On aika pysäyttää tasa-arvon taantuma!

Esikoulu-ikäisenä, vuonna 1982 osallistuin äitini ja pikkusiskoni kanssa päivähoitoliikkeen tempaukseen eduskunnassa. Kaulassani roikkui kyltti ”Haluan turvallisen hoitopaikan!” Tuolloin päivähoitopaikan saaminen oli kiven takana.

Kamppailu subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolesta kesti vuosikymmeniä. Se on yksi osoitus siitä, kuinka naiset sukupolvien ketjussa ovat tehneet töitä sukupuolten tasa-arvon eteen. Me unohdamme helposti edellisten sukupolvien ponnistelut. Se on sääli, sillä työ tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta saa voimaa siitä, kun muistamme mitä naiset ennen meitä ovat tehneet paremman tulevaisuuden eteen.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on suomalaisen hyvinvointivaltion ja tasa-arvoliikkeen hienoimpia ja tärkeimpiä saavutuksia. Se on vapauttanut naiset – töihin, opiskelemaan, ansaitsemaan itse, osallistumaan, olemaan yhteiskunnan täysvaltainen jäsen. Samalla varhaiskasvatus on nimenomaan jokaisen lapsen oikeus ja etu. Haluaisin ajatella, että Sipilän hallitus ei ymmärtänyt, millaisen historiallisen ja dramaattisen heikennyksen tasa-arvoon se teki, kun se heti hallitustaipaleensa alussa lakkautti jokaisen lapsen subjektiivisen oikeuden päivähoitoon.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on myös mitä mainioin esimerkki universaalin hyvinvointivaltion ideasta. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa valtio ei turvaa vain eniten hädässä olevien arkea vaan tarjoaa puitteet sellaiselle elämälle, jossa mahdollisimman harva putoaa turvaverkkojen ulkopuolelle.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on toivo paremmasta tulevaisuudesta mahdollisimman monelle. Silti nykyään kuulee yhä useammin sanottavan, että universaali hyvinvointivaltio rajoittaa ihmisten vapautta, että se on holhoava instituutio. Tuollaisten toteamisten edessä mietin usein, onko hyvinvointivaltion purkajilla itsellään kosketusta siihen arkeen, jossa jokainen euro punnitaan tarkkaan ja ruuasta joudutaan säästämään. Arkeen, jossa yksinhuoltaja joutuu karsimaan lasten harrastuksista, vaatetuksesta, kaikesta ylimääräiseksi tulkitusta. Arkeen, jossa vanhempi joutuu rohkaisemaan lastaan työntekoon, jotta lukion oppikirjat saadaan maksettua.

Suomessa tasa-arvo on ottanut monella saralla takapakkia. Sukupuolten tasa-arvon edistämistä ei mainittu Sipilän hallitusohjelmassa sanallakaan ja kuluneen hallituskauden talouspolitiikka on tutkitusti suosinut suurituloisia ja kurittanut naisia. Myös monet hyvinvointivaltioon kohdistuneet supistukset ovat perimmiltään sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä. Kuluneen viikon aikana on uutisoitu, kuinka Suomi on tippunut työelämän tasa-arvoa mittaavassa indeksissä, eikä ole enää kärkijoukossa Maailmanpankin tekemässä raportissa, joka mittaa työelämän lainsäädännön tasa-arvoa.

Meitä tasa-arvon ja universaalin hyvinvointivaltion rakentajia tarvitaan nyt ehkä kipeämmin kuin koskaan aikaisemmin. Meidän on jaksettava väsymättä kertoa, missä olosuhteissa universaali hyvinvointivaltio aikoinaan rakennettiin ja mikä sen keskeinen idea on.

Olen ajatellut hyvinvointivaltion rakentajia varsinkin nyt, kun voittoa tavoittelevien hoivajättien raaka bisnes vanhusten hyvinvoinnilla on tullut päivänvaloon. Sodanjälkeiset sukupolvet rakensivat hyvinvointivaltion lähes tyhjästä. Nyt säästämme vanhuspalvelut hengiltä. Onko se kiitos näille sukupolville siitä, että he rakensivat hyvinvointivaltion, jonka hedelmistä me nuoremmat sukupolvet olemme päässeet nauttimaan?

Minä haluan rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikkien ihmisten vapaus ja onnellisuus on mahdollista. Ei vain niiden, joilla on siihen varaa. Me tarvitsemme ihmisiä kaikista taustoista puolustamaan hyvinvointivaltion ideaa ja luomaan toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta se tarkoittaa, että seuraavalla hallituskaudella tasa-arvopolitiikkaan tehdään täyskäännös. Se aloitetaan näin:

  • Hallitus laatii tasa-arvo-ohjelman ja tekee hallitusohjelmalle sukupuolivaikutusten arvioinnin.
  • Tasa-arvolakia uudistetaan palkkojen läpinäkyvyden ja samapalkkaisuuden edistämiseksi.
  • Subjektiivinen päivähoito-oikeus palautetaan täysimittaisena koko Suomeen.
  • Perhevapaajärjestelmä uudistetaan 6+6+6 –mallin pohjalta.
  • Translaki uudistetaan.
  • Intersukupuolisten oikeudet turvataan.
  • Luodaan kolmas oikeudellinen sukupuolivaihtoehto.
  • Lähisuhdeväkivaltaa kokeneille tarkoitettuja turvakotipaikkoja lisätään koko Suomeen ja matalankynnyksen palveluita lisätään.
  • Seksuaalisen väkivallan uhrien auttamisjärjestelmää parannetaan ja resursseja lisätään.
  • Raiskauslainsäädäntö muutetaan suostumusperustaiseksi.
  • Ihmiskauppauhrien auttamiseksi säädetään erillislaki ja turvataan uhrien pääsy mm. turvakoteihin.
  • Vanhuspalvelut resurssoidaan kunnolla ja sitova henkilömitoitus kirjataan lakiin.

Vastaa