Hyvät ystävät ja kollegat,
Näiden kymmenen poliittisten vuoden aikana olen usein pohtinut, kuinka yhteiskunnan polarisoituminen ja eriarvoistuminen heijastuvat niihin asioihin, jotka nähdään poliittisesti merkittävinä ja ennen kaikkea siihen, kenen ehdoilla niitä ratkotaan. Väitän, että keskeisissä poliittisissa luottamustehtävissä olevat henkilöt ovat sitä erkaantuneempia pienituloisten arjen edesottamuksista, mitä oikeammalle puoluekarttaa mennään.
Viikonloppuna Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka monet kokoomusedustajat olivat jättäneet ilmoittamatta tuhansien eurojen vaalituesta. Suurimmat vaalibudjetit löytyvät nimenomaan kokoomuksen edustajilta – Elina Valtosen budjetti yltää jo 175 000 euroon. Valtonen onkin se poliitikko, jota yritysmaailma tukee kaikkein hanakammin.
Kampanjoiden paisuminen vaikuttaa politiikan sisältöihin. Vaalitukea saavat todennäköisimmin ne ehdokkaat, jotka ajavat yritysmaailman etuja, muilla teemoilla kampanjoivien on vaikea kilpailla näkyvyydestä. Tämänhetkinen tilanne ei ole terve. Pienituloisten mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin demokraattisessa päätöksenteossa ovat tutkitustikin äärimmäisen hauraat. Raha on valtaa myös päätöksenteossa. Ja kun johtavien poliitikkojen oma eletty todellisuus on kaukana pienituloisten arjesta, on massiivisia leikkauksia helpompaa viedä läpi. Ne eivät kosketa lainkaan.
Hyvät ystävät,
Meidän vasemmistolaisten yksi tärkeimmistä tehtävistä tälläkin eduskuntakaudella on pitää pienituloisten puolta. Sillä jos me emme sitä tee, ei sitä tee yhtä uskottavasti kukaan. Mutta se ei riitä. Meidän on osoitettava, ettei kenenkään etu ole sekään, että ihmisiä putoaa keskiluokasta köyhyyteen. Ja tähän Orpon hallituksen talouspolitiikka nimenomaan johtaa. Me haluamme vähentää vähävaraisuutta koko yhteiskunnassa. Energiakriisistä ja inflaatiosta kärsivät sekä pienituloiset että keskiluokka – samaan aikaan kun omistava luokka nauttii. Yritysten osinkotuotot ovat edelleen korkealla ja velkojat syövät korkojen nousun hedelmiä. Tässä kontekstissa on erityisen julmaa, että hallituksen politiikan ydin on kurittaa pienituloisia ja palkita hyvätuloisia veronkevennyksillä
Hyvät ystävät,
Syventämällä tietoisilla poliittisilla toimilla yhteiskunnallista eriarvoisuutta, lisätään pienituloisten perheiden ahdinkoa. Tämä heijastuu lasten ja nuorten hyvinvointiin, vapaa-aikaan, koulutukseen ja myöhemmin työelämään. Tämän pitäisi olla kaikille selvää. Mutta ei ole. Köyhyydestä on edelleen muodikasta puhua irrallaan talouspoliittisesta kontekstista.
Olen niin lopen kyllästynyt jokaiseen oikeistopoliitikkoon, joka yhdellä kädellä leikkaa köyhiltä lapsiperheiltä ja toisella kädellä yliempaattisesti silittää vähävaraisen päätä. Tai poliitikkoihin, jotka ratsastavat politiikassaan puhumalla köyhyydestä ja eriarvoisuudesta, mutta kannattavat talouspolitiikkaa, joka tähtää kuuden miljardin sopeutuksiin kertomatta, että näihin talkoisiin osallistuvatkin vain ne pienituloiset.
Me emme tarvitse onttoa myötätuntoa, vaan katseen kohdistamista niiden hyväosaisten poliitikkojen toimintaan, joille prioriteettina on rikkaimpien etuoikeuksien ajaminen hinnalla millä hyvänsä. Eikö heille riitä mikään?
Hyvät ystävät,
Haluan vielä muistuttaa, että yhteiskuntaamme ei tällä hetkellä uhkaa ainoastaan eriarvoistava ja köyhyyttä syventävä talouspolitiikka, vaan myös silmien ummistaminen ilmastonmuutokselta ja globaaleilta terveysuhilta. Jälleen tänä kesänä maailma on ollut tulessa. Maailmalla riehuvista metsäpaloista 90 prosenttia on ihmisen aiheuttamia. Kaiken taustalla olevasta ilmastonmuutoksesta ihminen on vastuussa sataprosenttisesti. Olemme keskellä eksistentiaalista kriisiä, mutta maan hallitus tuntuu elävän omassa rinnakkaistodellisuudessaan. Samanlaisella välinpitämättömyydellä se tuntuu suhtautuvan myös turkistarhoilla riehuvaan lintuinfluenssaan. Siitä huolimatta, että pahin mahdollinen skenaario on, että influenssa muuttuisi ihmisille tarttuvaksi.
On järkyttävää, ettei koronapandemia ole herättänyt hallitusta siihen, että pandemioiden syntymekanismi on nimenomaan turkistarhojen tehotuotanto-olosuhteissa. Turkistarhauksen lopettamisen puolesta puhuvat jo epäeettiset olosuhteet ja eläinten kärsimys. Ihmisten turvallisuudesta huolehtimisen pitäisi olla viimeinen niitti. Monet Euroopan maat ovat päättäneet luopua turkistarhauksesta – Suomen on liityttävä joukkoon ja hallituksen on laadittava pikainen suunnitelma sen suhteen, miten tarhaajia tuetaan uudelleenkouluttautumisessa ja siirtymisessä kestävämpään elinkeinoon. On myös epäeettistä pitää tarhaajia löysässä hirressä.
Hyvät ystävät,
Tuleva kausi tulee olemaan raskas. Siksi toivon, että me tuemme toinen toistamme hanakammin ja puutumme kun huomaamme, että toveri väsyy. Poliittisessa työssä jaksamista auttaa myös se, että useammin kehumme toinen toistamme poliittisesta uurastuksesta. On inhimillistä, että jokainen meistä haluaa olla tunnustettu ja huomattu. Olkaamme siinä esimerkillisiä koko vasemmistolaiselle liikkeelle.
Puhe Vasemmiston eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 23.8.2023