Radikalisoitumista ehkäistään nuorisotyöllä

Pariisin järkyttävä verilöyly on kiivastuttanut keskustelua sananvapaudesta, monikulttuurisuudesta, maahanmuutosta ja islamista. Maahanmuuttovastaiset voimat ovat tarkoitushakuisesti levittäneet pelkoa islamin radikalisoitumisesta leimaten samalla kaikki Euroopassa asuvat muslimivähemmistöt. Myös esimerkiksi Helsingin Sanomien analyyseissä on tehty yksinkertaistavia johtopäätöksiä muslimiväestön koosta ja radikalisoitumisen asteesta.

Radikalisoitumisen astetta ei kuitenkaan voi mitata väestömäärillä, vaan taustalla vaikuttavat monimutkaiset sosiaaliset, taloudelliset ja geopoliittiset muuttujat. Väitän, että kohdennetulla työllä on paikkansa nuorten radikalisoitumisen ehkäisyssä.

Radikalisoituminen koskee myös äärinationalistisia järjestöjä

Pohdintoja siitä, miksi nuori radikalisoituu ja mitä tälle yhteiskunnalliselle ilmiölle pitäisi tehdä, on mediassa näkynyt vain vähän.  Radikalisoituminen ei koske vain uskontoja, sillä myös poliittiset ääriryhmät, kuten ultranationalistiset järjestöt, ovat kasvattaneet kannatustaan nuorison keskuudessa. Ilmiön taustatekijöitä on pohdittava tarkasti, jotta ennakkoluulot eivät värittäisi keskustelua. Samalla on vahvistettava mahdollisuuksia käytännön työhön näiden nuorten kanssa.

Huoli sukulaisista ja ystävistä

Tutkimusten mukaan nuorilla, jotka ovat matkustaneet Euroopasta Syyriaan, on usein elämäntausta sotien runtelemissa maissa. Huoli lähtömaihin jääneistä sukulaisista ja ystävistä on psyykkisesti kuormittavaa. ”Ennen Isiksen nousua Suomesta Syyriaan lähteneiden motiivit olivat ennen kaikkea humanitäärisiä. He halusivat auttaa Syyriassa kärsiviä lapsia ja perustivat järjestöjä”, kertoo näitä nuoria tunteva nuori mies, joka haluaa pysyä nimettömänä. ”Nyt heidätkin leimataan vailla todisteita terroristeiksi.”

Lähdölle on useita syitä

Viranomaisten puheessa lähtöpäätösten moninaiset syyt eivät tule ymmärretyiksi. Sisäministeri Päivi Räsänen on ehdottanut, että islamistitaistelijoilta tulisi ottaa Suomen kansalaisuus pois, vaikka onkin myöhemmin pehmentänyt puheitaan. Ihmettelen, millä kriteereillä ihminen määritellään islamistitaistelijaksi tai terroristiksi? Entä millä tavoin kansalaisuuden poisottaminen on edes perustuslaillisesti mahdollista?

 Jos vastassa ovat pakkokeinot ja rangaistukset vailla oikeudenmukaista kohtelua, moni jää palaamatta.

Suomessa tulisi tarkkaan pohtia, miten Syyriasta palaaviin nuoriin suhtaudutaan. Jos vastassa ovat pakkokeinot ja rangaistukset vailla oikeudenmukaista kohtelua, moni jää palaamatta. Tällöin riski radikalisoitumiselle vain kasvaa. ”Suomen viranomaisten tulisi ymmärtää, että lähdölle on useita syitä. Joukossa on myös taistelemaan lähteviä ja heidät tulee tietenkin saattaa vastuuseen tehdyistä sotarikoksista, jos niille on näyttöä”, toteaa lähteneitä tunteva nuori.

Monia ajaa Syyriaan huoli sukulaisista ja ystävistä. Kuva: UNHCR.

Huhut hankaloittavat puuttumista nuorten arkeen

Syyriaan muuttavien ja sieltä palaavien nuorten elämänkulun huolellinen analyysi ja oikeudenmukainen kohtelu ovat välttämättömiä, jotta ylilyönneiltä ja syyttömien leimaamiselta vältytään. Riskinä on, että kaikkia Syyriasta palaavia kohdellaan poliisin toimesta lähtökohtaisesti terroristeina, vaikkei tutkintaa olisi edes aloitettu. Riskiä lisää julkisuudessa leviävät huhupuheet nuorista terroristeista. Huhut hankaloittavat puuttumista nuorten arkeen silloin kun huoli radikalisoitumisesta herää.

Vertaisryhmän merkitys korostuu, yksilötyö ei yksin riitä

Radikalisoitumista voidaan ehkäistä myös ennalta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi yksin maahan tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat kokevat yksinäisyyttä ja toimettomuutta samalla, kun itse turvapaikanhakuprosessi on hyvin raskas. Nämä nuoret kaipaavat suomenkielisiä ystäviä ja mielekkäitä harrastuksia. Samaan aikaan korostan, ettei syrjään jääminen yksin selitä nuoren radikalisoitumista.

Jos elinympäristö muistuttaa nuorta jatkuvasti siitä, ettei hän kuulu joukkoon, tarve etsiä kiinnittymispintoja muualta kasvaa.

Merkitystä on myös vertaisryhmillä, joihin nuori turvautuu, sekä ympäröivän yhteiskunnan ilmapiirillä. Jos elinympäristö muistuttaa nuorta jatkuvasti siitä, ettei hän kuulu joukkoon, tarve etsiä kiinnittymispintoja muualta kasvaa. Siksi kohdennetun nuorisotyön tulisi huomioida nuorten vertaisryhmät, yhteisölliset kiinnikkeet ja arkipäivän rasismi. Pelkkä yksilötyö ei toisin sanoen riitä.

Monialainen yhteistyö toimii Århusissa

Suomessa voitaisiin ottaa esimerkkiä Århusissa kehitetystä mallista, jossa koulu, nuorisotoimi, sosiaali- ja nuorisotyö ja vähemmistöyhteisöt tekevät tiivistä yhteistyötä radikalisoituvien nuorten parissa. Myös Suomessa on esitetty, ettei nuorten radikalisoitumista voi ulkoistaa uskonnollisten yhteisöjen harteille, vaan tunnustaa ilmiön koko yhteiskuntaa velvoittava luonne. Århusin mallissa nuoret saavat oman mentorin, jonka kanssa he voivat käsitellä uskontoon ja arkeen liittyviä kysymyksiä ja tiedostaa, ettei uskonnollisuus edellytä radikalisoitumista: tärkeintä on löytää tasapaino arjen, koulutus- ja työelämän, ystävyyssuhteiden ja perheen välillä. Mallissa nuoret eivät luovu uskonnostaan, vaan oppivat tarkastelemaan sitä yhtenä elämänsä merkityksellisistä osa-alueista.

Arvojen moninaisuuden ei tarvitse johtaa konfliktiin, vaan dialogiin.

Yhteisöstä ulossulkeminen on primitiivisin tapa kohdata vaikeaksi koettu ja moraalisesti latautunut ilmiö. Näin on haluttu toimia myös radikalisoituvien nuorten kohdalla. Valistunut ja vastuullinen yhteiskunta hyväksyy keskuuteensa kuitenkin myös jäsenet, joiden arvopohjaa se ei jaa. Arvojen moninaisuuden ei tarvitse johtaa konfliktiin, vaan dialogiin. Siksi radikalismiin vetoa tuntevien nuorten kanssa tulisi tehdä kohdennettua nuorisotyötä.

Vastaa