Arvoisa puhemies,
Aluksi tärkein viesti: Tyttöjen sukuelinten silpomisesta on aina kyse raa’asta väkivallasta ja räikeästä ihmisoikeusloukkauksesta. Silpomista on käsiteltävä yhtenä naisiin kohdistuvan väkivallan muotona. On hienoa, että tänään käsittelyssä oleva kansalaisaloite omalta osaltaan jatkaa tärkeää keskustelua silpomisen vastaisesta työstä. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee laaja yhteisymmärrys silpomisen vastaisten toimien tärkeydestä. On tärkeää, että tämä yhteisymmärrys näkyy myös yhtä vahvana väkivallan vastaisen työn resurssoinnissa.
On myös hyvin tärkeää, että kansalaisaloitteen sanomaan on haluttu laajalla yhteisymmärryksellä ja yli puoluerajojen tarttua. Oleellista on, että asiantuntijalausuntojen pohjalta valiokunnan mietinnössä painotetaan, että rikoslakia halutaan silpomisen osalta täsmentää ja tämän valmistelemista edellytetään nyt Valtioneuvostolta niin, että muutokset tulevat eduskunnan käsiteltäväksi tämän vaalikauden aikana.
Silpominen on rangaistavaa Suomessa jo nykyisin, sillä tekoa arvioidaan rikoslain mukaisena törkeänä pahoinpitelynä. Osa asiantuntijoista näki, että erilliskriminalisointi ei ole tarpeen, vaan tulisi ennemmin panostaa osaamiseen ja tunnistamiseen. Lakivaliokunnan mukaan nykytilaa on kuitenkin aiheellista arvioida uudelleen ja tarpeen selkeyttää.
Seuraava seikka on erityisen merkittävä: Lakivaliokunnan mietinnössä on tärkeää huomioida se, että selkeyttävät säännökset tulee sisällyttää rikoslakiin eikä säätää asiasta kansalaisaloitteessa tarkoitettua erillislakia, koska rangaistussäännökset vakavimmista teoista eli vankeusuhkaiset rangaistussäännökset sijoitetaan Suomessa rikoslakiin. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen rangaistavuutta on mahdollista selkeyttää säätämällä rikoslakiin tätä koskeva erityinen rangaistussäännös, mutta myös muita rikoslain vaihtoehtoja on perusteltua selvittää.
Lainsäädännön täsmentämisen ohella on ensiarvoisen tärkeää, että silpomisen vastaiselle työlle varataan sen tarvitsemat resurssit myös jatkossa. Tämä on huomioitu jo hallitusohjelmassa. Monet kansalaisjärjestöt ja viranomaiset ovat jo vuosien ajan tehnyt aiheen parissa mittavan arvokasta työtä. Tärkeää on, että myös ammattilaisten ja viranomaisten asiantuntemusta koulutuksen avulla yhä edelleen syvennetään. Myös viranomaisten ohjeistusten tulee olla joka kunnassa ajantasalla.
Työn tärkein fokus tulee olla siinä, että silpomisen riskissä olevien tyttöjen ja silpomisen läpikäyneiden tyttöjen ja naisten ihmisoikeudet ja hyvinvointi ovat etusijalla.Tämä vaatii myös eettisen ja sensitiivisen näkökulman huomioimista. On hyvä huomata, että silpomisen vastaisella agendalla voidaan aiheuttaa myös tyttöjen ja naisten itsemääräämisoikeuteen liittyvää hallaa, jos työssä ei huomioida aina kunnioittavaa ja dialogiin tähtäävää työotetta. Yhtäkään tyttöä ja naista ei konkreettisesti auta ilmiön sensaatiomainen käsitteleminen, vaan silpomisen vastaisessa työssä kaikkein olennaisinta on saavuttaa kunnioittava luottamuksellinen suhde.
Arvoisa puhemies,
Myös poikien ympärileikkaus puhuttaa tällä hetkellä, vaikka tyttöjen sukuelinten silpomista on raakana väkivaltana ja vaikeana kansainvälisenä ilmiönä perusteltua tarkastella myös ihan omana erillisenä kysymyksenään. On hyvin harmillista, että jotkin tahot ovat väittäneet lakivaliokunnan sivuuttaneen poikien ympärileikkauksen. Tämä ei pidä paikkaansa: Vaikka kansalaisaloite koski vain tyttöjä, päätyi valiokunta arvioimaan mietinnössään myös poikien ympärileikkauksia. Valiokunnan enemmistö katsoi, että myös poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia on tarpeen säädellä ja nämä tulee selvittää, mutta että nämä sääntelytarpeet eivät saa viivästyttää tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen rangaistavuuden selkeyttämistä. Selvää on, että itsemääräämisoikeus, oikeus keholliseen koskemattomuuteen ja uskonnonvapaus ovat keskeisiä ihmisoikeuksia, jotka kuuluvat kaikille.
Puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa tyttöjen sukuelinten silpomiseen liittyvän kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä 5.11.2020