi salissa ei ole paikalla yhtäkään hallituspuolueen edustajaa, lähetetään kansalaisille viesti, ettei heidän osallistumisensa ole kunnioittavan käsittelyn arvoista. Jatka lukemista

Muutoksessa tarvitaan jokaisen ääni

Minulta kysytään hyvin usein puolueiden välisistä eroista ja siitä, mitä saa jos äänestää vasemmistoliittoa. Mitä konkreettisia eroja puolueiden väleiltä löytyy esimerkiksi Helsingissä. Silloin vastaan, että vasemmistoliitto on puolue joka systemaattisesti on ajanut kohtuuhintaista asumista, me olemme vaatineet Helsingissä myös jatkuvasti lisää rahoitusta sote-palveluihin, me olemme puhuneet sellaisten palveluiden puolueista, joihin hyvin harvoilla valtuutetuilla Helsingissä on mitään kosketusta. Me olemme puolustaneet paperittomien oikeuksia, päihde- ja mielenterveyspotilaiden palveluita. Tällä hetkellä hyvin ongelmallinen trendi on nimittäin se, että esimerkiksi Helsingissä suurin osa valtuutetuista tulee kaupungin hyvinvoivilta alueilta ja he itse ovat hyvin toimeentulevia. Samaan aikaan kun erot todellisuuksien välillä Helsingissä kasvavat, meillä yhä suurin osa päättäjistä ovat sellaisia joilla ei ole mitään kosketusta huono-osaisuuteen ja lähiöiden arkeen. Jatka lukemista

Kuntavaaleista 2017 lähtien kaupunkilaiset saavat päättää, kuka Helsinkiä johtaa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Olen ollut Helsingin kaupunginvaltuutettuna pian kolme ja puoli vuotta. Se on todella lyhyt aika moneen täällä istuvaan konkarivaltuutettuun verrattuna, mutta aika nopeasti olen syöksynyt kuntapolitiikan syövereihin niin, että ulkopuolisen asemasta on enää vaikea arvioida, miltä politiikka näyttää ulospäin.

Monet meistä ovat kuitenkin edelleen sitä mieltä, että ruminta Helsingin kuntapolitiikassa ovat nimenomaan olleet epäselvät valintaprosessit liittyen apulaiskaupunginjohtajien pesteihin, jotka ovat leikisti virkamiespaikkoja, mutta eivät sitten kuitenkaan. Pienemmät ryhmät ja me keskisuuret (huom, huom!), olemme katsoneet vierestä, kun paikkoja on diilailtu kepulikonstein milloin milläkin perusteella. Systeemin hämäryys ei ole ollut eduksi kenellekään, vaan se on syönyt poliittista luottamusta meiltä kaikilta. Kaupunkilasten silmissä olemme kaikki olleet osa tätä mätää tuolileikkiä. Pormestarimalli korjaa vihdoin tämän epäkohdan, ja se on meille kaikille vain positiivinen asia. Mutta positiivinen asia se on ennen kaikkea demokratian kannalta. Kuntavaaleissa 2017 kaupunkilaiset saavat aidosti vaikuttaa siihen, ketkä tätä kaupunkia johtavat. Pormestarimalli myös erottaa virkamiesvallan ja poliittisen vallan toisistaan ja tekee päätöksenteosta läpinäkyvämpää – mutta vain jos me poliitikot huolehdimme käytännössä, että näin myös tapahtuu. Jatka lukemista

Koulun lakkauttamisen ei pidä olla helppoa!

Haluan aloittaa kouluverkkotarkasteluun liittyvillä positiivisilla puolilla. Kouluverkkotarkastelun poukkoileva ja epädemokraattinen valmistelu on saanut aikaan sen, että monien alueiden asukkaat ja vanhemmat ovat aktivoituneet poliittisesti. He ovat tuottaneet hurjan määrän tietoa, jolla viraston valitettavan usein tarkoitushakuiset laskelmat on kyseenalaistettu. He ovat lähettäneet postia, soitelleet, kirjoittaneet mielipidekirjoituksia, jopa lähteneet ehdolle vaaleihin. Minusta tämä on pelkästään hienoa. Mutta monen mielestä täällä salissa sen sijaan, nämä aktiiviset kaupunkilaiset ovat pelkästään rasittavia. Ai siksikö että he hankaloittavat ”sulavien päätösten tekemistä”, vai siksi, että he pakottavat meidät päättäjät vielä kerran tarkistamaan esitysten taustalla olevat luvut, käymään esitykset läpi uudestaan – huolellisemmin? He kutsuvat meidät käymään ja katsomaan omin silmin esimerkiksi, sijaitseeko oppilaiden mielekäs oppimisympäristö todella koulun varastohuoneessa. Kyllä, tämä on ihan totisinta totta vuodelta 2015. Jatka lukemista

Yhdenvertaisuuden eteen on tehtävä väsymättömästi töitä

Koko aikuisikäni olen voinut ajatella, että hetkellisistä takaiskuista huolimatta sukupuolten välinen tasa-arvo ja ihmisten yleinen yhdenvertaisuus lisääntyvät. Syksyllä saavutettu voitto tasa-arvoista avioliittoa koskevassa väännössä tuki vielä tätä kertomusta.

Yhteiskunnallinen ilmapiiri on talouskriisin ja oikeistopopulismin nousun myötä kuitenkin kääntynyt suuntaan, jossa naisia halutaan sulkea ulos työelämästä kotien seinien sisälle. Suomessa jyllää voimia, jotka yrittävät kaikin keinoin kääntää historian kelloja taaksepäin ja mitätöidä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen tehtyjä ponnistuksia. Yhdenvertaisuus leimataan nyt ylellisyydeksi, joka voidaan siirtää syrjään ja johon tiukassa taloudellisessa tilanteessa ei ole varaa.

Jatka lukemista

Hannu hyvä, ne kilvet ovat oikeita ihmisiä!

Helsingin sote-viraston osastopäällikkö Hannu Juvonen kirjoittaa Mediuutisten kolumnissaan seuraavasti:

“Odottavat äidit ja pienet lapset eivät ole ainoita ihmiskilpiä. Yritä kehittää psykiatriaa ja päihdehuoltoa – psykiatriset potilaat ja heidän omaisensa ovat ihmiskilpinä ennen kuin ehdit saada ensimmäistäkään suunnitelmaa valmiiksi henkilöstökäsittelyineen. Yritä kehittää terveysasemia – seniorikansalaiset rekrytoidaan välittömästi ihmiskilviksi. Kokonaan oma lukunsa ovat ääniä janoavat paikallis- tai nurkkakuntapoliitikot. Heidät saadaan rekrytoitua ihmiskilviksi melkein minkä tahansa muutoksen vastustamiseen.”

Koska koen, että Hannu Juvosen kirjoitus rivien välistä kritisoi muun muassa omaa toimintaani poliitikkona liittyen Auroran psykiatrisen päivystyksen siirtoon, haluan todeta pari asiaa.

Jatka lukemista

Auroran kohtaloa ei saa ratkaista kiireessä kuulematta asiantuntijoita, potilaita ja omaisia

Auroran psykiatrisen päivystyksen kohtalo herätti vilkasta julkista keskustelua viime kesäkuussa. Keskustelua käytiin siitä, oliko sosiaali- ja terveyslautakunta todella päättänyt lakkauttaa Auroran psykiatrisen päivystyksen ja edellyttääkö uusi päivystysasetus, ettei Aurora voisi toimia vanhassa toimipisteessä.

Sosiaali- ja terveysviraston osastopäällikkö Hannu Juvoselta 10.9.2014 saamani sähköpostitiedon mukaan kesäkuun alussa perustettiin ”somaattisen ja psykiatrisen päivystyksen integraatiota ja päivystysasetuksen mukaista palvelurakennetta suunnitteleva moniammatillinen työryhmä, jolle annettiin tehtäväksi arvioida asiaa laaja-alaisesti tarkastellen myös psykiatria- ja päihdepoliklinikkojen akuuttipalveluja”. Parhaillaan työryhmä valmistelee ehdotusta uudeksi päivystyksen ja akuuttipalveluiden rakenteeksi. Tämän jälkeen asia siirtyy johtoryhmän ja henkilöstön käsittelyn kautta lautakunnalle raportoitavaksi.

Keskeisten mielenterveysjärjestöjen kuuleminen järjestettiin 11.9.2014. Mitään tämän laajempaa kuulemista tai lausuntokierrosta ei aiota järjestää, sillä osastopäällikö Hannu Juvosen mukaan ”kyse on normaalista operatiivisesta toiminnan suunnittelusta ja palvelujen parantamisesta”. Jatka lukemista

Kolmen kesken

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Monen 30-vuotiaan korkeakoulutetun elämää kuvaa sinnittely pätkätöissä ja lisäkouluttautuminen vailla tietoa siitä, johtaako koulutus välttämättä parempiin työmahdollisuuksiin. Elokuun puolivälissä Helsingin Sanomien mielipidepalstalla nimetön kirjoittaja kirjoitti, että hänen lähettämänsä yli 500 hakemusta ovat poikineet yhden määräaikaisen sijaisuuden.

Siksi on täysin irvokasta, että meillä on rinnakkaisjärjestelmä, joka nimittää työtehtäviin ihmisiä poliittisten kulissisopimusten mukaan, eikä reilulla ja avoimella hakumenettelyllä. Se ei taatusti lisää ihmisten uskoa demokratiaan ja avoimeen päätöksentekoon. Ja meidän vastuullahan olisi nimenomaan kuroa umpeen kuilua päätöksentekijöiden ja kaupunkilaisten välillä. Ei siis ihme, että esimerkiksi vain yksi kymmenestä nuoresta ilmoittaa tuoreen Nuorisobarometrin mukaan, että hänellä on mahdollisuuksia vaikuttaa asuinkuntansa päätöksentekoon. Tulos kertoo siitä, ettei poliittinen järjestelmä ole onnistunut vakuuttamaan nuoria toimintansa laadusta.

Jatka lukemista

Kuuntelemisen vaikeus

”Our culture is one that rather speaks than listens. From reality TV to political rallies there is a clamour to be heard, to narrate and gain attention. Consumed and exposed by turns, ‘reality’ is reduced to revelation and voyeurism” (Les Back 2007).

Joulukuun alussa seison Malmin torilla Vasemmistoliiton teltalla. Takana on kiireinen ja raskas syksy. Olen revennyt kaikkialle ja selvinnyt ehjin nahoin vaikeassa elämäntilanteessa. Nyt olen viikonlopun yksin ja koska en ole ehtinyt aikoihin telttailemaan ja ”kansan pariin”, niin kuin politiikassa tavataan sanoa, otan tilanteesta vaarin.

Pipo syvällä päässä värisen, mieli lähes tyhjänä teltan edessä, kun eteeni ilmestyy keski-ikäinen huojuva mies. Ostokset muovikassissa. Viinan höyry tarttuu ensimmäisenä. Tervehdin ja kysyn, miten miehellä menee. Kuuluu hakkaava, lyhyt nauru ja mies toteaa: ”Miten voi mennä kun on suussa kaksi syöpää?”

Jatka lukemista