Veronika Honkasalo

Valtion omistamien yhtiöiden oltava edelläkävijöitä vastuullisuudessa

Hallituksen antaman omistajaohjauslinjauksen mukaan vastuullisuuteen kuuluu muun muassa se, että johdon palkitsemisen pitää olla kohtuullista ja oikeudenmukaista.

Kysyin kirjallisessa kysymyksessä hallitukselta 19.2.2021, onko tämä kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus toteutunut, kun Finnairin toimitusjohtajalle maksettiin viime vuonna 400 000 euron bonukset.

Kirjallinen kysymykseni herätti odotetusti oikeistossa nurinaa. Esimerkiksi Liberan mielestä kyseessä bonuksista luopuminen olisi asettanut Finnairin ”kilpailullisesti epäedulliseen asemaan.”

Ensinnäkin korona on täysin poikkeuksellinen kriisi ja se on täysin poikkeuksellisella tavalla iskenyt juuri lentoliikenteeseen. Maaliskuussa (kun bonukset maksettiin) oli jo selvää, että korona tulee aiheuttamaan mittavia menetyksiä lentoyhtiöille. Koronavuoden ensimmäiset yt-neuvottelut Finnairissa aloitettiin jo helmikuussa. Kirjallisen kysymykseni jälkeen yhteydessä tuli vielä tieto siitä, että Finnairin 17. maaliskuuta järjestettävän yhtiökokouksen on määrä korottaa hallituspalkkioita pandemiaa edeltävälle tasolle vaikka niiden tiedotettiin aiemmin pysyvän ennallaan.

Olisiko Finnairin sisällä voitu siinä vaiheessa päätyä bonusten osalta toiseen ratkaisuun, samalla tavalla kuin Manner päätti myös leikata omaa palkkaansa? Olisiko tässä tilanteessa ollut perusteltua pidättäytyä bonuksista erityisesti tilanteessa, jossa yhtiöitä tuetaan veronmaksajien pussista sadoilla miljoonilla euroilla ja työntekijöitä odottaa lomautuksia ja irtisanomisia?

On toki selvää, että tämän olisi pitänyt tapahtua yhteisymmärryksessä Mannerin kanssa, sillä bonukset koskivat vuoden 2019 tulosta. Tilanteen poikkeuksellisuus huomioiden tällainen ratkaisu tuskin olisi ”vaarantanut kaikkien valtio-omisteisten yritysten sopimussitoumusten uskottavuutta.”

Bonuksista ei kuitenkaan luovuttu, ja siksi esitinkin Suomen hallitukselle seuraavan kysymyksen: mitä hallitus aikoo nyt ja jatkossa tehdä valtionyhtiöiden johdon mittaville bonuksille, jotka komissio on kieltänyt valtiontuen hyväksymisen ehtona?

Euroopan komissio on kieltänyt valtiontuen hyväksymisen ehtona bonukset vuosille 2020–2023 ja tästä on nyt jatkossa pidettävä kiinni.

Toiseksi Libera avaa laajemman keskustelun siitä, estääkö ”tulonjako yrityksen sisällä” yrityksiä ”kilpailemasta tehokkaasti ja tekemästä hyvää tulosta”. Epämääräinen hyvesignalointi on Liberan mielestä ainoastaan kallista ja typerää.

Laajempi keskustelu pörssiyritysten palkitsemiskäytännöistä ja niiden toiminnan yhteiskunnallisista vaikutuksista on ainoastaan tervetullutta.

HS:n tekemä selvitys osoittaa, että keskipalkkaisella suomalaisella kuluisi 48 vuotta toimitusjohtajan keskimääräisen 2,1 miljoonan euron vuosipalkan ansaitsemiseen. Keskituloisen suomalaisen työura ei siis edes riitä siihen, että hän tienaisi koko työelämänsä aikana saman verran kuin ison pörssiyrityksen toimitusjohtaja tienaa vuodessa. Kuilu on kasvanut selvästi kuluneena vuosikymmenenä. STTK puolestaan STTK on puolestaan laskenut, että tavallinen palkansaaja on tänään (26.2.2021) tienannut pörssiyhtiön toimitusjohtajan yhden päiväpalkan verran.

Reilu vuosi sitten talouseliitin oma lehti Financial Times ilmoitti, että kapitalismi on nollattava. Sitä edelsi yhdysvaltalaisten yritysjohtajien (Business Roundtable) antama lausunto, jonka mukaan yrityksen pitää hyödyntää myös muita toimijoita kuin osakkeenomistajia.

Libera puolestaan toistaa tuttua mantraa siitä, että yhtiöiden tehtävä on tuottaa voittoja omistajilleen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voittoja pitää maksimoida.

Myös Suomessa noin 60 prosenttia suuryritysten johtajista kokee yhteiskunnallisten ongelmien, kuten ympäristö- tai talouskysymysten, ratkaisemisen osaksi tehtäväänsä.

EU-komissio on puolestaan julkaissut selvityksen, jonka mukaan EU:n yhtiöiden toiminnassa on selvästi havaittavissa taipumus lyhytjänteisyyteen. Siinä kartoitettiin taustatekijöitä, kuten yhtiön edun kapeaa tulkintaa, jossa taipumuksena on suosia taloudellisen arvon maksimointia lyhyellä aikavälillä sijoittajien lisääntyvän painostuksen ja kestävyyttä koskevan strategisen näkökulman puuttumisen vaikutuksesta.

EU-komissiossa valmistellaankin nyt yritysten kestävää hallinnointia koskevaa yhtiöoikeudellista sääntelyä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että yritysten johto toimisi yhtiön edun mukaisesti pitkällä aikavälillä ja että sidosryhmät huomioitaisiin paremmin.

Ehkä Liberassakin olisi jo aika päivittää käsitystä yritysten toiminnan päämääristä ja keinoista.

Itse olen sitä mieltä, että epämääräinen hyvesignalointi on ihan hyvä asia, kunhan sen takana on aitoja vastuullisia tekoja.