Jo lähetekeskustelun ensimmäisellä kierroksella tuli todennetuksi se, että päihde- ja huumausainepoliittinen keskustelu on hyvin usein aihe, johon liittyy valtavasti erilaisia harhakäsityksiä. Tuntuu hyvin surulliselta, että erityisesti tämä aihe on sellainen, ettei faktoilla ole oikeastaan toisinaan mitään välillä, tärkeintä on, että pääsee räiskimään asenteellisia näkemyksiään.
Päihde- ja huumausainepolitiikalla ja siitä käytävällä keskustelulla on merkittävät seuraukset monen ihmisen elämään ja tulevaisuuteen, ja siksi keskustelua on äärimmäisen tärkeää käydä tutkimuspohjaisten faktojen, ei omien pelkojen ja ennakkoluulojen pohjalta. Pahimmillaan leimaaminen johtaa siihen, että huumeidenkäyttäjät eivät uskalla hakea apua ja terveydenhoitoa. Se ei ole eduksi kenellekään.
Kannabis ei ole ongelmaton päihde. Tästä huolimatta päihdepolitiikkaa ei kannata tehdä mustavalkoisesti vaan uusimpaan tutkimus- ja asiantuntijatietoon nojaten ja ihmisoikeudet huomioiden.
Nykymuotoisen sanktioperusteisen ja syrjäyttävän päihdepolitiikan jatkaminen on silmien sulkemista ongelmilta eikä auta päihderiippuvaista. Päihderiippuvuus on sairaus – ja mitä muitakaan sairauksia lääkitään sakottamalla ja rankaisemisella? Pitää myös muistaa, etteivät kaikki kannabiksen käyttäjät ole ongelmakäyttäjiä, jolloin ongelmia saatetaan jopa luoda rangaistuksilla ja kontrollilla.
Arvoisa puhemies,
Käyn läpi seuraavassa joitakin keskustelussa esitettyjä pinttyneitä virheellisiä väittämiä:
Väite 1: Jos kannattaa haittoja vähentävää päihdepolitiikkaa ja päihteidenkäytön rangaistavuuden poistoa, on huumemyönteinen.
Vastaus: Väärin. Rangaistavuuden poiston kannattaminen ei liity huumemyönteisyyteen. Kyse on siitä, että haittoja vähentävä päihdepolitiikka on monella tapaa rangaistuksia inhimillisempi ja tehokkaampi tapa hoitaa päihdeongelmia. Tarkoitus on vähentää päihteidenkäytöstä aiheutuvaa stigmaa sekä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja asianomaiselle itselleen, hänen ympäristölleen ja yhteiskunnalle. Haittoja vähentävä terveysneuvonta on yhteiskunnallisesti kustannustehokasta.
Väite 2: Jos kannattaa haittoja vähentävää päihdepolitiikkaa ja päihteidenkäytön rangaistavuuden poistoa, ei piittaa lapsista ja nuorista.
Vastaus: Väärin. Nykyinen sanktiopolitiikka on erityisen haitallista nuorille, joiden mahdollisesti satunnaisetkin käyttökokeilut voivat johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin ja rekisterimerkintöihin, jotka stigmatisoivat ja altistavat syrjäytymiselle. Haittoja vähentävä toiminta tarjoaa apua ja hoivaa rangaistuksen sijaan ja varmistaa, ettei nuori putoa mielenterveys- ja muiden tukipalveluiden ulkopuolelle. On myös erityisen tärkeää varmistaa, että nuoret saavat oikeaa tietoa kannabiksen käytön riskeistä sekä hoito- ja tukimahdollisuuksista.
Väite 3: Kannabis toimii porttina kovien huumeiden ongelmakäyttöön.
Vastaus: Väärin. Yleisimmät ensimmäiset päihteet ovat tupakka ja alkoholi. Porttiteoriaa ei ole myöskään pystytty osoittamaan päteväksi.
Väite 4: Kannabiksen käytön rangaistavuuden poisto johtaa vaarallisen huumebisneksen kasvuun.
Vastaus: Väärin. Tämä kansalaisaloite ei esitä kannabiksen myymisen dekriminalisaatiota, joten siltä osin tilanne pysyisi ennallaan.
Väite 5: Kannabiksen käytön rangaistavuuden poisto lisää kannabiksen käyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja.
Vastaus: Ei tutkimusnäyttöä. Muun muassa Portugali dekriminalisoi kaikkien huumeiden käytön ja pienten määrien hallussapidon vuonna 2001. Dekriminalisaatio ei lisännyt käyttöä, ja se vähensi haittoja.
THL:n mukaan dekriminalisointi tuottaa parempia tuloksia huumeiden käyttöön puuttumisessa. Tutkimusten mukaan huumeiden käyttäjien on rangaistavuuden poiston myötä helpompi hakea apua ja hoitoa. Dekriminalisointi mahdollistaa huumeiden käyttäjien tehokkaamman integroitumisen yhteiskuntaan ja parantaa heidän opiskelu- ja työllistymismahdollisuuksiaan. Lisäksi huumerikollisuuden poliisia, oikeusistuimia ja vankiloita kuormittava vaikutus ja kustannukset vähenevät.
Väite 6: Päihteidenkäyttäjien rankaisemiseen perustuva lainsäädäntö on hyvä tapa ehkäistä päihteiden aiheuttamia ongelmia.
Vastaus: Väärin. Rangaistuksiin perustuva kieltopolitiikka ei ole toiminut huumeiden kitkemisessä meillä eikä muualla. Tästä syystä päihdepolitiikkaa pannaan uusiksi maailmalla, ja myös YK:ta lähellä oleva Kansainvälinen huumausaineiden valvontalautakunta INCB on esittänyt, että resursseja vievän huumesodan sijaan etusijalle pitäisi asettaa ihmisten terveys ja hyvinvointi.
Arvoisa puhemies,
Edellä listasin vain joitakin pinttyneitä virhekäsityksiä. Ajattelen, että politiikassa sanat ovat tekoja ja siksi sillä on merkitystä, millä tavoin huumausainepolitiikasta puhumme. Jos käytämme kieltä, joka leimaa ja halveksii käyttäjiä, lietsoo pelkoja ja uhkakuvia, marginalisoi se entisestään päihteidenkäyttäjiä ja heidän on yhä vaikeampaa saada apua ja turvautua viranomaisiin pelon takia. Jo nyt tiedämme, että päihteidenkäyttäjiä on ikään kuin normatiivinen lupa pitää toisen luokan kansalaisina. Ikään kuin heillä ei olisi ihmisarvoa ollenkaan. Näin ei saa olla. Mitään ihmisryhmää ei saisi kohdalla näin.
Arvoisa puhemies,
Minulle tärkeintä huumausainepolitiikan käsittelyssä on sen pohtiminen, minkälainen politiikka edistäisi parhaiten ihmisoikeuksia. Myös huumeidenkäyttäjillä on oikeus ihmisarvoiseen elämään.
(Puheenvuoro eduskunnan lähetekeskustelussa liittyen kansalaisaloitteeseen kannabiksen rangaistavuuden poistamiseksi, 2.12.2020)