Ihmisoikeuksissa on kyse ihmisarvon suojelemisesta

Arvoisa puhemies, 

Turvapaikanhakijat ovat pitkään leimanneet suomalaista maahanmuuttokeskustelua – vuosikausia. Tämä siitä riippumatta, kuinka paljon Suomesta on haettu turvaa. Tämä siitä riippumatta, että turvapaikanhakijat muodostavat suomalaisesta maahanmuutosta vain pienen osan. Suomeen muutetaan ennen kaikkea perheen, työn ja opiskelun vuoksi.

Näiden viiden eduskuntavuoteni aikana olen myös pistänyt merkille, että turvapaikanhakijat muodostavat eduskunnassa sellaisen ihmisryhmän, josta on lupa puhua käsittämättömän leimaavalla tavalla, laitaoikeistosta oppostioon asti paria puoluetta lukuunottamatta. Välillä tuntuu ikään kuin täällä salissa suorastaan kilpailtaisiin sillä, kuka vetää tiukinta linjaa turvapaikanhakijoiden kohtelun suhteen. Samaan aikaan olen huomannut, että vain harva täällä julkisesti puolustaa turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja asemaa. Ikään kuin se likaisi kädet ja poliittisen maineen. Tämä siitä huolimatta vaikka puheen tasolla kannatettaisiin ihmisoikeuksia. 

Arvoisa puhemies, 

Turvapaikanhakijoiden aseman ja oikeuksien puolustamisessa on kyse ihmisarvon puolustamisesta. On kyse lopulta hyvin yksinkertaisesta asiasta: Ajattelemmeko, että ihmisarvo on jakamaton ja yhtäläinen? Ajattelemmeko, että ihmisarvo ja ihmisyys ovat itseisarvoja? On ihan sama, onko ihminen vieraan valtion välineellistämä vai ei, sama ihmisarvo kuuluu hänelle tilanteesta riippumatta. Välineellistäminen ei myöskään ole uusi ilmiö, vaan näitä tapauksia on ollut lukuisia sen jälkeen kun ihmisoikeusjärjestelmä luotiin vuoden 1951 jälkeen. Siirtolaiset ovat monesti monenlaisen hyväksikäytön ja välineellistämisen uhreina – silti heillä voi olla todelliset syyt hakea turvaa. Silti heille kuuluu sama ihmisarvo kuin meille kaikille muillekin. 

Ihmisoikeusjärjestelmä luotiin aikoinaan siksi, että ajateltiin, että halutaan suojella kaikille ihmisille heidän ihmisyytensä perusteella kuuluvaa ihmisarvoa. Ihmisarvon suojelemisen tärkeys korostui toisen maailmansodan jälkeen kun haluttiin varmuus siitä, ettei samanlaisia kauheuksia kuin holokausti voisi koskaan enää tapahtua. Nykyinen pakolaisten suojelujärjestelmä luotiin samoihin aikoihin noin miljoonan sotapakolaisen tilanteen ratkaisemiseksi. Kansainvälinen yhteisö lähti hakemaan ratkaisua pakolaisten tilanteeseen sen ajatuksen pohjalta, että järjestelmän tulee suojella ihmisiä valtioiden mielivallalta. 

Nyt väitetään, että tilanne oli tuolloin aivan toinen: Ei ollut, silloinkin turvaa hakevista ihmisistä oli vuosikymmeniä puhuttu kansallisena turvallisuusuhkana. Silloinkin Euroopan valtiot olivat kiristäneet käytäntöjään turvaa hakevien ihmisten torppaamiseksi. 

Kertoo jotakin todella surullista ja perustavanlaatuista meidän ajastamme, että keskeisistä ihmisoikeuksien periaatteista nyt käydään poliittista kamppailua. Ja juuri siksi käännytyslaki on niin historiallinen. 

Arvoisa puhemies, 

Vastavalittu perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra linjasi linjapuheessaan elokuussa 2021, että perussuomalaisten tavoitteena on nolla turvapaikanhakijaa ja että tämä olisi myös edellytys hallitusyhteistyölle eduskuntavaalien jälkeen 2023. 

On täysin selvää, että käännytyslaissa on nimenomaan kyse tästä perussuomalaisten ja kokoomuksen pitkäaikaisesta tavoitteesta, joka halutaan runnoa läpi kansainvälisistä sopimuksista ja omasta perustuslaistamme piittamatta kansalliseen turvallisuuteen vedoten – suorastaan hyödyntämällä sitä härskisti. Tämä siitä huolimatta, että tämä on juuri se strategia, jota myös Venäjä tukee. Se haluaa, että länsimaat luopuvat ihmisoikeusjärjestelmän noudattamisesta ja murentavat oikeusvaltiota. Venäjälle on eduksi, että yhä harvempi länsimaa voi uskottavasti kritisoida sitä kansainvälisen oikeuden törkeistä loukkauksista ja ihmisoikeuksien polkemisesta. Paras tae Venäjän mielivaltaa vastaan onkin se, että yhteensovitamme kansallisen turvallisuuden ja ihmisoikeuksien noudattamisen. Ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion puolustamisessa on kyse meidän kansallisen turvallisuuden puolustamisesta. 

Arvoisa puhemies, 

Katseeni kääntyy nyt erityisesti sdp:n ja rkp:n suuntaan. Haluatteko te todella jäädä historian kirjoihin niinä puolueina, jotka vastoin kaikkien perustuslakivaliokunnan kuulemien valtiosääntöasiantuntijoiden, UNHCR:n, Euroopan ihmisoikeusvaltuutetun kantoja siunaa lain, joka on räikeässä ristiriidassa useiden perustuslaissa, ihmisoikeussopimuksissa ja EU-oikeudessa turvattujen oikeuksien kanssa? Haluatteko te olla niitä puolueita, jotka jäävät historian kirjoihin siitä syystä, että tietoisesti valitsette murentaa suomalaista oikeusvaltiota ja kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää? Haluatteko te, hyvät rkp ja sdp, todella olla niitä puolueita, jotka tekevät tietoisen päätöksen siitä, että Suomi on noudattamatta sitä sitovia ihmisoikeusvelvotteita? 

Ymmärrättekö te, että kun tälle tielle lähdetään, meidän kaikkien jakamattomat ja yhtäläiset ihmisoikeudet ovat vaarassa myös muissa tilanteissa, joita voi olla vaikea ennakoida juuri nyt? Ymmärrettekö te, kuinka maineemme ihmisoikeuksien puolustajana globaalissa kontekstissa murenee tämän lain myötä? 

Arvoisa puhemies, 

Ennen kansanedustajan tehtävää seurasin tutkijana usean vuoden ajan yksin alaikäisinä ilman huoltajaa tulleiden nuorten elämää Suomessa. Keskeinen havainto oli, että mikään määrä kuuliaisuutta ei riitä suomalaiselle yhteiskunnalle, jotta heidät tunnustettaisiin suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Olen ajatellut näitä nuoria monesti käännytyslakikeskustelun aikana. Minkälaisen viestin tämä keskustelu lähettää kaikille niille ihmisille, jotka ovat saapuneet turvapaikanhakijoina Suomeen ja haluavat rakentaa Suomen tulevaisuutta kanssamme? Ja ennen kaikkea: Mitä tämä keskustelu kertoo meistä suomalaisina päätöksentekijöinä, että käsittelemme yhtä ihmisryhmää ikään kuin heille ei kuuluisi samaa jakamatonta ihmisarvoa kuin kaikille muillekin? 

Puhe eduskunnan käsitellessä ns käännytyslakia, 9.7.2024.