Veronika Honkasalo

Omantunnon politiikkaa

Professori Jorma Sipilä on todennut, että varhaiskasvatus hyödyttää enemmän kuin mikään muu myöhempi koulutus. Varhaiskasvatuksesta eniten hyötyä saavat huono-osaiset perheet ja pitkällä aikavälillä varhaiskasvatus myös vähentää sosiaalimenoja. Siksi juuri nyt olisi tärkeää, että myös meidän kesken täällä valtuustosalissa syntyisi solidaarisuudentunne sen suhteen, että yhdessä päättäisimme investoida lasten tulevaisuuteen.

Se, että virasto on jatkuvasti aliresursoitu eikä rahoitus vastaa tarpeeksi hyvin todellisia lapsimääriä, tukee sellaista toimintaa, joka ei katso kauas tulevaisuuteen. Se, ettemme budjetoi tarpeeksi lasten ja nuorten hyvinvointiin juuri nyt kun hyvinvointierot väestöryhmien välillä ovat kasvaneet, tulee myöhemmin kalliiksi. Se, että tietoisesti annamme lasten ja nuorten palveluiden elää tekohengityksellä, ajaa huono-osaisia marginaaliin ja tukee ajatusta siitä, että haluamme Helsingistäkin sellaisen, jossa vahvimmat pärjäävät ja heihin satsataan. Lisäksi tällainen säästöpolitiikka on lasten oikeuksien sopimuksen vastaista.

Helsingissä on arvioitu, että hallituksen lapsiperheisiin kohdistuvat rakennepoliittiset toimenpiteet tulevat kasvattamaan viraston menoja entisestään. Tätä tosiseikkaa ei budjettineuvotteluissa ole huomioitu. Sen sijaan varhaiskasvatukseen kohdistuvat jatkuvat säästöpaineet pakottavat karsimaan menoja vailla tietoa seurauksista.

Olen kuullut tässä valtuustosalissa sanottavan useampaan kertaan, että vaikeita päätöksiä on voitava tehdä ja säästöjä ajaa läpi, koska kyseessä on meidän lastemme tulevaisuus. Olen paljon pohtinut tämän sanoman logiikkaa, mutten ole päässyt siitä selville. Argumentissa lapsikorttia käytetään oikeuttamaan sellaisia säästöjä, joiden kohdetta ei haluta sanoa ääneen. Sillä usein säästöjen kohteena ovat ne helsinkiläiset, jotka harvoin itse pystyvät pitämään meteliä asemastaan ja oikeuksistaan.

Meidän on syytä muuttaa suuntaa. Se edellyttää, että sosiaalipoliittiset kysymykset otetaan tosissaan ja että me kaikki yhdessä tai vähintään voimakkaalla punavihreällä yhteistyöllä ajamme aidosti myös kaikkein huono-osaisimpien etuja. Meidän on kuunneltava heitä, joiden ääni ei kanna perille tai joiden ääni vaietaan. Tämä edellyttää, että olemme valmiita tekemään myös rohkeita päätöksiä vaikka ne eivät olisi suosittuja. On tehtävä päätöksiä, jotka noudattavat sosiaalista omaatuntoamme.

Meidän on uskallettava tehdä politiikkaa, joka tarjoaa vaihtoehtoja ja joka ravistelee perinteisiä rakenteita ja nuutuneita tapoja. Politiikkaa, joka kutsuu mukaan, herättelee ja saa ihmiset kokemaan, että heidän huolensa otetaan tosissaan.

Esitetän, että varhaiskasvatukseen (talousarvioesityksen momentti 320) lisätään 5 miljoonaa euroa, jotta laadukkaat palvelut ja henkilökunnan hyvinvointi pystytään turvaamaan ja jotta todelliseen lapsimäärään pystytään vastaamaan.