Arvoisa puheenjohtaja,
Liitteenä olevat kriisimajoitustyöryhmän ja asunnottomuustyöryhmän raportit ovat erityisen huolestuttavaa luettavaa. Kuten asiaa seuranneet ovat huomanneet, Helsinki suunnittelee mallia, jossa kriisimajoituksen määrää vähennetään huomattavasti ja samalla esitetään, että löydetään kumppanit, jotka tarjoavat asiakkaille asunnon 30 päivän sisään kriisimajoituksen alkamisesta. Käyttökapasiteetti on laskemassa tämänhetkisestä 450 paikasta 200 paikkaan.
Sinänsä hienoa, että ihmiset pääsevät ehdotuksen mukaan 30 päivässä kriisimajoituksesta vuokra-asuntoon. Itse kuitenkin epäilen vahvasti onko tämä lainkaan realistinen tavoite. Muutama kysymys kuitenkin herää.
– Mitä tehdään, jos 200 paikkaa ovat täynnä ja jostain syystä asuntoja ei olekaan löytynyt?
– Ihmisillä on muitakin ongelmia kuin asunnottomuus (esimerkiksi vuokravelkaa). Miten asiakkaita tuetaan niin, että asunnottomuus ei uhkaa kriisimajoituksen jälkeen uudestaan? Ainakin asumisneuvontatoiminnan määrärahoja on sopeutettu eikä esimerkiksi idän alueelle saatukaan uutta asumisneuvojaa (Vuosaari, Puotila, Herttoniemi). Alueen sosiaalityöllä ei ole realistisia resursseja tukea asumisasioissa lähityönä.
– Entä miten asunnottomat nuoret on huomioitu? Yksin asuvana on tällä hetkellä ollut hyvin vaikea päästä asuntotyyppiseen kriisimajoitukseen, paikkoja on tarjottu lähinnä perheille. Yksinasuville on tarjottu Hietaniemen märkää puolta. Ehdotuksen mukaan Hietaniemen kapasiteettia tullaan lisäämään. Onko majoitus jatkossa edelleen päihteiden käytön salliva?
Nuorten kriisimajoitustilanne on ollut todella huonoissa kantimissa, päihteitä käyttämättömille yksinäisille asunnottomille nuorille ei ole ollut oikein mitään paikkaa. Nuorten asunnottomuus on kasvava ongelma Helsingissä. Yleisradio raportoi viime syksynä, että ”Helsingissä nuorten asunnottomien määrä on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa ja nyt heitä on pääkaupunkiseudulla reilusti yli tuhat”. Liitteidenkin mukaan asunnottomuus ja muuttouhkatilanteet koskettavat pääasiassa nuoria aikuisia: 18–34-vuotiaiden joukossa erilaiset muuttouhkatilanteet olivat yleisempiä kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Haluaisinkin tietää, mihin toimiin sosiaali- ja terveysvirastossa on ryhdytty, jotta nuorten asunnottomuuteen puututtaisiin.