Ihan tavallista vyönkiristämistä

Lapset ja nuoret ovat usein kaunistamassa juhlapuheita tulevaisuudesta. Olen nyt istunut puoli vuotta Helsingin varhaiskasvatuslautakunnassa ja siellä kauniit puheet tuntuvat jo jokseenkin irvokkailta. Tänään meille esiteltiin viraston talouden madonluvut. Jo valmiiksi täysin aliresursoitu toimiala joutuu kiristämään taloutta entisestään.

Nyt virkamiehet etsivät hätäratkaisuja mahdottomassa tehtävässä. Syksyn alussa lyödään todennäköisesti pöytään suunnitelma, joka sisältää ehdotukset siitä, että Helsingissä luovuttaisiin päivähoitomaksujen sisaralennuksista ja pienennettäisiin 2­˗3-vuotiaiden kotihoidon kuntalisää. Kokouksessa väläyteltiin myös sitä kysymystä, onko päiväkoti oikea paikka niille lapsille, joiden toinen vanhempi on syystä tai toisesta kotona. Näiden kaikkien kaavailujen kustannusvaikutukset ovat viraston kokonaisbudjetissa (n. 355 milj. euroa) varsin pieniä. Esimerkiksi sisaralennuksen poisto toisi säästöjä 1,6 miljoonaa ja kotihoidon tuen Helsinki-lisän alentaminen 2˗3-vuotiailta 2 miljoonaa. Sen sijaan kattavaa tutkimustietoa ei ole saatavilla siitä, millä tavalla tämänkaltaiset säästöt vaikuttavat lapsiperheiden ja varsinkin pienituloisten asemaan.

Varhaiskasvatukseen kohdistuvat säästöpaineet tuntuvat erityisen epäoikeudenmukaisilta tilanteessa, jossa talousarvio jo lähtökohtaisesti perustuu aliarvioituun väestöennusteeseen. Vuonna 2012 päiväkoti-ikäisiä oli 1000 arvioitua enemmän. Tänä vuonna virasto hoitaa myös 1000 lasta enemmän kuin mihin talousarvio pohjaa. Kehitä siinä sitten laadukasta varhaiskasvatusta, vastaa vanhempien toiveisiin lähipäiväkodista, tarjoa monipuolista ruokaa ja pidä työntekijöistä hyvää huolta.

Lasten ja nuorten hyvinvointia tarkastelleet tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että lasten varhainen tuki on ensiarvoisen tärkeää tilanteessa, jossa lapsiköyhyys ja tuloerot ovat kasvaneet. Julkiseen päivähoitoon kohdistuvat säästöpaineet nakertavat myös subjektiivista päivähoito-oikeutta, kun lapsia rajataan valikoidusti päivähoidon ulkopuolelle ja kotihoitoon. Siksi juuri nyt on tärkeää, että varhaiskasvatuksen merkityksestä pidetään meteliä laajemmin ja lisää resursseja vaativat myös muut kuin varhaiskasvatuksen piirissä toimivat ammattilaiset.