Arvoisa puhemies! Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi 21. marraskuuta 2024 pidätysmääräyksen Israelin pääministeristä Benjamin Netanjahusta. Rikostuomioistuimen pidätysmääräyksen syytekohta kuuluu seuraavasti: ”Häntä syytetään sotarikoksista, jotka liittyvät nälän käyttämiseen sodankäynnin keinona sekä siviiliväestöön kohdistetusta tahallisesta hyökkäyksestä. Lisäksi häntä syytetään rikoksista ihmisyyttä vastaan: murhasta, vainosta ja muista epäinhimillisistä teoista, jotka tapahtuivat vähintään 8. lokakuuta 2023 ja 20. toukokuuta 2024 välisenä aikana.”
Tänään, 704 päivän systemaattisten pommitusten jälkeen Gazan uhriluku on yli 64 000 surmattua ja 161 000 haavoittunutta palestiinalaista. Surmattuja tai haavoitettuja lapsia on yli 50 000. Todellisuudessa luvut ovat vielä suuremmat. Äskettäin maailman johtava kansanmurhien tutkimiseen keskittynyt tutkijaryhmä IAGS on todennut kansalaisjärjestöjen ja YK:n erityiskomitean tavoin, että Israelin toimet Gazassa täyttävät kansainvälisen oikeuden määrittelemät kansanmurhan kriteerit. Israelin valtion kansainvälisen oikeuden rikkomukset eivät rajoitu näihin kahteen vuoteen. Kansainvälinen tuomioistuin totesi 19. heinäkuuta 2024 neuvoa-antavassa lausunnossaan, että Israelin miehitys- ja siirtokuntapolitiikka on kansainvälisen oikeuden vastaisia. Lausunnossa todettiin myös, että Israelin toimet rikkovat rotuerottelun ja apartheidin kieltävää kansainvälistä sopimusta. Tuomioistuin määräsi Israelin palauttamaan vuodesta 1967 takavarikoidut maa-alueet ja omaisuuden, purkamaan siirtokunnat sekä sallimaan karkotettujen palestiinalaisten paluun koteihinsa. Se korosti lisäksi, ettei mikään valtio saa myötävaikuttaa Israelin laittoman miehityksen ylläpitämiseen.
Arvoisa puhemies! Kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien näkökulmasta Israelin valtio on siis syyllistynyt laajaan joukkoon systemaattisia rikkomuksia. Näistä tosiasioista huolimatta Suomi on 2000-luvulla hankkinut aseita ja puolustustarvikkeita Israelista yli miljardin euron arvosta. Hankinnat ovat kiihtyneet viime vuosina. Keväällä 2023 puolustusministeriö päätti hankkia Daavidin linko ‑ilmatorjuntajärjestelmän Israelin valtion omistamalta Rafael-yhtiöltä. Lisäksi Israelilta on hankittu viime vuosina yli 200 miljoonan edestä Spike-ohjusjärjestelmiä ja yli 160 miljoonan euron arvosta pintatorjuntaohjusjärjestelmiä. Tukholman SIPRI-instituutin mukaan 2020-luvulla Israel on noussut Suomen merkittävimmäksi raskaiden aseiden toimittajaksi. Nyt on syytä kysyä: miksi Suomi tekee näin mittavia hankintoja maasta, joka rikkoo systemaattisesti ihmisoikeuksia ja jonka valtionjohtoa syytetään rikoksista ihmisyyttä vastaan?
Arvoisa puhemies! Vastaus löytyy tästä talosta. Lainsäädäntömme sallii satojen miljoonien eurojen puolustustarvikehankinnat ilman ihmisoikeusarviointia ja ilman avointa poliittista keskustelua. Käytän edelleen Daavidin linkoa esimerkkinä: Hankintapäätös tehtiin keväällä 2023 puolustusministeriössä, eikä hankinnasta käyty minkäänlaisia neuvotteluita hallituksen sisällä. Kyseinen puolustusjärjestelmä on täysin liitoksissa Israelin kansainvälisen oikeuden vastaisiin toimiin palestiinalaisalueella. Järjestelmän myy Israelin valtion omistama yritys, jonka tuotot rahoittavat vähintään epäsuorasti Israelin armeijaa, armeijaa, joka ylläpitää laitonta miehitystä ja suorittaa kansanmurhaa Gazassa. Tutkijat ja asiantuntijat ovat vuosia varoittaneet, että Israelin myymiä aseita testataan palestiinalaisalueilla. Arvioinnin puute koskee luonnollisesti myös muista maista kuin Israelista ostettuja puolustustarvikkeita.
Arvoisa puhemies! Meille vasemmistoliitossa kyse on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti herkästä ja siten perusteellisempaa arviointia vaativasta kysymyksestä. Ei ole turvallisuuspoliittisesti kestävää joutua riippuvaiseksi israelilaisesta aseteknologiasta. Sen lisäksi kyse on äärimmäisen tärkeästä moraalisesta kysymyksestä: hyväksymmekö todellakin sen, että Suomi tukee räikeitä ihmisoikeusloukkauksia asehankintojen kautta? Huoli ei ole uusi. Jo vuonna 2021 vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontulan tekemässä lakialoitteessa vaadittiin, että asetuontiin sovellettaisiin samoja periaatteita kuin asevientiin. Käytännössä se tarkoittaa, että myös asehankinnoissa on huomioitava ulkopoliittiset ja ihmisoikeusvaikutukset, kansainväliset ihmisoikeussopimukset sekä humanitäärisen oikeuden velvoitteet. Puolustustarvikkeiden vientiä koskee tuontia avoimempi prosessi, jossa muun muassa ulkoministeriöllä on rooli arvioida ulko- ja turvallisuuspoliittisia seikkoja. Asetuonnissa tämä puuttuu.
Arvoisa puhemies! Kiitän kansalaisyhteiskuntaa ja Laki särmään -aloitteen tekijöitä siitä, että tämä epäkohta on nyt nostettu uudestaan eduskunnan käsittelyyn. On oleellista huomata, että puolustustarvikehankintoihin olisi laskettava kaikki tarvikkeet, ei ainoastaan raskaita asejärjestelmiä vaan myös suojavarusteet, tiedusteluteknologia sekä muut järjestelmät ja komponentit, joita voidaan hyödyntää asevoimien toiminnassa.
Kansalaisaloitteen viesti on selkeä ja kannatettava. Meidän on luotava lainsäädäntö, jossa kaikki puolustustarvikehankinnat arvioidaan ihmisoikeuksien ja humanitäärisen oikeuden toteutumisen näkökulmasta. Aloitteen edistäminen eduskunnassa on tärkeää tässä ajassa, kun kansainvälisen oikeuden puolustajia on yhä vähenevissä määrin. Toivon, että Suomi palaisi vuosikymmeniä ulkopoliittisella areenalla arvostusta ja uskottavuutta tuoneelle linjalleen ja osoittaisi puolustavansa kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia ilman kaksoisstandardeja ja ilman valikointia. (Puhe eduskunnan täysistunnossa lähetekeskustelussa koskien Laki Särmään -kansalaisaloitetta, 10.9.2025)