Vuonna 1982 kaulassani roikkui lappu ”Haluan turvallisen hoitopaikan” – tänään puolustin päivähoito-oikeutta eduskunnassa
Kun olin 5-vuotias osallistuin päivähoitoliikkeen mielenilmaukseen tässä talossa äitini ja pikkusisareni kanssa. Tuo lähinnä pienten lasten äideistä koostunut ryhmittymä kamppaili tasa-arvotoimijoiden kanssa sen eteen, että jokaisen lapsen päivähoito turvattaisiin Suomessa. 1980-luvulla päivähoitopaikan saaminen oli miltei mahdotonta.
Sanon usein, että lasten subjektiivinen päivähoito-oikeus oli vuosikymmenten kamppailun tulos ja hienoimpia tasa-arvosaavutuksia Suomessa. Siksi se hetki kun edellinen hallitus päätti kajota tuohon oikeuteen, oli monelle niin järkyttävä.
Varhaiskasvatus on ennen kaikkea lapsen oikeus, joka ei voi muuttua sen mukaan, miten vanhempien työmarkkina-asema muuttuu. On hienoa, että osa kunnista ei lähtenyt rajaamisen tielle, mutta lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ei voi myöskään riippua kotikunnasta. Suomelle ominaista on, että kuntiin on syntynyt omia paikallisia tapoja tukea ja ohjata perheiden lastenhoitoon liittyviä valintoja. Tutkimusten mukaan kuntiin onkin syntynyt omia lastenhoito- ja varhaiskasvatuskulttuureja. Tämä on lasten yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista. Säästösyistä kunnat ohjaavat lapsia kotihoidontuelle, vaikka usein myös nämä lapset hyötyisivät varhaiskasvatuksesta.
Ensi elokuusta lähtien perheet saavat itse valita ja määritellä varhaiskasvatuksen tarpeensa koko maassa. Me hallitusohjelman kirjoittajat olemme sitä mieltä, että perheisiin pitää luottaa, eikä tulla ulkopuolelta määrittelemään, minkälainen oikeus lapsella on varhaiskasvatukseen. Tällä on valtava merkitys yhteiskunnan lapsimyönteisyydelle. Me näemme, että lapsen oikeuksista ei voi säästää.
Vasemmistoliiton tavoitteena on nostaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta ja myös tämän tavoitteen saavuttamisessa subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus on oleellisessa asemassa. Tutkimusten mukaan korkeatasoisesta pedagogisesta varhaiskasvatuksesta hyötyvät kaikki lapset. Erityisen suurta vaikuttavuus on lapsille, joiden kasvuympäristössä on heidän kehittymistään haittaavia tekijöitä, kuten vanhempien päihde- tai terveysongelmia tai puutteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Laadukkaan varhaiskasvatuksen on todettu olevan tärkeä, ellei jopa tärkein, myöhempää syrjäytymistä ehkäisevä tekijä.
Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen on tärkeää myös työllisyyden parantamisen näkökulmasta, sillä toimivat ja joustavat varhaiskasvatuspalvelut parantavat erityisesti naisten työllisyyttä. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen ei kuitenkaan yksinään riitä, vaan meidän on mietittävä keinoja, kuinka erityisesti vuorotyötä tekevien pienten koululaisten vanhempien perheen ja työn yhteensovittamista helpotetaan. Erityisesti yksinhuoltajien on vaikea ottaa vuorotyötä vastaan, jos pieni koululainen on jätettävä yöksi yksin kotiin. Onkin hienoa, että sivistysvaliokunta teki tästä lausuman mietintöön.
Sivistysvaliokunnan mietinnössä nostetaan esiin, että varhaiskasvatusoikeuden rajoittaminen on varhaiskasvatuksen työntekijöiden antamien vastausten mukaan lisännyt mm. hallinnollisen työn määrää, työn kuormittavuutta ja lapsiryhmässä tehtävän työn haasteellisuutta. Vanhempien arvioit oikeuden rajaamisesta ovat hyvin kriittisiä. Huolta on aiheuttanut esimerkiksi lasten yhdenvertaisuus sekä lasten vertaissuhteiden pysyvyyden ja lasten ja aikuisten suhteiden pysyvyyden väheneminen. Nämä ovat aivan oleellisia kysymyksiä, kun puhutaan varhaiskasvatuksen laadusta.
Lasten yhdenvertaisuuden takia oli myös hienoa, että sivistysvaliokunta teki mietintöönsä lausuman koskien haavoittuvassa asemassa olevien lasten varhaiskasvatuksen epäselvä tilannetta. Tämä huoli nousi esiin asiantuntijakuulemisissa. Valiokunta lisäsi mietintöön myös tästä lausuman, missä edellytetään, että valtioneuvosto selvittää ja selkeyttää esimerkiksi turvapaikanhakijalasten varhaiskasvatusoikeuden turvaamista.
On erittäin hienoa, että ensi elokuusta lähtien lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen turvataan jälleen lailla, eikä yhtäkään lasta erotella toiseen ryhmään tai varhaiskasvatuksesta ulos vanhempien taustaolosuhteiden vuoksi!
Puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 4.12.2019