Veronika Honkasalo

Koulun lakkauttamisen ei pidä olla helppoa!

Haluan aloittaa kouluverkkotarkasteluun liittyvillä positiivisilla puolilla. Kouluverkkotarkastelun poukkoileva ja epädemokraattinen valmistelu on saanut aikaan sen, että monien alueiden asukkaat ja vanhemmat ovat aktivoituneet poliittisesti. He ovat tuottaneet hurjan määrän tietoa, jolla viraston valitettavan usein tarkoitushakuiset laskelmat on kyseenalaistettu. He ovat lähettäneet postia, soitelleet, kirjoittaneet mielipidekirjoituksia, jopa lähteneet ehdolle vaaleihin. Minusta tämä on pelkästään hienoa. Mutta monen mielestä täällä salissa sen sijaan, nämä aktiiviset kaupunkilaiset ovat pelkästään rasittavia. Ai siksikö että he hankaloittavat ”sulavien päätösten tekemistä”, vai siksi, että he pakottavat meidät päättäjät vielä kerran tarkistamaan esitysten taustalla olevat luvut, käymään esitykset läpi uudestaan – huolellisemmin? He kutsuvat meidät käymään ja katsomaan omin silmin esimerkiksi, sijaitseeko oppilaiden mielekäs oppimisympäristö todella koulun varastohuoneessa. Kyllä, tämä on ihan totisinta totta vuodelta 2015.

Tämän kaupungin suurimpia ongelmia on se, että kaupunkilaiset kokevat etteivät he pysty vaikuttamaan heitä koskeviin päätöksiin. Se on trendi, josta meidän kaikkien pitäisi olla huolissaan. Omaa surullista tarinaansa kertoo myös se, että kuntavaaliprosentit laskevat laskemistaan. Sellainen kaupunki ei voi hyvin, sillä kaupunki on juuri sellainen, minkälaiseksi kaupunkilaiset itse sen rakentavat.

Mutta nyt. Nyt meillä on täällä esitys, jonka avulla vaikutetaan siihen, että kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuudet heitä koskeviin asioihin, vähenevät entisestään. Jos päätösvalta kouluverkkoasioissa viedään pelkästään lautakunnalle, tarkoittaa se pahimmassa tapauksessa sitä, että koulun lakkautuksesta voidaan päättää muutaman päivän varoitusajalla. Moni sanoisi tähän, että tuo on pelkkää pelottelua. Esitykset on tapana jättää pöydälle, jotta niihin ehditään tutustua kunnolla. Näin minäkin haluaisin ajatella, mutta en enää sen jälkeen, kun tavaksi on muodostunut herrasmiessääntöjen systemaattinen rikkominen poliittisessa tarkoitusmielessä ja jopa ensimmäisestä pöytäämisestä vaaditaan äänestystä. Puistolasta on puolestaan vuodelta 2014 esimerkki, kuinka koulutila lakkautettiin juuri nimenomaan muutaman päivän varoitusajalla. Siihen ei monikaan ehtinyt reagoida.

Opetusvirasto on juuri aloittanut kouluverkkotarkastelun demokratisoimisen ja pohtii nyt metodeja, joilla asukkaat ja eri intressitahot saadaan sitoutettua prosessiin aikaisempaa paremmin. Miksi juuri nyt, kun työ on juuri lähtenyt käyntiin, emme voisi antaa aikaa sen kehittämiseen. Koulujen lakkauttamisista ei ole tarkoitus tehdä helppoa – se valitettavasti tuntuu nyt kuitenkin olevan idea tämän esityksen taustalla. Mutta kertaalleen lakkautettua koulua on miltei mahdotonta saada enää takaisin. Pidetään huolta siitä, että päätökset valmistellaan jatkossa huolellisemmin asukkaita kuunnellen ja osallistaen. Sitä arvostavat myös Helsingin tulevat sukupolvet.

Kannatan Anna Vuorjoen hylkäysesitystä.

Kiitos!