Kunnallisten palveluiden arvioinnissa hyödynnetään hyvin vähän kuntalaisten kokemustietoa. Tämä on hälyttävä epäkohta. Kuntalaki edellyttää kuntia pitämään huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan sekä saada toiminnasta tietoa.
Olemme kuluneen vuoden aikana tutkineet tutkijatohtori Anu Gretschelin kanssa kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia Allianssi ry:n ja Nuorisotutkimusverkoston yhteishankkeena* kehitetyn keskustelupäivämenetelmän avulla. Mallissa kuntalaiset ensin arvioivat kunnan palveluita pienryhmissä sekä suunnittelevat arvionsa pohjalta päättäjille puheenvuoron, joka voi olla muodoltaan esitys, kommentti tai kysymys. Tilaisuuteen, johon päättäjät saapuvat vastaamaan kuntalaisten puheenvuoroihin, kutsutaan myös paikallinen lehdistö. Keskustelupäivän vetäjät tekevät tilaisuudessa etenemissuunnitelman, josta selviää, mitä kuntapäättäjien kanssa on mistäkin asiasta sovittu (mitä tehdään, millä aikataululla ja kenen toimesta).
Malli on yksinkertainen ja toimiva. Sitä voi soveltaa minkä tahansa kuntapalvelun arviointiin tai kehittämiseen. Menetelmä myös mahdollistaa erilaisten erityisryhmien kuuntelun erikseen, jolloin on mahdollista laajentaa kuntalaisten äänen kirjoa. Kun usein vain aktiivisimmat kuntalaiset osallistuvat keskusteluun kunnan asioista, voidaan keskustelupäivämenetelmiä viedä vanhainkoteihin, työpajoihin, työttömien päiväkahvilaan – minne tahansa, riippuen siitä kenen ääntä halutaan kunnallisessa päätöksenteossa voimistaa. Parhaimmillaan keskustelupäivissä erilaisista etenemisvaihtoehdoista keskustellaan rakentavasti – ja pyritään löytämään yhdessä tapa viedä asioita eteenpäin.
Malli soveltuu myös kaupunginosatoimintaan. Jokaisessa kaupunginosassa olisikin kunnallisena perusoikeutena oltava kylätila, kaupunginosan yhteinen olohuone, johon voisi pistäytyä myös ilman rahaa, tutustua alueen muihin asukkaisiin ja ideoida kaupunginosatoimintaa. Keskustelupäivämenetelmällä on mahdollista kartoittaa kyseisen kaupunginosan kehittämistarpeita. Alueen päättäjiä voi myös pyytää vastaamaan kaupunginosaansa liittyvistä epäkohdista ja esittämään poliittiset lupauksensa sen suhteen, miten ja millä aikataululla asioissa voidaan edetä. Mukaan olisi syytä saada myös kansalaisjärjestöjä sekä avata ovia kuntalaisten vapaaehtois- ja talkootyölle.
Tutkimuksemme on vakuuttanut minut siitä, että kaikkien kuntalaisryhmien kuntapalveluita on mahdollista parantaa päättäjien suuntaan avatulla päätöksenteko-perusteita rikastuttavalla moniäänisellä dialogilla.
Sofia Laine
VTT, tutkija
P.S. Keskustelkaa lasten kanssa kuntavaaleista! Ottakaa heidät mukaan äänestämään (ks. virikkeeksi esim. kirjoitukseni viime kunnallisvaalien jälkeen http://www.kommentti.fi/kolumnit/lapset-kunnallisvaaleissa)
* Ks. Gretschel, Anu & Kauniskangas, Eija (2012) Nuoret kuntapalveluja arvioimassa – Peruspalveluiden arvioinnin kehittämishankkeen 2009–2011 loppuraportti. Helsinki: Nuorisoyhteistyö–Allianssi. Http://www.alli.fi/binary/file/-/id/665/fid/1683