Talous on politiikassa ennen kaikkea keino, ei päämäärä

Eduskunta käsitteli 1.10.2019 kokoomuksen tekemää välikysymystä hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikasta. Tässä puheenvuoroni keskustelusta:

Arvoisa puhemies,

”Meidän on pakko säästää palveluista, sillä ajattelemme tulevaisuuden lapsia ja nuoria.” Tuo oli suurin piirtein ensimmäinen lause, jonka kuulin kokoomuslaisten valtuutettujen suusta, kun olin noussut Helsingin kaupunginvaltuustoon ja kaupunki käsitteli budjettiaan syksyllä 2013. Sen jälkeen olen kuullut tuon hokeman uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Kuinka outoa perustella lasten ja nuorten hyvinvointiin ja lapsiperheisiin kohdistuvia leikkauksia tulevaisuuden lapsilla, ajattelin tuolloin ja ajattelen edelleen.

Kokoomuksen välikysymyksessä viljellään tiuhaan sellaisia käsitteitä, kuten ”holtiton talouspolitiikka” ja ”holtittomuuden vaarat”, kun kuvataan hallitusohjelman mukaista politiikkaa. Kun puolestaan halutaan korostaa ”kestävyyttä”, ”pragmaattisuutta” ja ”vastuullisuutta”, viitataan kokoomuksen omaan politiikkaan. Usein se ei ole kokoomuksen mukaan edes ideologista lainkaan, vaan “puhdasta realismia”. Niinpä niin.

Jatka lukemista

Uusi näkökulma varhaiskasvatuksen maksuttomuuteen: Lapsen oikeus huolenpitoon

Maksuttomasta varhaiskasvatuksesta on tullut monen poliitikon lemmikki. Tarvetta perustellaan varhain aloitetun tavoitteellisen pedagogisen kasvatuksen tehokkuudella ja lasten elämänkestävällä menestyksellä. Varhaiskasvatuksen onkin tutkimuksissa todettu tasoittavan lähtökohtia etenkin niillä lapsilla, joiden kasvuympäristössä on paljon tervettä kehitystä vaarantavia uhkia. Pedagoginen ja menestykseen tähtäävä näkökulma on kuitenkin vain yksi syy puolustaa maksutonta varhaiskasvatusta. Jatka lukemista

Päivähoito-oikeuden rajaaminen on estettävä

Nykyinen hallitus on sitoutunut rajaamaan lasten oikeutta päivähoitoon siten, että lapset, joiden toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona äitiys-, vanhempain- tai hoitovapaalla, saisivat olla hoidossa vain osa-aikaisesti kuitenkin ”sosiaaliset perusteet huomioivalla tavalla”. Eilen hallituspuolueiden puheenjohtajat sopivat keskenään, että päivähoito-oikeutta rajataan, mutta yksityiskohdista sovitaan myöhemmin.

Jatka lukemista

Omantunnon politiikkaa

Professori Jorma Sipilä on todennut, että varhaiskasvatus hyödyttää enemmän kuin mikään muu myöhempi koulutus. Varhaiskasvatuksesta eniten hyötyä saavat huono-osaiset perheet ja pitkällä aikavälillä varhaiskasvatus myös vähentää sosiaalimenoja. Siksi juuri nyt olisi tärkeää, että myös meidän kesken täällä valtuustosalissa syntyisi solidaarisuudentunne sen suhteen, että yhdessä päättäisimme investoida lasten tulevaisuuteen.

Se, että virasto on jatkuvasti aliresursoitu eikä rahoitus vastaa tarpeeksi hyvin todellisia lapsimääriä, tukee sellaista toimintaa, joka ei katso kauas tulevaisuuteen. Se, ettemme budjetoi tarpeeksi lasten ja nuorten hyvinvointiin juuri nyt kun hyvinvointierot väestöryhmien välillä ovat kasvaneet, tulee myöhemmin kalliiksi. Se, että tietoisesti annamme lasten ja nuorten palveluiden elää tekohengityksellä, ajaa huono-osaisia marginaaliin ja tukee ajatusta siitä, että haluamme Helsingistäkin sellaisen, jossa vahvimmat pärjäävät ja heihin satsataan. Lisäksi tällainen säästöpolitiikka on lasten oikeuksien sopimuksen vastaista.

Jatka lukemista

Ihan tavallista vyönkiristämistä

Lapset ja nuoret ovat usein kaunistamassa juhlapuheita tulevaisuudesta. Olen nyt istunut puoli vuotta Helsingin varhaiskasvatuslautakunnassa ja siellä kauniit puheet tuntuvat jo jokseenkin irvokkailta. Tänään meille esiteltiin viraston talouden madonluvut. Jo valmiiksi täysin aliresursoitu toimiala joutuu kiristämään taloutta entisestään.

Nyt virkamiehet etsivät hätäratkaisuja mahdottomassa tehtävässä. Syksyn alussa lyödään todennäköisesti pöytään suunnitelma, joka sisältää ehdotukset siitä, että Helsingissä luovuttaisiin päivähoitomaksujen sisaralennuksista ja pienennettäisiin 2­˗3-vuotiaiden kotihoidon kuntalisää. Kokouksessa väläyteltiin myös sitä kysymystä, onko päiväkoti oikea paikka niille lapsille, joiden toinen vanhempi on syystä tai toisesta kotona. Näiden kaikkien kaavailujen kustannusvaikutukset ovat viraston kokonaisbudjetissa (n. 355 milj. euroa) varsin pieniä. Esimerkiksi sisaralennuksen poisto toisi säästöjä 1,6 miljoonaa ja kotihoidon tuen Helsinki-lisän alentaminen 2˗3-vuotiailta 2 miljoonaa. Sen sijaan kattavaa tutkimustietoa ei ole saatavilla siitä, millä tavalla tämänkaltaiset säästöt vaikuttavat lapsiperheiden ja varsinkin pienituloisten asemaan.

Jatka lukemista

Helsingin puistoruokailu ainutlaatuista koko Suomessa

Puistoruokailu

Helsingin kaupungin maksuton puistoruokailu aloitettiin kesällä 1942. Puistojen kesäruokailu on nimenomaan helsinkiläinen keksintö ja sen toiminnan jatkuvuuden takaa tänäkin päivänä historialliset juuret. Keskellä sotaa alkanut puistoruokailu tuli tarpeeseen, sillä elintarvikepula vaivasi suurta osaa helsinkiläisistä. Tänään Helsingissä yhden maksuttoman puistoaterian hinta kaupungille on vähän yli euron.

Maksuton alle 16-vuotiaille lapsille tarkoitettu puistoruokailu on vuosien mittaan herättänyt vilkasta keskustelua, kun toiminta on monena vuonna ollut vaakalaudalla tai ruokailua on järjestetty vain osassa kaupungin puistoista. 1990-luvulla kokeiltiin väliaikaisesti myös maksullista puistoruokailua, mikä herätti voimakasta vastustusta.

Jatka lukemista

Kerhotoiminnalla ei saa korvata päivähoitoa

Helsinki on sitoutunut lisäämään kerhopaikkoja ja kaavailuissa on, että kaupunki tarjoaisi noin 1200 kerhopaikkaa kotihoidossa oleville lapsille vuonna 2013. Tämä on tuntuva lisäys, sillä vielä vuonna 2011 kerhopaikkoja oli noin 500. Kerhopaikkojen houkuttelevuutta on lisätty maksuttomuudella.

On hienoa, että kunnallinen varhaiskasvatus ulottuu laajentuneen kerhotoiminnan myötä koskettamaan myös kotihoidossa olevia lapsia. Näin lasten sosiaaliset verkostot vahvistuvat ja vanhemmat (useimmiten äidit) saavat helpotusta pikkulapsiarkeen. Kerhotoiminnan vahvistamisella keinotekoista kuilua kotihoidossa olevien lasten ja päiväkotilasten välillä saadaan myös kavennettua.

Mutta voi tilanteessa nähdä uhkakuviakin. Kerhotoiminnan laajentamista perustellaan sillä, että näin vanhempien valinnanvapautta hoitomuotojen suhteen monipuolistetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun kaupunki taistelee kasvavien lapsimäärien kanssa ja lapsimääriin liittyvät ennusteet vielä harvoin vastaavat todellisuutta, päivähoidon tarvetta halutaan vähentää lisäämällä kerhotoimintaa. Ja onhan kerhotoiminnan tarjoaminen ja kotihoidon painottaminen myös kustannuksiltaan paljon halvempaa kuin kunnallisen päivähoidon tarjoaminen. Jatka lukemista

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on kaikkien lasten oikeus

Päivähoito nousee tasaisin väliajoin kiivaaksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi. Useimmiten keskustelu jakautuu päivähoidon ja kotihoidon rintamiin. Tässä keskustelussa perhe on usein näyttämö, jossa on hyvinvoivat vanhemmat ja lapset. Tässä normiperheessä on aikaa, rakkautta, toimeentuloa ja halua kasvattaa oikein. Keskustelusta unohtuvat sen sijaan helposti ne lapset, joille arki kotona ei ole helppoa ja joiden perheissä ongelmat kasautuvat.

Tutkimukset osoittavat kiistatta, että kaikki lapset hyötyvät laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja hyvästä opetuksesta. On myös joukko lapsia, jotka hyötyvät tästä erityisen paljon. Heille päivähoito on paitsi ongelmia ehkäisevää myös niitä korjaavaa palvelua. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on taannut palvelun, joka ei erottele tai leimaa. Jatka lukemista