Helsingin kaupunki on merkittävä taloudellinen toimija. Merkittävään taloudelliseen toimintaan liittyy aina myös merkittävä riski väärinkäytöksistä. Kysymys ei ole vain veronmaksajien varojen käytöstä kaupungin omassa toiminnassa vaan paljon laajemmasta kokonaisuudesta.
Helsingin kaupungin hankinnat eli sisäiset ja ulkoiset palvelujen, aineiden, tarvikkeiden ja tavaroiden ostot muodostavat yli 40 % kaupungin menoista. Kaikkiaan kaupungin ja sen liikelaitosten hankintojen määrä on noin 2 miljardia euroa vuodessa. Olennaista on, menevätkö nämä rahat rehellisesti kilpaileville, veroja
täysimääräisesti maksaville ja työntekijöistään vastuuta kantaville yrityksille vai ruokitaanko niillä harmaata taloutta, rahansiirtoja veroparatiiseihin ja kilpailuetuja verojen välttelyllä ja työntekijöiden alipalkkauksella saavuttaneita yrityksiä.
Helsingin kaupunki on ottanut harmaan talouden torjunnan kiitettävän tosissaa ja kaupunginvaltuuston syyskuussa hyväksymän globaalin vastuun strategian mukaan Helsinki alkaa välttää toimintaa yritysten
kanssa, joilla on kytköksiä veroparatiiseihin.
Hyvistä pyrkimyksistä huolimatta väärinkäytöksiä pulpahtelee pintaan. Tuorein esimerkki on Helsingin kaupungin rakennuttajayhtiöön liittyvä tapaus, johon sisältyy ainakin puolen miljoonan euron lahjukset,
mittavaa perusteetonta laskutusta ja tekaistuja kuitteja. Väärinkäytösten taustalta löytyy inhimillinen ahneus, läpinäkyvyyden puute ja heikko lainsäädäntö, joka jättää kaupungille huonot
mahdollisuudet selvittää sopimuskumppaniensa taustoja tai hankintalain kohdalla jopa suoranaisesti suosii harmaata taloutta harjoittavia.
Nykyinen tilaajavastuulaki on hampaaton paljastamaan kovemman luokan harmaata taloutta. Verotietojen salassapitolainsäädäntö estää kaupunkia saamasta tietoja sopimuskumppaneidensa verotuskäyttäytymisestä huolimatta siitä, että kaupunki itse veronsaajana kärsii näiden laiminlyönneistä. Lainsäädännön tarjoamat
suojamuurit mahdollistavat sen, ettei kaupunki toimeksiantajana pysty havaitsemaan sopimuskumppaninsa väärinkäytöksiä. Avoimuuden puute lisää myös urakoista tai hankinnoista päättävän kiusausta ottaa oma
osansa tarjotusta hyödystä.
Oma lukunsa on julkisia hankintoja koskeva laki suosii halvimman tarjouksen tehnyttä. Kun halvin tarjous saavutetaan helposti veroja kiertämällä ja palkkoja polkemalla, harmaan talouden harjoittajat ovat
etulyöntiasemassa. Nykyinenkin laki mahdollistaa laatukriteereiden asettamisen ja tarjouksen kokonaisedullisuuden arvioinnin, mutta liian usein nämä näkökulmat jäävät hintakriteerin varjoon. Seurauksena on palvelun tason lasku, josta erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen
kohdalla kärsivät palveluiden kohteena olevat lapset, vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tilanne on heidän kohdallaan täysin kohtuuton, varsinkin kun heillä ei ole minkäänlaista sananvaltaa palvelun
tuottajan valinnassa.
Kaupungin tulisi kehittää oman toimintansa läpinäkyvyyttä ja toimia aktiivisesti yhdessä muiden kuntien kanssa saadakseen tilaajavastuulakiin, verotustietojen julkisuutta koskeviin säännöksiin
ja hankintalakiin sellaiset muutokset, jotka mahdollistavat aidosti harmaan talouden ja muiden väärinkäytösten torjunnan. Kysymys ei ole pelkästään kymmenien miljoonien eurojen verotuloista vaan myös yritysten rehellisen kilpailun varmistamisesta ja tuotteiden ja palveluiden laadun takaamisesta.
Verotusneuvos Markku Hirvonen