Ystävät ja toverit,
Vappu on merkityksellinen juhlapäivä monin eri tavoin, mutta ennen kaikkea se on työväen juhla – suomalaisen työn päivä sekä kansainvälinen työväen päivä. Päivä, jolloin juhlitaan työväen saavutuksia, joita ilman esimerkiksi tätäkään hyvinvointivaltiota ei olisi olemassa. Vapun alkuperäistä merkitystä emme saa unohtaa, varsinkaan aikana, jolloin yhä suurempi osa työntekijöistä tarvitsisi tuekseen vahvoja liittoja ja korkeaa järjestäytymisastetta.
Globalisaatio, teknologian kehitys, markkinatalous ja yhteiskunnan muutos kohti 24/7-yhteiskuntaa on muuttanut työn luonnetta sekä työntekemisen ehtoja. Maailma ja työnteko ovat muuttuneet paljon, mutta sen sijaan työn merkitys ihmisille on pysynyt vuosien varrella suhteellisen samana. Parhaimmillaan työ tuottaa ihmisille mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia sekä mahdollistaa itsensä kehittämisen, mutta työn merkityksistä suomalaisille tärkeintä on silti toimeentulo, jota tarvitaan ruoan, asunnon, vaatteiden ja muun välttämättömän elämän kustannuksiin.
Hyvät ystävät,
Tässä vappupuheessa haluan tuoda esiin sitä todellisuutta, jossa osa palkkatöissä olevista, valitettavasti lisääntyvin määrin, joutuvat elämään. Tähän todellisuuteen liittyy vastentahtoista osa-aikatöiden tekemistä, pakotettua yrittäjyyttä, useamman työn yhtäaikaista tekemistä, uupumista, puutetta ja tarvetta turvautua töiden tekemisestä huolimatta sosiaaliturvaan. Tähän todellisuuteen liittyy huolta siitä, riittävätkö palkkatulot perustarpeisiin, kuten ruokaan, sähköön tai vaatteisiin. Tähän todellisuuteen liittyy valinnanvaran vähäisyyttä, joka saattaa johtaa pimeiden töiden tekemisen pakkoon, jolloin myös hyväksikäyttö ja riistäminen työnantajan puolelta on yleistä. Tämä todellisuus, josta puhun, on työtä tekevien köyhyys, joka on lisääntynyt Suomessa viime vuosikymmenten aikana. Ja tätä kehitystä on vauhdittanut kapitalistinen järjestelmä, jonka puitteissa esimerkiksi kunnat ulkoistavat palveluitaan yksityisille yrityksille ja jossa mm. puhtaanapitoa saatetaan tehdä pitkissä hankintaketjuissa polkemalla palkkoja ja työehtoja.
On selvää, ettei köyhyydessä elävillä ole mahdollisuutta elää samalla tavalla kuin muilla suomalaisilla. Köyhyys kaventaa elämänlaatua, sosiaalisia verkostoja sekä mahdollisuuksia kouluttautumiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Köyhyys vaikeuttaa myös omasta terveydestä huolehtimista erityisesti, jos julkisten terveyspalveluiden saatavuudessa on hankaluuksia tai lääkekulut ovat suuria. Köyhyydessä eläminen lisää monilla häpeän tunnetta ja katkeruutta. Toimeentulovaikeudet ovatkin yksi isoimmista suomalaisten kokemaa hyvinvointia vähentävistä syistä.
Arvoisat kuulijat,
Työtä tekevien köyhyyden taustalla on monia erilaisia asioita. Näitä ovat esimerkiksi epäedulliset työsopimukset, kuten julkisuudessakin paljon esillä olleet nollatuntisopimukset. Tämänkaltaiset sopimukset mahdollistavat tilanteen, jossa työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota työvuoroja lainkaan työntekijälle. Työtuntien vähyys heijastuu työntekijän palkkaan ja toimeentuloon, mikä tekee elämänsuunnittelusta vaikeaa. Työsopimus voi olla työntekijälle epäedullinen myös liian matalan palkan vuoksi, jolloin työtunteja voi olla täysi määrä, mutta tulot eivät silti riitä toimeen tulemiseen. Näiden etenkin vastentahtoiset osa-aikatyöt matalapalkka-aloilla sekä määräaikaiset työsuhteet voivat olla syitä työtä tekevien köyhyydelle.
Arvoisat kuulijat,
Samaan aikaan inflaatio hyödyttää eniten omistavaa luokkaa ja velkojia. Häviäjiä ovat sekä pienituloiset että keskiluokka, joiden palkat eivät nouse inflaation tahdissa, mutta hinnat ja korot nousevat.
Marinin hallitusta edeltävien hallitusten perus- ja sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset ovat aiheuttaneet sen, että pienituloisimmat ovat jääneet ansiokehityksestä jälkeen. Vastaavasti kaikista suurituloisimpien ansiot ja omaisuudet ovat kasvaneet selvästi muita nopeammin. Varallisuus on kasautunut entistä enemmän pienemmälle väestöryhmälle, ja kasvanut pitkään nopeammin kuin palkat. Vielä 80-luvun Suomessa tulot kasvoivat nopeimmin pienituloisilla, mutta tämä päättyi vuoden 1993 verouudistukseen. Uudistuksen jälkeen ansio- ja pääomatulojen verotus eriytettiin, jonka jälkeen talouskasvu on hyödyttänyt ennen kaikkea hyvätuloisia.
Arvoisat kuulijat,
Työssä käyvien köyhyyteen liittyy myös osaltaan kysymys sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja naisten asemasta työelämässä. Jo lähtökohtaisesti työn luonteen ja työntekemisen muutoksien vuoksi työväen määrittely on nykyaikana haastavaa, minkä lisäksi ihmisten mielikuvat oikeista ja aidoista duunareista on edelleen hyvin maskuliininen. Paperityömies on duunari, mutta lähihoitaja ei. Olemme myös nähneet esimerkiksi hoiva-alan työntekijöiden lakkojen yhteydessä, kuinka miesvaltaisten alojen ammattiyhdistysten solidaarisuus ei aina yllä naisvaltaisille aloille. Samanaikaisesti työolojen tai palkkauksen parantamisen vaatiminen on haastavaa ilman vahvaa työväen yhtenäisyyttä johtuen siitä tosiasiasta, että työntekijät ovat aina altavastaajina työnantajaosapuoliin nähden.
Suomessa työmarkkinoiden voimakas eriytyminen on johtanut naisvaltaisten ja miesvaltaisten alojen muodostumiseen, ja monet naisvaltaiset alat ovat alipalkattuja huolimatta työn yhteiskunnallisesta tarpeesta tai arvostuksesta. Myös nollatuntisopimukset ja vastentahtoinen osa-aikatyö ovat yleisempiä naisvaltaisilla kuin miesvaltaisilla aloilla. Samanaikaisesti esimerkiksi yksinhuoltajista 85 % on naisia, yksinhuoltajaperheissä toimeentulovaikeuksien kokeminen on kaikkein yleisintä ja heidän terveytensä on muihin lapsiperheisiin verrattuna heikompaa. Kun pohdimme keinoja, joilla työtä tekevien köyhyyttä voidaan vähentää, meidän on huomioitava köyhyyttä lisäävät yhteiskunnan rakenteelliset tekijät kaikista eri näkökulmista. Näin ollen oikeudenmukaisen työllisyyspolitiikan edistäminen tarkoittaa myös sitä, ettemme sivuuta työmarkkinoiden ja työelämän realiteettien sukupuolittuneisuutta.
Hyvät ystävät,
Kunnon palkankorotukset ovat nyt tärkeitä, meillä on siihen varaa. Lisäksi tarvitsemme lakisääteisen minimipalkan, jotta pienimmät palkat saadaan nousemaan. Vastentahtoinen osa-aikatyö tulee kieltää lailla niin, että osa-aikatyön teettämiseen tarvitaan aina selkeä syy niin kuin määräaikaisuudelle tällä hetkellä. Tarvitsemme joukkokanneoikeuden ammattiliitoille, jotta hyväksikäyttöä kokeneet työntekijät saavat oikeutta.
Meidän on tuettava myös muilla tavoin monien päällekkäisten kriisien kanssa kamppailevia ihmisiä. Panostukset yhteisiin julkisiin palveluihin palkankorotusten ovat tärkeitä. Meidän on tuettava ihmisiä, jotka haluavat keventää työtaakkaa mahdollistamalla vapaaehtoinen osa-aikatyö ja lyhyemmät työpäivät palkkaa alentamatta. Meidän on kehitettävä sosiaaliturvajärjestelmää kohti perustuloa, jotta työn vastaanottaminen helpottuu.
Tämä ei ole toiveajattelua, vaan parannuksia, jotka on mahdollista toteuttaa.
Ystävät,
Orpon hallituskokoonpano lupaa kylmää kyytiä nimenomaan tavallisille palkansaajille. Mutta juuri siksi työväen juhlapäivänä on tärkeää korostaa, että me tarvitsemme vahvaa kansalaisyhteiskuntaa ja ammattiliittoja puolustamaan pienipalkkaisten ihmisten asemaa.
Joukkovoima on aikaisemminkin historiassa osoittanut tarpeellisuutensa ja sille on nyt tilausta enemmän kuin pitkiin aikoihin.
Vappupuhe Kirkkonummen torilla, 1.5.2023