Koulutuksen ja ihmisoikeuksien kunnianpalautus

Vasta omien lasteni kautta olen ymmärtänyt kunnolla, kuinka suuri merkitys vanhemmilla on lapsen koulunkäynnin tukemisessa. Myös tutkimuksissa näkyy vahvasti se, että vanhempien myönteinen suhtautuminen koulutukseen heijastuu lasten koulumenestykseen. 

On tietenkin hienoa, jos lapsella on kannustavat ja koulutuksen merkitystä korostavat vanhemmat, mutta viime vuosina Suomessa on ikävä kyllä menty vahvasti siihen suuntaan, että perheen ja vanhempien merkitys koulunkäynnin tukemisessa on vain korostunut ja eriarvoisuus lasten välillä kasvanut. Ylikorostunut riippuvuus vanhempien tuesta jättää helposti oman onnensa nojaan ne lapset ja nuoret, joiden vanhemmilla ei ole resursseja tukeen tai joiden vanhemmat itse tarvitsisivat tukea vanhemmuuteen. 

Olin kolme ja puoli viikkoa mukana sorvaamassa hallitusohjelman koulutuspoliittista osuutta. Olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Kaikkein hienointa tässä intensiivisessä poliittisessa työssä oli kuitenkin se, että me kaikki neuvotteluryhmän jäsenet jaoimme sen, että kaiken koulutuspolitiikan pohjana tulee olla yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Ja näihin asioihin hallitusohjelmassa pureudutaan vahvasti, neuvolavaiheesta lähtien aina korkeakouluopetukseen ja jatkuvaan oppimiseen asti. Kaikkien lasten mahdollisuuksia koulutukseen ei vain haluta turvata, vaan toteuttaa tasa-arvo käytännössä ihan jokaisessa vaiheessa. Voi siis hyvillä mielin sanoa, että koulutuspolitiikka tekee Suomessa monella tapaa täyskäännöksen. Budjettiriihessä haluamme erityisesti varmistaa, että yliopistojen ja korkeakoulujen perusrahoitus toteutuu juuri siinä muodossa kuin neuvotteluissa sovittiin.

Tämä hallituskausi on mielenkiintoinen myös ihmisoikeuksien näkökulmasta. Meidän tulee tosissaan lunastaa lupaus siitä, että olemme ihmisoikeusmyönteisin hallitus.

Esimerkiksi sitoutuminen seksuaalirikoslain kokonaisuudistukseen ja raiskauksen tunnusmerkistön uudistamiseen suostumusperustaiseksi, epäinhimillisen translain kokonaisuudistus itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseksi, paperittomien terveydenhuollosta päättäminen sekä panostukset väkivallan vastaiseen työhön kertovat, että tämä hallitus ottaa perus- ja ihmisoikeuksien edistämisen vakavasti.

Pakolaispolitiikassa Sipilän hallitus onnistui useilla lyhyessä ajassa säädetyillä lakimuutoksilla ja viranomaisiin kohdistetulla poliittisella paineella heikentämään luottamusta turvapaikkamenettelyn toimivuuteen, oikeusturvan toteutumiseen ja kansainvälisen oikeuden ehdottoman palautuskiellon loukkaamattomuuteen.

Jokaisen on voitava luottaa siihen, että turvapaikkahakemukset käsitellään oikeudenmukaisessa, tehokkaassa ja ihmisoikeusperustaisessa menettelyssä, ja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat saavat suojelua. Luottamus turvapaikkamenettelyn laatuun ja oikeusturvan toteutumiseen on palautettava. On olennaista, että hallitus on sitoutunut tähän monin tavoin. Hallitusohjelman monien hyvien kirjausten on näyttävä myös käytännössä.

Lopuksi: Brasilian metsäpalot ovat järkyttäneet monia viime viikkoina ja syystä. Se, mitä Brasiliassa tapahtuu on myös meidän vastuullamme. Brasilian tilanne kuitenkin osoittaa hyvin selvästi sen, kuinka kaikessa ilmastopolitiikassa pitää olla kyse myös ihmisoikeuksien edistämisestä ja kunnianhimoisesta talouskritiikistä. Metsät roihuavat lyhytnäköisen globaalin voitontavoittelun takia ja ennen kaikkea siksi, että alkuperäiskansat halutaan käytännössä tuhota. Tällä kehityksellä on pitkän historialliset taustat. Meidän on puhuttava kestävästä ruokataloudesta, käännettävä ympäristöä tuhoavan talousjärjestelmän suunta, mutta myös tuettava Brasilian alkuperäiskansoja heidän elinkamppailussaan. Itse toivoisin että juuri alkuperäiskansojen asema nousisi myös suomalaisessa keskustelussa näkyvimmin esille. 

Puhe Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 27.8.2019

Vastaa