Helsingillä on vastuu sisällissodan muistamisessa

26.1. tulee kuluneeksi 100 vuotta sisällissodan puhkeamisesta. Sisällissota on yksi Suomen historian traagisimpia koettelemuksia. Sisällissota koetteli myös helsinkiläisiä raa’alla tavalla, ja tähän liittyvää tietoa on koonnut ansiokkaasti myös täällä valtuustossa istuva varavaltuutettu Jarmo Nieminen, joka johti Helsingin sotasurmat -hanketta. Tuon hankkeen mukaan Suomenlinnan punavankileireillä kuoli 1554, joista valtaosa haudattiin Santahaminan joukkohautaan. Kaikkiaan Helsingin vankileireillä menehtyi noin 1 600 punaista.

Viime toukokuussa Yrjö Hakanen jätti aloitteen, jonka mukaan kaupungin toivotaan vastaavan menehtyneiden omaisten pitkään vireillä olleeseen toivomukseen että vainajien nimet saatettaisiin Santahaminan joukkohaudan yhteyteen. Aloitteessa ehdotetaan että muistamisen voisi hoitaa esimerkiksi digitaalisen muistotaulun avulla. Samassa yhteydessä esitetään digitaalista karttapalvelua, joissa kerrotaan 1918 tapahtumista ja ihmisten edesottamuksista sisällissodan keskellä Helsingissä.

Uusin täällä nyt saman hyvin maltillisen esityksen, jonka tein kaupunginhallituksessa. Esitys löytyy sähköisestä järjestelmästä pontena. Kasvavien sukupolvienkin näkökulmasta on tärkeää, että sisällissodan tragediaa käsitellään rauhallisesti, kunnioittavasti ja pohditaan mitä tapahtui ja miksi –  myös paikallisympäristöjen näkökulmasta. Helsingillä on tässä muistamistyössä ihan oma vastuunsa. Pyysinkin maanantain kaupunginhallituksen yhteydessä virkamiesjohdolta listausta kaikista niistä sisällissotaan liittyvistä tapahtumista, joissa Helsinki tavalla tai toisella on mukana. Olisin iloinen jos tämä tieto kerrottaisiin täällä valtuustossa tänään. Jatka lukemista

Helsinki tyrmäsi hallituksen valinnanvapausesityksen

Nyt käsiteltävänä oleva kaupunginhallituksen esitys lausunnoksi hallituksen soten valinnanvapausesitykseen on erittäin kriittinen, se on suorastaan totaalinen tyrmäys. Tämä on todella merkittävä asia. Hallituksen valinnanvapausesitys on Suomen historiassa aivan ennennäkemätön yritys markkinaehtoistaa sote-palvelut ja avata ne yksityisten yritysten ja ennen kaikkea ylikansallisten suurten sote-yritysten vapaaksi temmellyskentäksi.

Valinnanvapaus on tehokas iskulause – kaikki meistä haluavat lisää mahdollisuuksia valita, kaikki meistä pyrkivät tavoittelemaan vapautta. Hallituksen valinnanvapausmallissa on kuitenkin kyse yritysten vapaudesta voittoon, ei yksilön vapaudesta saada laadukasta hoitoa. Surullisinta koko hallituksen sote-esityksessä on, että sen alkuperäiset tavoitteet hoidon saavutettavuuden ja integraation lisäämisestä ovat kauan aikaa sitten unohtuneet, saatikka eriarvoisuuden vähentäminen ja terveyserojen kaventaminen. Lisäksi lukuisten eri asiantuntijoiden mukaan hallituksen valinnanvapausesitys johtaisi massiiviseen kustannusten nousuun. Jatka lukemista

Ihmisoikeuksia puolustetaan kaikissa yhteiskunnallisessa olosuhteissa

Sitaatti

Hyvvät valtuutetut,

Ihmisoikeuksia ja ihmisarvoista elämää on uskallettava puolustaa varsinkin silloin kun niitä kyseenalaistetaan kaikkein eniten. Ihmisoikeudet ovat asia, jonka suhteen ei tehdä kompromisseja minkään yhteiskunnallisen tilanteen vallitessa. Paineen ja pelon edessä ei anneta periksi. Tässä aloitteessa on kyse demokratian perusteista ja ennen kaikkea sen arvopohjasta. Paperittomat ovat jo Suomessa, he ovat olleet Helsingissä jo ennen syksyä 2015.

Tämä aloite on jatkoa sille työlle, jota Helsingin valtuustossa on paperittomien eteen tehty jo pitkään. Tämä aloite on valmisteltu huolellisesti sekä paperittomia kuullen että heidän parissaan toimivien ammattilaisten kanssa. Sote-lautakunta muokkasi aloitevastausta samoin huolellisesti konsultoiden eri asiantuntijoita, kuten terveysalan ammattilaisia ja oikeusoppineita ja se pohjaa myös THL:n suosituksiin paperittomien palveluiden suhteen. Aloite on myös sulassa sovussa Jussi Pajusen asettaman työryhmän kanssa ja molemmat tukevat toinen toisiaan. Kaupunginhallituksen esitys on siis osa tuon työryhmän työtä, ja valmisteltavaa riittää tämänkin jälkeen.

Mistä kaupunginhallituksen esityksessä sitten on kyse?

Kaupunginhallituksen esitys linjaa, että Helsinki seuraa muita eurooppalaisia kaupunkeja turvatessaan paperittomien välttämättömät palvelut. Ruotsi linjasi näin jo 2013. Tällä hetkellä Helsingin ongelmana on ollut, että se antaa paperittomille pelkästään kiireellistä hoitoa, eli käytännössä päivystyspoliklinikoilla annettavaa hoitoa, mutta pitkäaikaissairauksien seurantaa ja lääkitystä ei ole tarjottu. Tämän vuoksi esim. diabetespotilaita on mennyt huonoon kuntoon ja he ovat tarvinneet kallista hoitoa päivystyksissä ja vuodeosastoilla. Edullisemmaksi tulisi järjestää asianmukainen seuranta ja hoitaa lääkitys, jotta taudit eivät pahenisi.

Tämä on terveyspoliittisesti vain järkevää. Myös kansainväliset tutkimukset osoittavat, että paperittomien hoidon rajoittaminen ei tuo kustannussäästöjä, päinvastoin nostavat kokonaiskustannuksia. Jatka lukemista

Varhaiskasvatukseen osallistumisessa isoja alueellisia eroja

Varhaiskasvatuksen resurssit ja lapsimäärän yllättävä kasvu ovat kestoaiheita joka vuosi budjettineuvotteluiden yhteydessä. On varsin ihmeellistä, että vuodesta toiseen voi tulla yllätyksenä se, että niin moni helsinkiläisperhe haluaa lapselleen päivähoitopaikan, varsinkin kun kaupungilla on erinomaiset mahdollisuudet seurata väestömäärän kehitystä.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että talousarvioehdotuksen laatijat vuodesta toiseen olettavat, että vanhemmat, käytännössä äidit, hoitavat lapsiaan pidempään kotona. Itse asiassa tämä viranomaistoive toteutuu tällä hetkellä myös siinä tavassa, miten vanhempainvapaan päättyessä äitejä ohjataan pysymään kotona pidempään. Monet ovat yllättyneitä kun päivähoitopaikkaa hakiessa äidiltä tiedustellaan, voisiko hän jäädä vielä kotiin kun lapsikin on niin pieni, tai todetaan että jos toinen vanhemmista on kotona työttömyyden takia, pitäisi ymmärtää että ne perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä, ovat nyt etusijalla. Että meillä on niin haastava tilanne kun lapsia on niin paljon. Tai sanotaan että lapsen olisi hyvä osallistua vaikka leikkipuiston kerhotoimintaan, eli suositellaan naista jäämään kotihoidontuelle. Ja näinhän se on, kotihoidontuelle ohjaaminen tulee Helsingille halvemmaksi kuin päivähoitopaikan tarjoaminen. Tästä kotihoitoon kannustavasta näkökulmasta keskustellaan minusta aivan liian vähän. Jatka lukemista

Vanhusten kotihoito on ihmisoikeuskysymys

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Vanhusten kotihoidon tilanteesta puhuvat usein työn parissa toimivat ammattilaiset tai ikääntyneemmät poliitikot. Vanhusten kotihoidon tilanne ei toisin sanoen täällä valtuustossa ole ollut sellainen asia, joka saisi samalla tavalla taakseen puoluerajat ylittävät rivit niin kuin esimerkiksi lasten päivähoito ja koulukysymykset. En ole myöskään nähnyt kotihoidon paremman laadun puolesta järjestettäviä mielenosoituksia tai adresseja? Minusta meillä jokaisella on skarpattavaa tässä. Meistä jokaisella on omaisia, jotka ovat vanhuspalveluiden piirissä, tai joilla sitä kokemusta on jo kertynyt. Meistä jokainen ikääntyy ja tarvitsee todennäköisesti palveluita jossain vaiheessa myös itse. Mutta ei pitäisi olla niin, että vasta omakohtaisten kokemusten kautta silmät aukenevat todellisuuteen.

Juuri nyt strategianeuvotteluiden kynnyksellä meidän kaikkien prioriteettina pitäisi olla se, että Helsinki on kaupunki, jossa on arvokasta ikääntyä ja joka takaa ihmisarvoisen elämän myös elämän loppumetreillä. Siksi olen erityisen iloinen että tuore soten apulaispormestari nosti Helsingin Sanomissa tänään esille, että kotihoito tulee resurssoida paremmin. Olen monesti todennut kuluneella valtuustokaudella, että vanhusten kotihoidon tilanne on Helsingissä ihmisoikeuskysymys, monen liian huonokuntoisena kotihoidossa olevan vanhuksen näkökulmasta jopa ihmisoikeusloukkaus. Samaan aikaan vanhustenhoitoa on tarkasteltava myös sukupuolikysymyksenä, onhan suurin osa kotihoidontyöntekijöistä naisia, kuin myös hoidettavista vanhuksista. Perustellusti voi kysyä johtuuko työn naisvaltaisuudesta ja ilmiön sukupuolittuneisuudesta se, ettei kotihoitoon edelleenkään satsata tarpeeksi? Jatka lukemista

Aloite sukupuolitietoisen budjetoinnin aloittamiseksi Helsingissä

Aloite sukupuolitietoisen budjetoinnin aloittamiseksi Helsingissä

Me allekirjoittaneet esitämme, että Helsingin kaupunki aloittaa osana talousarviovalmistelua tekemään sukupuolitietoista budjetointia ja kehittämään budjetin sukupuolivaikutusten arvioinnin menetelmiä. Samaan aikaan Helsingin talousarvioprosessiin integroidaan tasa-arvonäkökulma. Tämän edellyttää mm. kaupungin henkilökunnan koulutusta talouteen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyen sekä tasa-arvotutkimuksen hyödyntämistä. Tähän mennessä Helsingissä ei ole toteutettu sukupuolitietoista budjetointia tai arvioitu systemaattisesti budjetin sukupuolivaikutuksia.

Sukupuolitietoinen budjetointi tarkoittaa mm. sitä, että talousarviovalmistelussa ja itse talousarviossa huomioidaan sukupuolivaikutukset ja osoitetaan, miten talousarviossa aktiivisesti edistetään sukupuolten tasa-arvoa. Sukupuolibudjetointia on toteutettu esimerkiksi monessa Ruotsin kunnassa ja myös EU:n tasa-arvotyössä. Vuonna 2015 Tukholman kaupunki osoitti n. miljoona kruunua kaupungin sukupuolibudjetointiin.

Helsingissä, 3.5.2017

Veronika Honkasalo (Ja 38 muuta valtuutettua)

Kuuntelemisen politiikasta

”Kyllä se pahalta tuntuu kun joutuu tämmöiseen että yhteiskunta potkii päähän niin pahasti ettei pärjää ilman näitä leipäjonoja.”

”Aika hävettävää täällä jonossa loppujen lopuksi on, ja jos tutut näkevät sut, näiden kassien kanssa, niin ne nauravat, kun joillakin on töitä ja mulla ei ole”.

”Ei voi tehdä sitä mitä haluaa, raha ratkaisee tässä maailmassa kaiken niin ei voi tehdä sitä mitä haluaisi tehdä. Eikä mun tarpeet olisi niin suuria mutta niihinkään ei pääse”.

”Lapset sanoo, että äiti, et sä ole niin köyhä että sun pitäisi sinne mennä, mutta pakko, rahat ei vain riitä”.

Hyvät ystävät,

Näin leipäjonossa jonottavat ihmiset kuvasivat tunnelmiaan noin viikko sitten kun aihetta käsiteltiin A-studiossa. Se oli harvinainen hetki, sillä tavallisesti mediassa äänessä ovat ne, jotka ovat syypäitä siihen, että ihmiset joutuvat jonottomaan satojen muiden joukossa vatsa tyhjänä.

Vappuna, työväen juhlapäivänä, on oiva kohta pysähtyä pohtimaan, miten monin tavoin työ vaikuttaa ihmisten elämään – jos ei pääse työn syrjään kiinni tai joutuu elämään niin pienellä palkalla, ettei se riitä elämiseen. Vappuna on myös oiva aika pohtia, kuinka etäällä monet ihmiset ovat tavallisten ihmisten arjesta, saatikka köyhien ihmisten arjesta. Asia ei ole vähäpätöinen, sillä arviolta 440 000 ihmistä (eli 12 prosenttia suomalaisista) elää suhteellisessa köyhyydessä.  Jatka lukemista

Mielettömän iso kiitos teistä jokaiselle!

Ystävät, olen vieläkin aivan mykistynyt kuntavaalien äänimäärästä, en uskaltanut edes unelmoida tällaisesta tuloksesta – 4004 ääntä Helsingissä! Olen valtavan otettu tästä luottamuksen osoituksesta ja niin iloinen, että saan jatkaa työtäni sellaisen kaupungin eteen, joka ottaa ihmisoikeudet todesta.

Helsingin vasemmiston tulos on upea. Me osoitimme yhdessä, että äänestäjät arvostavat ruohonjuuritason katutyötä, kuntapoliittista paneutumista ja uurastusta – ei kovanrahan mainoskampanjoita. Tärkeintä on olla läsnä ihmisten arjessa ja tehdä politiikasta puhuttelevaa ja dialogista.

Mielettömän iso kiitos teistä jokaiselle!

Kiitoskuva

 

Kaikki eivät ole vapaita valitsemaan

Hallituksen valinnanvapausmallin kohdalla ei ole puhuttu vapaudesta moraalifilosofisesta näkökulmasta juuri lainkaan. Oikeiston – ja hallituksen valinnanvapausmallin – vapauskäsitys lähtee siitä amerikkalaisesta ajatuksesta, että ihmiset tulee vapauttaa kaikesta ”holhoamisesta” ja ulkoisista kahleista. Mutta tällainen negatiivinen vapaus voi jättää ihmisen myös täysin toimintakyvyttömäksi. Suomalainen hyvinvointivaltio sen sijaan varmistaa ihmisille paljon positiivista vapautta – vapautta toimia omien arvojensa ja elämänsä eteen, osana omaa yhteisöä. Jatka lukemista

Muutoksessa tarvitaan jokaisen ääni

Minulta kysytään hyvin usein puolueiden välisistä eroista ja siitä, mitä saa jos äänestää vasemmistoliittoa. Mitä konkreettisia eroja puolueiden väleiltä löytyy esimerkiksi Helsingissä. Silloin vastaan, että vasemmistoliitto on puolue joka systemaattisesti on ajanut kohtuuhintaista asumista, me olemme vaatineet Helsingissä myös jatkuvasti lisää rahoitusta sote-palveluihin, me olemme puhuneet sellaisten palveluiden puolueista, joihin hyvin harvoilla valtuutetuilla Helsingissä on mitään kosketusta. Me olemme puolustaneet paperittomien oikeuksia, päihde- ja mielenterveyspotilaiden palveluita. Tällä hetkellä hyvin ongelmallinen trendi on nimittäin se, että esimerkiksi Helsingissä suurin osa valtuutetuista tulee kaupungin hyvinvoivilta alueilta ja he itse ovat hyvin toimeentulevia. Samaan aikaan kun erot todellisuuksien välillä Helsingissä kasvavat, meillä yhä suurin osa päättäjistä ovat sellaisia joilla ei ole mitään kosketusta huono-osaisuuteen ja lähiöiden arkeen. Jatka lukemista

Helsinki on ihmisiä, ei taloudellista tulosta varten

Hallituksen epäoikeudenmukainen leikkauslinja ei näytä laantuvan ja uhkaa myös Helsinkiä. Onneksi kunnissa voimme edelleen päättää monista ihmisten hyvinvoinnin kannalta ratkaisevista asioista. Näissä vaaleissa päätetään, mikä on Helsingin linja jatkossa. Kyse on arvovalinnoista.

Suomalaista poliittista retoriikkaa luonnehtii usein vastakkainasettelu ”realistien” ja ”idealistien” välillä. Politiikassa idealistit pitävät esillä ihmisoikeuksia ja jokaisen oikeutta hyvinvointiin, realistit painottavat talouskuria. Helsingissä realistit, kokoomuslainen kaupunginjohtaja kärjessä, muistuttavat maan taloustilanteen olevan vaikea ja perustelevat sillä, että Helsinginkin pitää leikata palveluista.

Tällainen vastakkainasettelu on kuitenkin harhaanjohtava. Järkevä kunnallispoliittinen keskustelu lähtee siitä, mitä halutaan tehdä ja mitä pidetään tärkeänä. Vasta sen jälkeen pohditaan, miten toiminnasta koituvat kustannukset katetaan. Jatka lukemista