Politiikka politiikkaan

Kyllä – lähden ehdolle eduskuntaan! Tässä ajassa kaipaamme rohkeita ja asiantuntevia politiikkoja, jotka tarttuvat eriarvoisuuden ja ilmastonmuutoksen torjuntaan vakavasti ja ymmärtävät, että nämä asiat ratkaistaan ennen kaikkea politiikan kautta.

Haluan palauttaa politiikan politiikkaan ja luoda toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Toivo syntyy siitä, että toimimme aktiivisesti yhdessä ilmastonmuutoksen torjumiseksi niin politiikassa kuin kansalaisyhteiskunnassakin.

Suomi on Sipilän aikana kokenut kovia takaiskuja, kun hallitus on tietoisesti lisännyt eriarvoisuutta massiivisten koulutusleikkausten ja pienituloisia kurittavien säästöjen kautta. Haluan olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa, joka satsaa koulutukseen, ihmisten perusturvaan ja hyvinvointiin, julkisiin palveluihin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Joka suojaa myös itsensätyöllistäjiä, freelancereita sekä määräaikaisia ja osa-aikaisia työntekijöitä. Joka tarjoaa työtä ja hyvinvointia.

Juuri nyt on tilaus vasemmistolaiselle poliittiselle vaihtoehdolle. Liikkeelle, joka nostaa tavallisten ihmisten asiat, demokratian, ihmisoikeudet ja tasa-arvon politiikan keskiöön.

Tule mukaan tähän liikkeeseen!

Laitathan minulle viestin (veronika.honkasalo@gmail.com) #veronika2019

Äärioikeiston logiikka ja median vastuu

Lukuisat tutkimukset (Suomen kontekstissa mm. Hatakka, Niemi, Välimäki) ovat jo pitkään tarkastelleet äärioikeiston poliittisia toimintatapoja ja retoriikkaa ympäri Eurooppaa. Tutkimusten keskeisenä havaintona on ollut, että äärioikeisto hyödyntää taitavasti perinteistä mediaa oman politiikkansa levittämiseen.

Usein hyödyntäminen tapahtuu niin, että tehdään huolella ennakkoon suunniteltu provokaatio esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Skandaalin keskeisenä elementtinä on antaa yksinkertaistettuja ja liioiteltuja vastauksia monimutkaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja pelata ihmisten pelolla. Seuraavaksi perinteinen media tarttuu äärioikeiston skandaaliin, joka pian nostetaan mediaan uutisaiheeksi sellaisenaan. Näin äärioikeisto on saanut syötettyä suoraan median lapaan ja kehystettyä mediakeskustelun toiveidensa mukaan. Äärioikeisto saa mediatilaa puolustautuessaan, uhriutuessaan ja levittäessään lisää omalle agendalleen suotuisaa retoriikkaa. Media puolestaan vauhdittaa ja oikeuttaa äärioikeiston sanomaa vetoamalla tasapuolisuuteen ja velvollisuuteensa tarkastella ongelmallisia ulostuloja kriittisesti. Tämä kuitenkin tapahtuu usein tavalla, jota kutsutaan tasapuolisuusharhaksi. Sille on ominaista, että näkökulmat, jotka ovat tietoisesti valheellisia ja esimerkiksi väkivaltaan ja vihaan lietsovia, asetetaan vastakkain perusteltujen näkökulmien kanssa.  Jatka lukemista

Helsinki otti harppauksen kohti maksutonta toista astetta

Köyhyys ja taloudellinen eriarvoisuus ovat asioita, jotka ovat lasten ja nuorten näkökulmasta monesti aikuiskatseiden ulottumattomissa. Se ilmenee nuorten keskuudessa esimerkiksi hienovaraisena ulossulkemisena, kun vaatteita ja tavaraa ja niiden puutetta arvioidaan esimerkiksi ystävyyden ehtona. Räikeimmillään taloudellinen eriarvoisuus pudottaa lapsia ja nuoria esimerkiksi koulutuksen ulkopuolelle ja kaventaa siten merkittävällä tavalla mahdollisuuksia hyvään elämään.

Suomen hallitus kiillotti kilpeään tämän vuoden huhtikuussa kehysriihipäätöksellä, jonka mukaan opintorahan vähävaraisuuskorotukseen oikeutetulle alle 20-vuotiaalle opiskelijalle myönnetään opintorahan oppimateriaalilisä 46,80 euroa kuukaudessa. Tällä pienoisella kosmeettisella muutoksella hallitus ilmoitti hoitaneensa maksuttoman toisen asteen vaatimuksen. Tämä tilanteessa, jossa opiskelijat kuuluvat niihin väestöryhmiin, jotka ovat kärsineet hallituksen talouspolitiikasta kuluneina vuosina kaikkein eniten. Jatka lukemista

Vuokrankorotuksista pitää päättää demokraattisesti

Helsingin tulee asuntopolitiikassaan lisätä kohtuuhintaista asumista ja vähentää segregaatiota. Uusi vuokrantasausjärjestelmä kulkee täysin päinvastaiseen suuntaan.

Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja hallinnoivan Hekan hallitus päätti ­loppuvuodesta 2017, että Helsingin kaupungin vuokra-asunnoissa siirrytään uuteen vuokran­tasausjärjestelmään, jossa kaupungin asuntojen vuokrien halutaan seuraavan alueiden markkinavuokria. Vuokran­tasausjärjestelmä on uudestaan käsittelyssä Hekan hallituksessa 2. lokakuuta.

Uusi vuokrantasausjärjestelmä tarkoittaa, että vuokrat nousevat tasausmallin seurauksena kantakaupungissa ja esimerkiksi Haagassa, Siilitiellä, Myllypurossa ja Kumpulassa. Vuokran­tasausjärjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2019. ­Tämän jälkeen vuokria tarkistetaan joka vuosi.

Uutta vuokrantasausjärjestelmää on vain niukasti esitelty Helsingin kaupunginhallituksen konsernijaostolle, eivätkä konsernijaoston jäsenet tai valtuutetut ole voineet päästä vaikuttamaan uuden vuokraustasausjärjestelmän sisältöihin ja käyttöönottoon. Jatka lukemista

Pienituloisilla oltava oikeus asua missä päin Helsinkiä hyvänsä

Hekan hallitus päätti loppuvuodesta 2017, että Helsingin kaupungissa siirrytään Hekan asuntojen osalta vuokrantasausjärjestelmään, jossa asuntojen vuokrat sidotaan alueellisiin markkinavuokrien vaihteluihin. Vuokrantasausjärjestelmä otetaan käyttöön 2019 ja tämän jälkeen vuokria tarkistetaan joka vuosi. Vuokrantasausjärjestelmää on vain niukasti esitelty Helsingin kaupunginhallituksen konsernijaostolle, eikä konsernijaoston jäsenillä ja poliittisilla luottamushenkilöillä ole ollut todellista mahdollisuutta päästä vaikuttamaan vuokraustasausjärjestelmän sisältöihin ja käyttöönottoon. Myöskään vuokrantasausjärjestelmän seurauksia segregaation kehittymisen näkökulmasta ei ole riittävästi arvioitu. Vuokrantasausjärjestelmän seurauksena Hekan asuntojen vuokra saattaa tietyillä alueilla nousta jopa 10 % jo vuonna 2019.

Muutos tulee koskemaan kymmeniä tuhansia Hekan asunnoissa asuvia kaupunkilaisia, sillä vuokra nousisi valtaosalla kaupungin vuokranmääritysalueista. Vuokrantasausjärjestelmän riskeinä on muun muassa, että se sysää esimerkiksi kantakaupungin vuokra-asunnoissa asuvat pienituloiset pois näiltä alueilta ja korostaa erityisesti isojen vuokra-asuntojen kallistumista suhteessa pieniin. Vuokrantasausjärjestelmä iskisi siten erityisesti lapsiperheisiin ja niihin väestöryhmiin, jotka tarvitsevat suhteessa isomman asunnon (esim. liikuntavaikeuksista kärsivät). Lisäksi on riski, että vuokrantasausjärjestelmä tulee lisäämään segregaatiota myös kaupungin vuokra-asuntokannan sisällä. Tämä tarkoittaa, ettei pienituloisilla helsinkiläisillä ole jatkossa varaa asua kalleimmilla alueilla edes ara-kannan kautta.

Ara-järjestelmän on ollut tarkoitus mahdollistaa pienituloisten asuminen kaikilla alueilla markkinatilanteesta riippumatta, ja uusi järjestelmä onkin ristiriidassa tavoitteen kanssa. Lisäksi uudistus ottaa käyttöön omakustanteiseen ara-asumiseen sopimattoman markkinalogiikan, joka uhkaa kohtuuhintaisen asumisen periaatetta, jos asunnot kalleimmilla alueilla ylittävät Kelan määrittelemät hyväksytyt asumismenot. Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että uusi vuokrantasausmalli arvioidaan kaupunkilaisten hyvinvointierojen ja segregaation näkökulmista. Tämän lisäksi esitämme, että uudessa vuokrantasausmallissa varmistetaan, ettei yksikään asunto millään alueella kaupungissa ylitä Kelan määrittämiä hyväksyttyjen kohtuullisten asumismenojen kattoa asunnon laskennalliselle asukasmäärälle.

(Valtuustoaloite jätetty 13.6.2018 Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa)

Helsinki ei halua hallituksen lehmänkaupan tuloksena syntynyttä sote-uudistusta

Sote- ja maakuntauudistus on Suomen historian suurin aluehallintouudistus. Se on myös Euroopan mittakaavassa ennennäkemättömän jättimäinen pyrkimys markkinaehtoistaa hyvinvointivaltion keskeiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Toteutuessaan valinnanvapauslaki avaisi miljardien markkinat terveysyrityksille.

Näistä lähtökohdista käsin tuntuu oudolta, että Helsingin kritiikkiin sote ja maakuntauudistukseen liittyen suhtaudutaan joko pormestari Vapaavuoren henkilökohtaisena ristiretkenä tai helsinkiläisten yleisempänä ylimielisenä kiukutteluna.

Ei, Helsingin kanta ei ole yksinomaan pormestarin kanta, vaan me kaikki kaupunginhallitusryhmät seisoimme yksimielisesti nyt käsittelyssä olevan kriittisen lausunnon takana. Ja kyllä, me helsinkiläiset kuntapäättäjät olemme totisesti huolissamme siitä, millä periaatteilla ja kenen ehdoilla hyvinvointivaltiotamme kehitetään.   Jatka lukemista

Helsingillä on vastuu sisällissodan muistamisessa

26.1. tulee kuluneeksi 100 vuotta sisällissodan puhkeamisesta. Sisällissota on yksi Suomen historian traagisimpia koettelemuksia. Sisällissota koetteli myös helsinkiläisiä raa’alla tavalla, ja tähän liittyvää tietoa on koonnut ansiokkaasti myös täällä valtuustossa istuva varavaltuutettu Jarmo Nieminen, joka johti Helsingin sotasurmat -hanketta. Tuon hankkeen mukaan Suomenlinnan punavankileireillä kuoli 1554, joista valtaosa haudattiin Santahaminan joukkohautaan. Kaikkiaan Helsingin vankileireillä menehtyi noin 1 600 punaista.

Viime toukokuussa Yrjö Hakanen jätti aloitteen, jonka mukaan kaupungin toivotaan vastaavan menehtyneiden omaisten pitkään vireillä olleeseen toivomukseen että vainajien nimet saatettaisiin Santahaminan joukkohaudan yhteyteen. Aloitteessa ehdotetaan että muistamisen voisi hoitaa esimerkiksi digitaalisen muistotaulun avulla. Samassa yhteydessä esitetään digitaalista karttapalvelua, joissa kerrotaan 1918 tapahtumista ja ihmisten edesottamuksista sisällissodan keskellä Helsingissä.

Uusin täällä nyt saman hyvin maltillisen esityksen, jonka tein kaupunginhallituksessa. Esitys löytyy sähköisestä järjestelmästä pontena. Kasvavien sukupolvienkin näkökulmasta on tärkeää, että sisällissodan tragediaa käsitellään rauhallisesti, kunnioittavasti ja pohditaan mitä tapahtui ja miksi –  myös paikallisympäristöjen näkökulmasta. Helsingillä on tässä muistamistyössä ihan oma vastuunsa. Pyysinkin maanantain kaupunginhallituksen yhteydessä virkamiesjohdolta listausta kaikista niistä sisällissotaan liittyvistä tapahtumista, joissa Helsinki tavalla tai toisella on mukana. Olisin iloinen jos tämä tieto kerrottaisiin täällä valtuustossa tänään. Jatka lukemista

Helsinki tyrmäsi hallituksen valinnanvapausesityksen

Nyt käsiteltävänä oleva kaupunginhallituksen esitys lausunnoksi hallituksen soten valinnanvapausesitykseen on erittäin kriittinen, se on suorastaan totaalinen tyrmäys. Tämä on todella merkittävä asia. Hallituksen valinnanvapausesitys on Suomen historiassa aivan ennennäkemätön yritys markkinaehtoistaa sote-palvelut ja avata ne yksityisten yritysten ja ennen kaikkea ylikansallisten suurten sote-yritysten vapaaksi temmellyskentäksi.

Valinnanvapaus on tehokas iskulause – kaikki meistä haluavat lisää mahdollisuuksia valita, kaikki meistä pyrkivät tavoittelemaan vapautta. Hallituksen valinnanvapausmallissa on kuitenkin kyse yritysten vapaudesta voittoon, ei yksilön vapaudesta saada laadukasta hoitoa. Surullisinta koko hallituksen sote-esityksessä on, että sen alkuperäiset tavoitteet hoidon saavutettavuuden ja integraation lisäämisestä ovat kauan aikaa sitten unohtuneet, saatikka eriarvoisuuden vähentäminen ja terveyserojen kaventaminen. Lisäksi lukuisten eri asiantuntijoiden mukaan hallituksen valinnanvapausesitys johtaisi massiiviseen kustannusten nousuun. Jatka lukemista

Ihmisoikeuksia puolustetaan kaikissa yhteiskunnallisessa olosuhteissa

Sitaatti

Hyvvät valtuutetut,

Ihmisoikeuksia ja ihmisarvoista elämää on uskallettava puolustaa varsinkin silloin kun niitä kyseenalaistetaan kaikkein eniten. Ihmisoikeudet ovat asia, jonka suhteen ei tehdä kompromisseja minkään yhteiskunnallisen tilanteen vallitessa. Paineen ja pelon edessä ei anneta periksi. Tässä aloitteessa on kyse demokratian perusteista ja ennen kaikkea sen arvopohjasta. Paperittomat ovat jo Suomessa, he ovat olleet Helsingissä jo ennen syksyä 2015.

Tämä aloite on jatkoa sille työlle, jota Helsingin valtuustossa on paperittomien eteen tehty jo pitkään. Tämä aloite on valmisteltu huolellisesti sekä paperittomia kuullen että heidän parissaan toimivien ammattilaisten kanssa. Sote-lautakunta muokkasi aloitevastausta samoin huolellisesti konsultoiden eri asiantuntijoita, kuten terveysalan ammattilaisia ja oikeusoppineita ja se pohjaa myös THL:n suosituksiin paperittomien palveluiden suhteen. Aloite on myös sulassa sovussa Jussi Pajusen asettaman työryhmän kanssa ja molemmat tukevat toinen toisiaan. Kaupunginhallituksen esitys on siis osa tuon työryhmän työtä, ja valmisteltavaa riittää tämänkin jälkeen.

Mistä kaupunginhallituksen esityksessä sitten on kyse?

Kaupunginhallituksen esitys linjaa, että Helsinki seuraa muita eurooppalaisia kaupunkeja turvatessaan paperittomien välttämättömät palvelut. Ruotsi linjasi näin jo 2013. Tällä hetkellä Helsingin ongelmana on ollut, että se antaa paperittomille pelkästään kiireellistä hoitoa, eli käytännössä päivystyspoliklinikoilla annettavaa hoitoa, mutta pitkäaikaissairauksien seurantaa ja lääkitystä ei ole tarjottu. Tämän vuoksi esim. diabetespotilaita on mennyt huonoon kuntoon ja he ovat tarvinneet kallista hoitoa päivystyksissä ja vuodeosastoilla. Edullisemmaksi tulisi järjestää asianmukainen seuranta ja hoitaa lääkitys, jotta taudit eivät pahenisi.

Tämä on terveyspoliittisesti vain järkevää. Myös kansainväliset tutkimukset osoittavat, että paperittomien hoidon rajoittaminen ei tuo kustannussäästöjä, päinvastoin nostavat kokonaiskustannuksia. Jatka lukemista

Varhaiskasvatukseen osallistumisessa isoja alueellisia eroja

Varhaiskasvatuksen resurssit ja lapsimäärän yllättävä kasvu ovat kestoaiheita joka vuosi budjettineuvotteluiden yhteydessä. On varsin ihmeellistä, että vuodesta toiseen voi tulla yllätyksenä se, että niin moni helsinkiläisperhe haluaa lapselleen päivähoitopaikan, varsinkin kun kaupungilla on erinomaiset mahdollisuudet seurata väestömäärän kehitystä.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että talousarvioehdotuksen laatijat vuodesta toiseen olettavat, että vanhemmat, käytännössä äidit, hoitavat lapsiaan pidempään kotona. Itse asiassa tämä viranomaistoive toteutuu tällä hetkellä myös siinä tavassa, miten vanhempainvapaan päättyessä äitejä ohjataan pysymään kotona pidempään. Monet ovat yllättyneitä kun päivähoitopaikkaa hakiessa äidiltä tiedustellaan, voisiko hän jäädä vielä kotiin kun lapsikin on niin pieni, tai todetaan että jos toinen vanhemmista on kotona työttömyyden takia, pitäisi ymmärtää että ne perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä, ovat nyt etusijalla. Että meillä on niin haastava tilanne kun lapsia on niin paljon. Tai sanotaan että lapsen olisi hyvä osallistua vaikka leikkipuiston kerhotoimintaan, eli suositellaan naista jäämään kotihoidontuelle. Ja näinhän se on, kotihoidontuelle ohjaaminen tulee Helsingille halvemmaksi kuin päivähoitopaikan tarjoaminen. Tästä kotihoitoon kannustavasta näkökulmasta keskustellaan minusta aivan liian vähän. Jatka lukemista

Vanhusten kotihoito on ihmisoikeuskysymys

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Vanhusten kotihoidon tilanteesta puhuvat usein työn parissa toimivat ammattilaiset tai ikääntyneemmät poliitikot. Vanhusten kotihoidon tilanne ei toisin sanoen täällä valtuustossa ole ollut sellainen asia, joka saisi samalla tavalla taakseen puoluerajat ylittävät rivit niin kuin esimerkiksi lasten päivähoito ja koulukysymykset. En ole myöskään nähnyt kotihoidon paremman laadun puolesta järjestettäviä mielenosoituksia tai adresseja? Minusta meillä jokaisella on skarpattavaa tässä. Meistä jokaisella on omaisia, jotka ovat vanhuspalveluiden piirissä, tai joilla sitä kokemusta on jo kertynyt. Meistä jokainen ikääntyy ja tarvitsee todennäköisesti palveluita jossain vaiheessa myös itse. Mutta ei pitäisi olla niin, että vasta omakohtaisten kokemusten kautta silmät aukenevat todellisuuteen.

Juuri nyt strategianeuvotteluiden kynnyksellä meidän kaikkien prioriteettina pitäisi olla se, että Helsinki on kaupunki, jossa on arvokasta ikääntyä ja joka takaa ihmisarvoisen elämän myös elämän loppumetreillä. Siksi olen erityisen iloinen että tuore soten apulaispormestari nosti Helsingin Sanomissa tänään esille, että kotihoito tulee resurssoida paremmin. Olen monesti todennut kuluneella valtuustokaudella, että vanhusten kotihoidon tilanne on Helsingissä ihmisoikeuskysymys, monen liian huonokuntoisena kotihoidossa olevan vanhuksen näkökulmasta jopa ihmisoikeusloukkaus. Samaan aikaan vanhustenhoitoa on tarkasteltava myös sukupuolikysymyksenä, onhan suurin osa kotihoidontyöntekijöistä naisia, kuin myös hoidettavista vanhuksista. Perustellusti voi kysyä johtuuko työn naisvaltaisuudesta ja ilmiön sukupuolittuneisuudesta se, ettei kotihoitoon edelleenkään satsata tarpeeksi? Jatka lukemista