Ystäväni naapuri kalliolaisessa kerrostalossa asuu rähjäisessä 23 neliön yksiössä, jonka vuokran maksaa Helsingin sosiaalivirasto. 1 200 euroa kuukaudessa pienestä murjusta kuulostaa epäuskottavan kalliilta, mutta katsaus Oikotie.fi:n vuokra-asuntotarjontaan paljastaa, että summa on linjassa vuokranantajana toimivan Forenomin muiden kohteiden kanssa: yksiö Kalliossa 17m2, 1032€/kk; yksiö Kampissa 22m2, 1286€/kk; kaksio Pasilassa 57m2, 2177€/kk.
Forenom on viime vuosina hankkinut merkittävän aseman Helsingin vuokra-asuntomarkkinoilla. Virallisesti se tarjoaa tilapäisiä majoitusratkaisuja, mutta esimerkkitapaus osoittaa, että näitä huoneistohotellihinnoilla vuokrattavia asuntoja vuokrataan myös pysyväisluonteisempaan väliaikaisasumiseen.
Toimittaja Teemu Muhonen kirjoitti Voima-lehteen (4/2012) artikkelin Helsingin sosiaaliviraston ja vuokratyöyhtiö Baronan tytäryhtiö Forenomin välisestä järjestelystä, jossa kuntalaisten rahoja siirretään yksityiselle yritykselle suoraan ja kilpailuttamatta, koska sosiaaliviraston omat tilapäismajoitukseen tarkoitetut asunnot (2kpl) eivät riitä vastaamaan asunnottomien tarpeisiin.
Vuokramarkkinoilla mopo on keulinut jo pitkään, mutta kalliolaisyksiön kuukausivuokra on nykymarkkinahintoihinkin nähden kaksinkertainen. Markkinahinnan ylittävällä osuudella kuntalaiset tukevat Forenomia. Yritykselle maksettiin verotuloista vuokrina vuonna 2011 yhteensä 2,7 miljoonaa euroa. Jostain syystä kaupungilla ei ole ollut kiinnostusta tai voimavaroja edes kilpailuttaa ostamiaan tilapäismajoituspalveluja.
Sosiaalivirasto tukee siis rahallisesti kehitystä, jossa Forenom hyödyntää asunnottomien ahdinkoa samalla kun se osaltaan pahentaa pääkaupunkiseudun huonoa vuokra-asuntotilannetta haalimalla asuntoja tilapäismajoitusbisneksensä vuokrattavaksi. Lisäksi Forenomin sikamaiset vuokrat ja määräävä markkina-asema vivuttavat yleistä vuokratasoa pysyvästi kaikkien pienituloisten ulottumattomiin. Kun suurin osa asunnoista vuokrataan järjettömillä hinnoilla, tulee yksityinenkin sijoitusasuntosäästäjä ajatelleeksi, että omasta asunnosta voisi pyytää yli 30 euron neliövuokraa.
Helsingissä ei ole tänä vuonna aloitettu yhtään rakennushanketta vuokra-asuntopulan helpottamiseksi. Kalliita omistusasuntoja sen sijaan rakennetaan taantumasta huolimatta. Asuntopolitiikan täytyy lähteä kuntalaisten eikä yksityisen sektorin tarpeista. Asuminen on perusoikeus, jolla keinottelun pitää olla tuomittavaa eikä yhteisillä varoilla tuettavaa toimintaa. Ihmisillä on oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen ja kuntalaisilla päättäjiin, jotka pitävät huolen siitä, ettei asunnottomuuden kaltainen inhimillinen hätätila olisi jälleen yksi tulonsiirron väylä köyhiltä rikkaille, veronmaksajilta suuryrityksille.
Rosa Aaltonen
kääntäjä