Veronika Honkasalo

Auroran kohtaloa ei saa ratkaista kiireessä kuulematta asiantuntijoita, potilaita ja omaisia

Auroran psykiatrisen päivystyksen kohtalo herätti vilkasta julkista keskustelua viime kesäkuussa. Keskustelua käytiin siitä, oliko sosiaali- ja terveyslautakunta todella päättänyt lakkauttaa Auroran psykiatrisen päivystyksen ja edellyttääkö uusi päivystysasetus, ettei Aurora voisi toimia vanhassa toimipisteessä.

Sosiaali- ja terveysviraston osastopäällikkö Hannu Juvoselta 10.9.2014 saamani sähköpostitiedon mukaan kesäkuun alussa perustettiin ”somaattisen ja psykiatrisen päivystyksen integraatiota ja päivystysasetuksen mukaista palvelurakennetta suunnitteleva moniammatillinen työryhmä, jolle annettiin tehtäväksi arvioida asiaa laaja-alaisesti tarkastellen myös psykiatria- ja päihdepoliklinikkojen akuuttipalveluja”. Parhaillaan työryhmä valmistelee ehdotusta uudeksi päivystyksen ja akuuttipalveluiden rakenteeksi. Tämän jälkeen asia siirtyy johtoryhmän ja henkilöstön käsittelyn kautta lautakunnalle raportoitavaksi.

Keskeisten mielenterveysjärjestöjen kuuleminen järjestettiin 11.9.2014. Mitään tämän laajempaa kuulemista tai lausuntokierrosta ei aiota järjestää, sillä osastopäällikö Hannu Juvosen mukaan ”kyse on normaalista operatiivisesta toiminnan suunnittelusta ja palvelujen parantamisesta”.

Eli nyt on käymässä toisin kuin mitä monet poliittiset ryhmät keväällä vaativat. Auroran kohtalo ei ole tulossa erikseen lautakunnan päätettäväksi, vaan lautakunta saa asiasta vain tiedon. Tämän lisäksi somaattisen ja psykiatrisen päivystyksen integraatio toteutetaan niin nopealla aikataululla, ettei mielenterveysjärjestöjen, työntekijöiden, omaisten ja potilaiden kuulemista ja lausuntoja pystytä millään huomioimaan asian selvityksessä ja toimeenpanossa.

Somaattisen ja psykiatrisen päivystyksen integraatiossa on kyse isosta asiasta, joka koskettaa ihmisiä, jotka harvoin pystyvät vaikuttamaan omiin palveluihinsa. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää olla kiirehtimättä selvitystyön kanssa ja huolehtia siitä, että keskeiset järjestöt, työntekijät ja potilaat itse pystyvät vaikuttamaan päätöksen sisältöön. Lisäksi tulisi edelleen vaatia, että lautakunta viime kädessä päättää asiasta. Demokraattisen päätöksenteon kannalta on myös oleellista, että asia tulee ennen päätöksentekoa lautakunnan käsiteltäväksi niin että lautakunnalla on käytettävissään omais- ja potilasjärjestöiltä sekä henkilökunnan edustajilta saadut lausunnot.