Palmian siivoojia on 660, joista naisia 80 % ja maahanmuuttajataustaisia 60 %. Keskeinen kysymys kuuluukin, haluammeko me esimerkiksi perheellisten siivoojanaisten olevan täysivaltaisia perheen elättäjiä, vai halummeko ottaa askelia pois pohjoismaisesta työmarkkinamallista kohti mieselättäjyyttä. Kysyisin teiltä täällä salissa, jotka yhtiöittämistä kannatatte, miten jatkossa huolehditte siitä, että yksinhuoltaja, nainen ja siivoja, joka on työssäkäyvän köyhyyden potentiaalinen uhri, pystyy jatkossa elättämään itsensä ja lapsensa Helsingissä?
Siivousalalla työ on muuttunut voimakkaasti ulkoistamisten ja tehostamisten myötä, josta kertoo osittain kuntien palkkalistoilla olevien siivoojien määrän radikaali vähentyminen 2000-luvulla. Kyse ei siis ole pelkästään pienemmistä palkoista, vaan työn uudelleenorganisoinnin seurauksista, jotka johtavat työn pilkkomiseen ja työsuhteistenkin töiden osa-aikaistamiseen. Palmian yhtiöittäminen siis omalta osaltaan kasvattaa vastentahtoisen osa-aikatyön teetäntää.
Työntekijälle tämä palveluiden kustannustehokkaampi tuottaminen (eli sama argumentti, jolla Palmian yhtiöittämistäkin nyt kovasti täällä salissa perustellaan) tarkoittaa ennen kaikkea työn taylorisointia, eli ylimääräisen ajan poistamista työstä ja ongelmia toimeentulon pysyvyydessä ja ansiotasossa. Tutkimuksessa ilmiötä kutsutaan työtätekevien köyhyydeksi. Lisäksi se, ettei työtä voi ennakoida, vaikuttaa siihen, miten elämää pystyy ylipäätään enää suunnittelemaan. Siivousalalla on tavallista se, että kun työ järjestetään ja pilkotaan kustannustehokkaasti vain työnantajan tarpeista käsin, saattaa työntekijä löytää itsensä töistä aamulla ja illalla ja elämä on käytännössä sitä, että lähes koko päivän on joko tulossa tai menossa töihin. Siivousalalla myös teetetään säännöllisesti vajaita päiviä, mikä työntekijän näkökulmasta tarkoittaa siis vajaita ansioita. Ja jotta toimeentulo olisi turvattu, joutuu työntekijä tekemään kahta tai kolmea työtä samanaikaisesti. Tämä on siis kehitys, jota nyt käsillä oleva yhtiöittäminen tulee kiihdyttämään.
Mutta me voimme tehdä myös toisin. Me voimme ottaa tosissaan sen tosiseikan, että naisvaltaisilla aloilla on erityisen tärkeää pitää huolta inhimillisistä työajoista ja riittävästä ansiotasosta. Tällä on konkreettisia vaikutuksia myös perheen ja työn yhdistämisen mahdollisuuteen.
Kyse on ennen kaikkea siitä, minkälaista yhteiskuntaa me haluamme luoda. Haluammeko arvostaa siivoojan työtä, haluammeko olla solidaarisia yhteiskunnan marginaaliin jo sysättyjä olevia naisia kohtaan? Haluammeko luoda sellaisen yhteiskunnan, joka perustuu monikansallisten siivousfirmojen lyhytkestoiselle voitontavoittelulle vai yhteiskunnan, joka perustuu kunnon työlle ja työehdoille? Palmiassa on kyse päätöksestä, joka joko kiinnittää Helsingin pohjoismaiseen työmarkkinamalliin tai irrottaa sen siitä.