Arvoisa puhemies,
Minulle yksi tärkeimmistä syistä lähteä mukaan puoluepolitiikkaan 2012 oli nousevan rasismin vastustaminen. Tätä ennen olin vuosia tutkijana ja kansalaisaktivistina seurannut, kuinka rasismi vahvistui suomalaisessa yhteiskunnassa, sekä arkipäivän rasismin että rakenteiden kautta. Rasismin normalisoitumista vauhditti sen leviäminen osaksi myös muiden kuin avoimesti maahanmuuttoa vastustavien puolueiden agendaa. Ja sama on tapahtunut muissa Pohjoismaissa – Tanska tästä räikeimpänä esimerkkinä.
Seurasin myös tutkijana 2015-2016 turvapaikanhakijoiden tilannetta ja siihen liittyvää mediakeskustelua. Turvapaikanhakijat esitettiin silloinkin turvallisuusuhaksi. Toisin oli 2022 kun Suomi muiden Euroopan maiden tavoin vastaanotti ukrainalaisia pakolaisia. Juuri niin kuin pitikin.
Kansallista turvallisuutta näyttääkin uhkaavan suomalaisen yhteiskunnan yhä syvenevä rasismi, joka määrittelee turvallisuusuhan vakavuuden hätää kärsivien taustan ja ihonvärin mukaan.
Arvoisa puhemies,
En 12 vuotta sitten osannut arvata, kuinka pitkälle rasismin normalisoituminen, jonka keskeisenä elementtinä on ihmisoikeuksien ja kaikkien yhtäläisen ihmisarvon kiistäminen, voisi mennä. Ja nyt olemme tässä.
RKP:n ja SDP:n siunauksella olemme säätämässä historiallista käännytyslakia, jonka hyväksyvät tietävät sen rikkovan ihmisoikeussopimuksia ja omaa perustuslakiamme. Ollaan hyväksymässä laki, jota valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden mukaan ei pitäisi voida hyväksyä. SDP on laittanut kaiken valtansa peliin, jotta ryhmän enemmistö äänestäisi ihmisoikeuksia vastaan. Tämä siitä huolimatta, että tämä puolue lupasi ennen eduskuntavaaleja ja uudemman kerran ennen Eurovaaleja olla vahvin vastavoima äärioikeistoa vastaan. Ääni sosiaalidemokraateille piti olla ääni ihmisoikeuksien puolustamiselle.
Toisin kävi.
Arvoisa puhemies,
Käännytyslakiesitys on räikeässä ristiriidassa ehdottoman palautuskiellon, oikeuden elämään, kidutuksen kiellon, joukkokarkotusten kiellon, oikeusturvan ja oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sekä turvapaikkaoikeuden kanssa. Ehdotus rikkoo sellaisiakin ihmisoikeusvelvoitteita, joista poikkeaminen ei ole sallittua missään oloissa. Poikkeuslakimenettely ei ratkaise ristiriitaa ihmisoikeussopimusten kanssa
Arvoisa puhemies,
Koko tämän prosessin ja tiistain eduskuntakeskustelun ajan turvapaikanhakeminen sinällään on esitetty kansalliseksi turvallisuusuhaksi. Ongelma syvenee entisestään, kun perustellaan tilanteen vakavuutta epämääräisillä heitoilla potentiaalisista tulijamääristä ja tämän määrän yhteiskuntaa horjuttavista vaikutuksista.
Hallituksen toimet ja hallintovaliokunnan mietintö kohdistuvat nimenomaan turvapaikanhakijoihin ja siksi on ristiriitaista väittää, että “käännytyslaki” ei liittyisi nimenomaan maahanmuuttopolitiikkaan.
On myös selvää, että erityisesti hallituspuolue perussuomalaiset on aina tähdännyt juuri rajojen sulkemiseen ja turvapaikanhaun estämiseen. Nyt rkp ja sdp mahdollistavat tämän pitkäaikaisen tavoitteen toteutumisen – ja vielä painostamalla omia edustajiaan hyväksymään lain. Ja rkp vielä ilman yhtäkään salipuheenvuoroa, jossa olisi perusteltu huolellisesti, miksi ihmisoikeuksia halutaan tietoisesti polkea ja oikeusvaltiota murentaa. Jos näin historiallista lakia kannattaa, pitäisi olla rohkeutta ja selkärankaa seistä täällä puhujapöntössä ja selittää Suomen kansalle, miksi jälleen kerran on tällaisen valinnan tehnyt.
Arvoisa puhemies,
On yleistä, että valtiot (niin autoritaariset valtiot kuin länsimaat) perustelevat syvälle perus- ja ihmisoikeuksiin kajoavia toimia kansallisella turvallisuudella. Turvallisuus saatetaan poliittisissa puheenvuoroissa esittää jopa “tärkeimmäksi ihmisoikeudeksi”, vaikka on epäselvää, mihin ihmisoikeuteen tällöin viitataan.
Turvallisuuden ja ihmisoikeuksien asettaminen vastakkain on poliittinen strategia, jolla pyritään horjuttamaan yksilön oikeuksia. Tosiasia on, että turvallisuus on sisäänrakennettu ihmisoikeusjärjestelmään yhtenä hyväksyttävänä rajoitusperusteena, mutta kansallisen turvallisuuden nimissä ei voida tehdä tyhjäksi perus- ja ihmisoikeuksia. Olennaista on, että ”kansallinen turvallisuus” ei saa olla taikasana, jonka nojalla valtaapitävät voivat tehdä mitä tahansa, kuten luopua kunnioittamasta jokaiselle kuuluvia keskeisiä ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion peruslähtökohtia.
Arvoisa puhemies,
Ihmisoikeuksien puolustamisessa on kyse meidän kaikkien oikeuksien puolustamisesta. Ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja yhtäläisiä. Ne kuuluvat meille kaikille. Kun nyt annetaan vihreää valoa ihmisoikeuksien polkemiselle käännytyslain muodossa, annetaan vaarallinen ennakkotapaus. Kuten edustaja Kontula perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen sanoi: Kun seuraavan kerran meitä koettelee vakava kriisi, ja niitä maailmassa valitettavasti riittää, poliitikkojen tekee taas mieli luistaa ihmisoikeuksista, ja silloin kaivetaan perustuslakivaliokunnan lausunto ja tämä lakiesitys esiin. Ja kuka tietää kenen oikeuksista silloin on kyse.
Historia on opettanut:
Ihmisoikeudet ja jakamaton ihmisarvo eivät usein murene kertarysäyksellä mielivallan toimesta, vaan pitkäaikaisen prossessin tuloksena pala palalta tietoisten päätösten seurauksena.
Puheenvuoro eduskunnan 12.7.2024 käsitellessä käännytyslakia.