Maailma on muuttunut valtavasti niistä ajoista ja tarpeista, joihin suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä luotiin. Täystyöllisyyden kulta-aikoina rakennetussa järjestelmässä täysiaikainen työllistyminen on normi. Juuri työelämän muutos ja epävarmistuminen on suurin syy, miksi perustuloa on ryhdytty ajamaan Suomessakin.
Köyhäinavun pohjalle ja perinteistä rakentunut sosiaaliturvajärjestelmä on korvattava jokaisen oikeudella riittävään taloudelliseen turvaan eli perustuloon. Minun ajattelussani perustulon syy on kuitenkin jo ihmisyys sinänsä: perustoimeentulo on ihmisoikeus. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että perustulon kanssa ihminen jää oman onnensa nojaan. Tarvitaan laajat julkisin varoin kustannetut palvelut peruskoulu ja korkeakoulu mukaan lukien. Näin voidaan turvata myös kansalaisten sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet.
Perustulolla on paljon etuja. Sen lisäksi että perustulo tekee tuloista ennustettavampia, sen saadakseen ei tarvitse kokea häpeää tai nöyryytystä turvajärjestelmältä, joka haluaa syynätä pankkitilejä ja pakottaa työttömiä täysin turhille kursseille. Toimeentulon perustana ei enää olisi ”osoitettu työhalukkuus”, vaan jo ihan pelkkä ihmisyys.
Perustulo takaa ihmisen toimintakyvyn yhteiskunnan jäsenenä. Se on luottamusta ihmisiin ja heidän haluunsa, intoonsa ja kykyynsä ryhtyä tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi, kunhan olosuhteet ovat kunnossa ja mahdollisuus annetaan. Kun luotetaan, luottamuksen kohde usein osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.
Juuri nyt on syytä huomata eri puolueiden perustulomallien erot.
Muissakin puolueissa perustulo on alkanut kerätä kannatusta. Siksi se on tulevalla vaalikaudella ajankohtaisempi hanke kuin koskaan. Juuri nyt on syytä huomata eri puolueiden perustulomallien erot. Vasemmisto kannattaa perustuloa, joka jo yksinään on riittävän suuri turvaamaan minimitoimeentulon. Näin perustulo ei olisi synnyttämässä halpatyömarkkinoita, vaan antaisi aidon mahdollisuuden kieltäytyä töistä, joiden ehdot ja työn järjestämisen tapa ovat kohtuuttoman huonot.
YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 22. artiklassa puhutaan taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista: ”Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.”
Hyvinvointi ei ole pärjääjien etuoikeus. Perustulo, laajat julkiset palvelut ja maksuton koulutus tekevät siitä kerralla kaikkien oikeuden.