Talous on politiikassa ennen kaikkea keino, ei päämäärä

Eduskunta käsitteli 1.10.2019 kokoomuksen tekemää välikysymystä hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikasta. Tässä puheenvuoroni keskustelusta:

Arvoisa puhemies,

”Meidän on pakko säästää palveluista, sillä ajattelemme tulevaisuuden lapsia ja nuoria.” Tuo oli suurin piirtein ensimmäinen lause, jonka kuulin kokoomuslaisten valtuutettujen suusta, kun olin noussut Helsingin kaupunginvaltuustoon ja kaupunki käsitteli budjettiaan syksyllä 2013. Sen jälkeen olen kuullut tuon hokeman uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Kuinka outoa perustella lasten ja nuorten hyvinvointiin ja lapsiperheisiin kohdistuvia leikkauksia tulevaisuuden lapsilla, ajattelin tuolloin ja ajattelen edelleen.

Kokoomuksen välikysymyksessä viljellään tiuhaan sellaisia käsitteitä, kuten ”holtiton talouspolitiikka” ja ”holtittomuuden vaarat”, kun kuvataan hallitusohjelman mukaista politiikkaa. Kun puolestaan halutaan korostaa ”kestävyyttä”, ”pragmaattisuutta” ja ”vastuullisuutta”, viitataan kokoomuksen omaan politiikkaan. Usein se ei ole kokoomuksen mukaan edes ideologista lainkaan, vaan “puhdasta realismia”. Niinpä niin.

Jatka lukemista

Kolmen kesken

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Monen 30-vuotiaan korkeakoulutetun elämää kuvaa sinnittely pätkätöissä ja lisäkouluttautuminen vailla tietoa siitä, johtaako koulutus välttämättä parempiin työmahdollisuuksiin. Elokuun puolivälissä Helsingin Sanomien mielipidepalstalla nimetön kirjoittaja kirjoitti, että hänen lähettämänsä yli 500 hakemusta ovat poikineet yhden määräaikaisen sijaisuuden.

Siksi on täysin irvokasta, että meillä on rinnakkaisjärjestelmä, joka nimittää työtehtäviin ihmisiä poliittisten kulissisopimusten mukaan, eikä reilulla ja avoimella hakumenettelyllä. Se ei taatusti lisää ihmisten uskoa demokratiaan ja avoimeen päätöksentekoon. Ja meidän vastuullahan olisi nimenomaan kuroa umpeen kuilua päätöksentekijöiden ja kaupunkilaisten välillä. Ei siis ihme, että esimerkiksi vain yksi kymmenestä nuoresta ilmoittaa tuoreen Nuorisobarometrin mukaan, että hänellä on mahdollisuuksia vaikuttaa asuinkuntansa päätöksentekoon. Tulos kertoo siitä, ettei poliittinen järjestelmä ole onnistunut vakuuttamaan nuoria toimintansa laadusta.

Jatka lukemista