Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Olen ollut Helsingin kaupunginvaltuutettuna pian kolme ja puoli vuotta. Se on todella lyhyt aika moneen täällä istuvaan konkarivaltuutettuun verrattuna, mutta aika nopeasti olen syöksynyt kuntapolitiikan syövereihin niin, että ulkopuolisen asemasta on enää vaikea arvioida, miltä politiikka näyttää ulospäin.
Monet meistä ovat kuitenkin edelleen sitä mieltä, että ruminta Helsingin kuntapolitiikassa ovat nimenomaan olleet epäselvät valintaprosessit liittyen apulaiskaupunginjohtajien pesteihin, jotka ovat leikisti virkamiespaikkoja, mutta eivät sitten kuitenkaan. Pienemmät ryhmät ja me keskisuuret (huom, huom!), olemme katsoneet vierestä, kun paikkoja on diilailtu kepulikonstein milloin milläkin perusteella. Systeemin hämäryys ei ole ollut eduksi kenellekään, vaan se on syönyt poliittista luottamusta meiltä kaikilta. Kaupunkilasten silmissä olemme kaikki olleet osa tätä mätää tuolileikkiä. Pormestarimalli korjaa vihdoin tämän epäkohdan, ja se on meille kaikille vain positiivinen asia. Mutta positiivinen asia se on ennen kaikkea demokratian kannalta. Kuntavaaleissa 2017 kaupunkilaiset saavat aidosti vaikuttaa siihen, ketkä tätä kaupunkia johtavat. Pormestarimalli myös erottaa virkamiesvallan ja poliittisen vallan toisistaan ja tekee päätöksenteosta läpinäkyvämpää – mutta vain jos me poliitikot huolehdimme käytännössä, että näin myös tapahtuu.
Arvoisa puheenjohtaja,
Näiden kolmen ja puolen vuoden aikana olen ollut hämilläni monesta Helsingin kuntapolitiikan ominaispiirteestä, mutta mainitsen niistä nyt kaksi. Ensinnäkin: Päätöksenteko on välillä tuskaisan hidasta. Yhtäältä se on ymmärrettävää: Helsinki on valtava kokonaisuus. Mutta suurimmilta osin päätöksenteon hitaus johtuu monimutkaisesta virkamiesrakenteesta, mutta myös epädemokraattisesta valmistelu- ja päätöksentekokulttuurista. Ja tähän liittyy se toinen mainitsemisen arvoinen asia: Minusta on edelleen käsittämätöntä, kuinka vaikeaa tavallisten kaupunkilaisten on saada äänensä kuuluviin ja päästä vaikuttamaan heitä koskeviin asioihin. Surullisimpana esimerkkinä tästä ovat olleet muun muassa kouluverkkoa koskevat muutokset.
Monesti kaupungin osallistamiskulttuuri tuntuu menevän niin, että päätökset valmistellaan niin valmiiksi kuin mahdollista, ja sen jälkeen pyydetään kaupunkilaisilta mielipidettä. Ja kun mielipide on saatu usein muodollisen asukaspaneelin tai vajavaisten asukaskyselyiden avulla, todetaan, että helsinkiläisiä on kuultu. Oikeastihan sen pitäisi mennä niin, että kaupunkilaiset saisivat osallistua päätöksentekoon sen kaikissa vaiheissa. Vasta kun kaupunkilaisilla on aidosti tunne siitä, että he ovat olleet mukana vaikuttamassa heitä koskeviin asioihin, voidaan sanoa että demokraattisia pelisääntöjä on noudatettu.
Uudessa johtamisjärjestelmässä kiinnostavaa onkin se, että kaupunkilaisten osallisuus- ja demokratiamallit ovat sekä päätöksentekijöiden että median osalta saaneet hyvin vähän huomiota. Johtamisjärjestelmää koskevissa asukastilaisuuksissa sen sijaan kaupunkilaisten mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua Helsingin päätöksentekoon ovat kuitenkin puhututtaneet kaikkein eniten. Johtamisjärjestelmän uudistamiseen kuuluvasta asukasdemokratiasta ja –osallisuudesta päätetään vasta ensi syksynä. Meidän kaikkien vastuulla on huolehtia siitä, ettei vuorovaikutusmalleista tule näennäisdemokraattisia, vaan niiden avulla oikeasti lisätään tavallisten kaupunkilaisten valtaa.
Arvoisa puheenjohtaja,
Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä olisimme voineet päättää pelkästä pormestarimallista. Jo se on valtava muutos siinä tilanteessa, jossa Helsingin johtamismallia ei näin radikaalisti ole muutettu yhdeksäänkymmeneen vuoteen. Meille hyvin vaikea paikka on se into, jolla uudessa johtamisjärjestelmässä toimialoja liitetään yhteen, emmekä ole katsoneet hyvällä superlautakuntien muodostamista. Aito huoli on, että päätettävistä kokonaisuuksista tulee niin isoja, ettei tavallinen luottamushenkilö pysty niitä hallitsemaan. Siksi ajoimme valmisteluprosessissa voimakkaasti kompromissiratkaisuna lautakuntien alle tulevia temaattisia jaostoja. Olemme tyytyväisiä siihen, että niitä saatiin kelpo määrä varsinkin vapaa-ajan ja kulttuurin alaisuuteen, sivistykseen ja kaupunkiympäristöön niitä olisi kaivattu vielä lisää. Jatkovalmistelussa aiomme huolehtia siitä, että jaostoista tulee aitoja päätöksentekoelimiä, joilla on sekä resurssi- että toimivaltaa. Olen iloinen siitä, että ryhmät näyttävät olevan yksimielisiä siitä, ettei tyhjillä jaostoilla ole virkaa. Olemme tyytyväisiä myös siihen, että ruotsinkielisiä palveluita ja luottamuselimiä siroteltu sinne tänne, vaan ne saivat johtamisjärjestelmässä ansaitsemansa paikan.
Arvoisa puheenjohtaja,
Hallintosääntö elää ja sitä tulee parantaa, jos näyttää, että nyt jokin sovituista asioista ei toimi. Olen iloinen siitä, että johtamisen jaostossa on koko valmisteluprosessin ajan ollut laaja yhteisymmärrys, että muutos halutaan tehdä yhdessä. Siitä kertoo myös johtamisen jaoston ja kaupunginhallituksen yksimielisyys, jonka turvin esitys hyväksyttiin. Me olemme vasemmistoliitossa nähneet paljon vaivaa sen eteen, että saimme pohjaesitystä muutettua parempaan suuntaan, jaostojen avulla luottamuspaikkojen määrää saatiin lisättyä tuntuvasti, ja virkamiesjohdolle osoitettu esittelyvaltaa kavennettua. Yli puoluerajat ylittävä yhteistyö jatkuu tämänkin jälkeen hyvin tiiviinä. Me aiomme jatkovalmistelussa pistää voimia erityisesti siihen, että henkilöstö osallistutetaan toimialojen muutokseen aikaisempaa paremmin. Sosiaali- ja terveysvirastojen fuusio epäonnistui juuri sen takia, ettei henkilöstö ollut muutosprosessissa riittävästi mukana. Ei tehdä samaa virhettä uudestaan.
Kiitos!