Soitin neuvolan ajanvaraukseen varatakseni lapsilleni neuvola-ajan. Takaisinsoittopalvelusta soitettiin kahdenkymmenenneljän tunnin päästä. Kun ihmettelin tilanteen hitautta ystävilleni, tuli vanhempien palauteryöppy. Helsingin keskitetystä ajanvarauksesta monilla oli pelkästään turhautunutta sanottavaa. Vanhemmat valittivat, että tutun terveydenhoitajan kanssa ei enää pääse juttelemaan ja kynnys ottaa yhteyttä vaikeassa elämäntilanteessa kasvaa, kun takaisinsoittoa joutuu odottamaan niin kauan. Ja kuka ylipäätään pystyy päivystämään kalenterin kanssa useita päiviä.
Vanhempien huoleen yhtyvät myös työntekijät. Kaupungin johdon kaunis ajatus on, että ajanvarauksessa pitäisi olla jatkuvasti 15 henkilöä töissä.
”Käytännössä meitä on täällä koko ajan vain kymmenen, välillä vain kahdeksan. Olemme sietokyvyn äärirajoilla. Tämä lähenee jo pakkotyötä”, terveydenhoitajat toteavat.
Eli siis hetkinen. Kymmenen henkilöä hoitaa keskitetysti Helsingin kaupungin 183 terveydenhoitajan ajanvaraukset. Päivässä tulee noin 1000 puhelua. Jonojen purkamisessa menee päiviä, ja nopeimmillaan pystytään soittamaan takaisin seuraavana päivänä.
Loppuunpalaneet työntekijät ovat valittaneet tilanteestaan useimpia kertoja ja vaatineet, että ajanvarauksessa on pysyvästi 15 ihmistä töissä. Mutta johto hymisee tyytyväisenä julkisuudessa, kuinka hienosti takaisinsoittopalvelu pelaa.
Keskitettyyn ajanvaraukseen siirryttiin marraskuun lopulla. Helsinki halusi seurata Espoon toimivaa esimerkkiä. Esimerkkiä seurattiin niin kirjaimellisesti, että työntekijämäärä on ajanvarauksessa sama, vaikka Helsingissä lapsiperheitä on paljon enemmän. Ei kuulosta järkevältä.
En halua elää kaupungissa, joka näännyttää työntekijänsä ja tekee varhaisesta puuttumisesta pelkkää sanahelinää. Helsingin strategisena tavoitteena on työhyvinvoinnin lisääminen. Hyvinvointia ei lisätä orjuuttamalla työntekijöitä.