Puheenvuoroni Suostumus2018-kansalaisaloitteen lähetekeskustelussa

Arvoisa puhemies,

Minun sukupolveni naiset ovat vielä kasvaneet siihen outoon ahdistukseen, jota seksuaalinen väkivalta ja itsemääräämisoikeuden riistäminen aiheuttavat – kun ei osannut nimetä väkivaltaa väkivallaksi, koska kukaan ei niin kertonut. Sitä vain koki ahdistuneena, että nyt on ylitetty raja.

Kun minä olin nuori, meidät kasvatettiin ohittamaan, vaikenemaan, sulkemaan seksuaalinen väkivalta ja häirintä sisälle vuosiksi ja vuosiksi tai mikä pahinta, ajattelemaan, että meihin kohdistettu väkivalta olisi meidän omaa syytämme. Liian lyhyt hame, liian iloinen ja avoin asenne, mikä saatettaisiin tulkita merkiksi siitä, että olemme kaikkien käytettävissä. Kasvoimme siihen uskomukseen, että nuoren naisen ruumista saisi koskea myös silloin kun hän itse on toimintakyvytön – esimerkiksi sammunut kotibileissä.

Meille normaalia oli se, että ruumiimme oli ikään kuin yhteistä omaisuutta, jota sai halventaa sanoin, katsein ja kosketuksin – niin tutut kuin vieraat pojat ja miehet. Älä nyt pienestä pahastu! Sinun tulisi olla otettu ja imarreltu, että olet huomion kohteena.

Nyt tuo normaali on ruvennut murtumaan. Jo oli aikakin! On tärkeää, että lainsäädännössäkin huomioidaan, että tekojen fyysisyyden lisäksi seksuaalisten tekojen kohteeksi joutuminen vastoin tahtoaan on psyykkisesti raskasta ja ne kulkevat mielessä mukana vuosikausia.

Arvoisa puhemies,

Täällä salissa keskustelussa oleva kansalaisaloite on erittäin tärkeä ja mullistava. Vasemmistoliitto kiittää ja tukee aloitetta, ja iloitsee lisäksi siitä, että suostumusperustaisuus on myös hallitusohjelmassa mainittu. Siten kansalaisaloite ja hallitusohjelma kulkevat tässä käsi kädessä ja kirittävät toisiaan. On päivänselvää, että seksi ilman suostumusta on raiskaus, riippumatta siitä liittyykö tekoon väkivaltaa. Piste.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus kuuluu ihan kaikille. Ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus kuuluu myös ihmisille, jotka ovat usein kaikkein puolustuskyvyttömimpiä, muun muassa hoitokodeissa elämää viettäville ihmisille.

On selvää, että tällä hetkellä laki ei vastaa nykyaikaista ihmisoikeusajattelua ja se vaatii laajan kokonaisuudistuksen, joka kattaa myös hyväksikäyttöön liittyvien pykälien uudelleenarviointia. Muutettu lainsäädäntö muuttaa asenteita konkreettisesti, mutta se tuo myös uhreille turvaa.

Arvoisa puhemies,

Pari vuotta sitten alkanut vilkas Metoo -keskustelu, Naisverkoston aikaisemmin tekemä lakialoite ja näiden ympärille nivoutunut keskustelu seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ovat kaikki vaikuttaneet yleiseen ilmapiiriin ja asenteisiin – vaikka toki selviä sukupolvieroja on edelleen nähtävissä. Nuorelle sukupolvelle suostumusperustaisuus on enemmän itsestäänselvyys, kun puolestaan vanhemmat sukupolvet hanaavat edelleen vastaan. Siitä kertoo myös aloitteeseen kohdistuva muutosvastarinta ja näyttöongelmien korostunut esillenostaminen.

Vaikka lainsäädännön uudistamiseen nyt lähdetään, on kuitenkin tärkeä muistaa, etteivät kaltoinkohtelukokemukset edelleenkään ole kadonneet minnekään – edelleen vain jäävuorenhuippu kaltoinkohtelusta tulee esille. Seksuaalinen kaltoinkohtelu ja väkivalta muuttavat myös muotoaan elinpiirien ja ympäristöjen muuttuessa.

Esimerkiksi tuoreen julkistetun kouluterveyskyselyn mukaan yläkoulussa ja toisella asteella opiskelevista tytöistä joka kolmas oli kokenut vuoden aikana jonkinlaista seksuaalista häirintää ja joka kymmenes seksuaalista väkivaltaa. Erityisesti seksuaalinen häirintä ja väkivalta netissä on lisääntynyt huomattavasti. Nämä karut luvut kertovat häirinnän ja väkivallan yleisyydestä, mutta myös siitä, että näistä uskalletaan kertoa aikaisempaa paremmin. Siten tietoisuuden kasvu seksuaalisesta väkivallasta johtaa väistämättä myös siihen, ettei ilmiö ole enää yleisesti niin hyväksyttävää kuin ennen.

Arvoisa puhemies,

Sen lisäksi, että seksuaalikasvatusta tulee monipuolistaa, ovat naisjärjestöt viestineet jo vuosia, että matalankynnyksen palveluita, apua ja neuvontaa seksuaalista väkivaltaa kokeneille on edelleen liian vähän. Niin kauan kun resursseja matalakynnyksen palveluihin ei ole riittävästi, niin kauan väkivallan kokemuksiin ei suhtauduta riittävän vakavasti.

Nuorten kohdalla tieto seksuaalisen väkivallan vääryydestä ei vielä välttämättä johda siihen, että nuoret uskaltaisivat ottaa asian puheeksi läheisten ja turvallisten aikuisten kanssa, jos väkivaltaa ja kaltoinkohtelua on tapahtunut. Asenteita voidaan muuttaa kuitenkin vain jos niistä puhutaan. Me tarvitsemme raiskauslainsäädännön, joka selkeästi viestii, että vain kyllä on kyllä ja että seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus ja seksi ilman suostumusta ovat aina väkivaltaa.

Puheenvuoro Raiskauksen määritelmä suostumusperustaiseksi – Suostumus2018 -kansalaisaloitteen lähetekeskustelussa 18.9.2019.

Vastaa