Talous on politiikassa ennen kaikkea keino, ei päämäärä

Eduskunta käsitteli 1.10.2019 kokoomuksen tekemää välikysymystä hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikasta. Tässä puheenvuoroni keskustelusta:

Arvoisa puhemies,

”Meidän on pakko säästää palveluista, sillä ajattelemme tulevaisuuden lapsia ja nuoria.” Tuo oli suurin piirtein ensimmäinen lause, jonka kuulin kokoomuslaisten valtuutettujen suusta, kun olin noussut Helsingin kaupunginvaltuustoon ja kaupunki käsitteli budjettiaan syksyllä 2013. Sen jälkeen olen kuullut tuon hokeman uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Kuinka outoa perustella lasten ja nuorten hyvinvointiin ja lapsiperheisiin kohdistuvia leikkauksia tulevaisuuden lapsilla, ajattelin tuolloin ja ajattelen edelleen.

Kokoomuksen välikysymyksessä viljellään tiuhaan sellaisia käsitteitä, kuten ”holtiton talouspolitiikka” ja ”holtittomuuden vaarat”, kun kuvataan hallitusohjelman mukaista politiikkaa. Kun puolestaan halutaan korostaa ”kestävyyttä”, ”pragmaattisuutta” ja ”vastuullisuutta”, viitataan kokoomuksen omaan politiikkaan. Usein se ei ole kokoomuksen mukaan edes ideologista lainkaan, vaan “puhdasta realismia”. Niinpä niin.

Jatka lukemista

On aika pysäyttää tasa-arvon taantuma!

Esikoulu-ikäisenä, vuonna 1982 osallistuin äitini ja pikkusiskoni kanssa päivähoitoliikkeen tempaukseen eduskunnassa. Kaulassani roikkui kyltti ”Haluan turvallisen hoitopaikan!” Tuolloin päivähoitopaikan saaminen oli kiven takana.

Kamppailu subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolesta kesti vuosikymmeniä. Se on yksi osoitus siitä, kuinka naiset sukupolvien ketjussa ovat tehneet töitä sukupuolten tasa-arvon eteen. Me unohdamme helposti edellisten sukupolvien ponnistelut. Se on sääli, sillä työ tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta saa voimaa siitä, kun muistamme mitä naiset ennen meitä ovat tehneet paremman tulevaisuuden eteen. Jatka lukemista