Koronakriisi testaa rankasti hyvinvointivaltiota

Arvoisa puhemies,
Koronaepidemia iskee nyt kovaa niihin ihmisiin, jotka ovat jo valmiiksi hauraassa yhteiskunnallisessa asemassa. Nyt testataankin suomalaisen hyvinvointivaltion toimivuutta, näyttää nimittäin siltä, että ne yhteiskuntamme toiminta-alat, jotka jo valmiiksi kärsivät kroonisesta resurssipulasta, kärsivät nyt itse epidemiasta ja siihen liittyvistä rajoituksista kaikkein eniten. Tällaisia palveluita ovat muun muassa asunnottomien palvelut, päihde- ja mielenterveyspalvelut, lähisuhdeväkivaltaa kokevien palvelut, lastensuojelupalvelut.

Nostan nyt kuitenkin tässä erikseen yhden ryhmän, joka näyttää olevan erityisen haavoittuvassa asemassa, nimittäin omaishoitajat.

Mitä tapahtuu, jos omaishoitaja sairastuu Koronakriisin aikana? Mitä tapahtuu hoidettaville, joista valtaosa ei mitenkään pärjää itsekseen? Kestääkö terveydenhuolto sekä omaishoitajien että hoidettavien sairastumisen? Tämä on nyt kysymys, josta olen saanut useampia yhteydenottoja ja joka herättää suurta huolta.

Suomessa virallisia omaishoitajia on 45 000, epävirallisesti vielä enemmän. Ihan ehdoton valtaosa omaishoitajista on naisia ja he sinnittelevät hyvin pienellä toimeentulolla.

Vähän yli puolet omaishoitajista hoitaa ikääntyvää lähimmäistä ja valtaosa näistä omaishoitajista on itse ikäryhmässä 65-84. Vähän alle puolet omaishoitajista hoitaa puolestaan vammaista läheistä. Jatka lukemista

Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille

Minulle kaiken politiikan tärkeä tavoite on hyvinvoinnin tasaisempi jakaminen ja eriarvoistumisen ehkäisy.  Sen pitää olla myös kulttuuripolitiikan tavoitteena, sillä kulttuuri sekä peruspalveluna että itseisarvona kuuluu kaikille. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla vanhempien taloudellinen asema vaikuttaa suoraan mahdollisuuksiin päästä kulttuuripalvelujen pariin.

Kirjastojen, kulttuuriharrastusten ja taiteen on oltava kaikkien saavutettavissa. Siksi kulttuuripolitiikan pitää edistää kulttuurin saatavuuden demokraattisuutta, taiteilijoiden toimeentulon edellytyksiä ja ruohonjuuritason toimintaa. Taiteen tekijät tarvitsevat paremman sosiaaliturvan, kulttuuritoiminta jatkuvuuteen kannustavan tuen ja Suomi kattavan ja hyvin resurssoidun kirjastoverkon. Nyt valtion budjetista vain alle prosentti menee kulttuuriin. Jatka lukemista