Demokratia ei saa olla kaupan

Jätin eilen lakialoitteen lakisääteisestä kampanjakatosta eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleihin. Aloitteessa esitetään vaalirahoituslakiin eduskuntavaaleissa 30 000 euron, kunnallisvaaleissa 7 500 euron ja europarlamenttivaaleissa 50 000 euron ylärajaa vaalikampanjan yhteenlasketuille kuluille. Lisäksi aloitteessa esitetään avoimuuden lisäämistä muuttamalla vaalirahoitusta koskeva ennakkoilmoitus pakolliseksi.

Vaalikampanjoiden koko on karannut pahasti käsistä, ja se on ongelmallista demokratian kannalta. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus osallistua vaaleihin. Demokraattiset osallistumismahdollisuudet ovat kuitenkin polarisoituneet sosioekonomisen taustan mukaan. Koulutetuimmilla ja hyväosaisilla on paremmat lähtökohdat käydä kampanjaa ja parhaat mahdollisuudet tulla valituksi. Niin ei saisi olla. Vaalikampanjoiden paisuminen voi vaikuttaa myös politiikan sisältöön. Esimerkiksi yritystukea saavat todennäköisimmin sellaiset ehdokkaat, jotka ajavat politiikassaan ennen kaikkea yritysten asiaa, näkökulmaa ja intressejä.

Lakialoitteen allekirjoitti 19 kansanedustajaa.

Lakialoite kokonaisuudessaan:

Lakialoite
laiksi ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain muuttamisesta


Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Aloitteessa esitetään, että lakiin ehdokkaan vaalirahoituksesta (273/2009) lisätään vaalikohtainen kampanjakatto, joka olisi kunnallisvaaleissa 7 500 euroa, eduskuntavaaleissa 30 000 euroa ja europarlamenttivaaleissa 50 000 euroa. Lisäksi aloitteessa esitetään vaalirahoitusta koskevan ennakkoilmoituksen muuttamista vapaaehtoisesta pakolliseksi vaalirahoitusta koskevan avoimuuden lisäämiseksi.

PERUSTELUT

Kevään 2019 eduskuntavaaleissa valitut kansanedustajat ja varakansanedustajat ovat ilmoittaneet kampanjoidensa hinnaksi keskimäärin noin 35 000 euroa. Hajonta on suurta, ja joukossa on useita jopa sadantuhannen euron kampanjoita.

Demokratiassa kaikilla pitäisi taustasta ja resursseista riippumatta olla mahdollisuus osallistua vaaleihin. Eduskunnan tulee edustaa Suomen kansaa kokonaisuudessaan. Demokraattiset osallistumismahdollisuudet ovat kuitenkin tällä hetkellä vahvasti polarisoituneet sosioekonomisen taustan mukaan. Käytetty kampanjarahoitus indikoi vahvasti läpimenomahdollisuuksia, ja koulutetuimmilla ja hyväosaisilla on paremmat lähtökohdat käydä kampanjaa sekä parhaat mahdollisuudet tulla valituksi.

Vaalikampanjoiden paisuminen on omiaan vaikuttamaan myös politiikan sisältöön. Esimerkiksi yritystukea saavat todennäköisimmin sellaiset ehdokkaat, jotka ajavat politiikassaan ennen kaikkea yritysten asiaa, näkökulmaa ja intressejä, kun taas muunlaisilla teemoilla kampanjoivien on vaikeampaa kilpailla näkyvyydestä.

Ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on muun muassa rajoittaa ehdokkaiden vaalikampanjoiden kulujen kasvua. Kuten eduskunnan tarkastusvaliokunta totesi jo vuoden 2015 eduskuntavaaleja koskevan Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen käsittelyn yhteydessä, laki ei ole onnistunut tässä tavoitteessa. Mietinnössään tarkastusvaliokunta kiinnitti huomiota kampanjakulujen kasvuun ja totesi, että voimassa olevalla lainsäädännöllä ei ole kyetty vaikuttamaan kampanjakulujen kasvun hillitsemiseen. Valiokunnan mielestä huoleen vaalikampanjoiden kulujen kasvusta ja siitä aiheutuvista kielteisistä vaikutuksista esimerkiksi ehdokkaaksi ryhtymiselle oli syytä suhtautua vakavasti. Valiokunta piti selvittämisen arvoisena ehdotusta toimivasta kampanjakatosta, joka tasaisi varainhankintaan liittyviä eroja ehdokkaiden välillä (TrVM 1/2016 vp).

Vuoden 2017 kuntavaaleja koskevan kertomuksen käsittelyn yhteydessä tarkastusvaliokunta toisti aiemman huolen, ja piti edelleen selvittämisen arvoisena ehdotusta toimivasta kampanjakatosta, joka tasaisi varainhankintaan liittyviä eroja ehdokkaiden välillä. Valiokunta ehdotti tuolloin, että hallitus tekisi selvityksen asiasta (TrVM 1/2018 vp).

Kampanjakattoajatus oli esillä jo vaalirahoituslain säätämistä edeltäneessä vaali- ja puoluerahoituskomiteassa. Komiteanmietinnössä (2009:3) esitettiin, että lakiin lisättäisiin vaalikohtainen maksettua mainontaa koskeva kampanjakatto. Mainonnan lisäksi vaalikampanjan kuluja syntyy usein esimerkiksi erilaisista tapahtumista. Kampanjakaton olisi perusteltua koskea kaikkia vaalikampanjan kuluja.

Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta mahdollistaa huomattavankin ulkopuolisen rahoituksen jäämisen näkymättömiin silloin, kun äänestäjä on tekemässä äänestyspäätöstään. Ennakkoilmoitusvelvollisuus ehdokkaan vaalikampanjasta on nykyisin vapaaehtoinen. Äänestäjät eivät välttämättä saa tietää, kenelle ehdokas valituksi tullessaan joutuisi kiitollisuudenvelkaan saamiensa tukien ja lahjoitusten vuoksi.

Kansalaisten luottamuksen edistämiseksi avoimuutta kampanjarahoituksesta ja ehdokkaan tukijoista tulisi lisätä, minkä vuoksi jokaisen vaaleihin ehdolle asettuvan tulisi ilmoittaa kampanjansa suunnitellut tulot ja menot äänestäjille jo ennen ennakkoäänestystä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki
ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain (273/2009) 11 §:n 1 momentti sekä

lisätään lakiin uusi 4 a § seuraavasti:

4 a §

Vaalikampanjan kulut

Ehdokkaan on huolehdittava siitä, että hänen vaalikampanjansa yhteenlasketut kulut eivät ylitä kunnallisvaaleissa 7 500 euroa, eduskuntavaaleissa 30 000 euroa ja europarlamenttivaaleissa 50 000 euroa.

———————————

11 §

Ennakkoilmoitus

Ehdokkaan sekä presidentinvaalissa ehdokkaan asettaneen puolueen ja ehdokkaan asettaneen valitsijayhdistyksen vaaliasiamiehen tai tämän varamiehen tulee toimittaa ennen vaalipäivää, kuitenkin aikaisintaan ehdokaslistojen yhdistelmän ja presidentinvaalin ehdokasluettelon laatimisen jälkeen, valtiontalouden tarkastusvirastolle ennakkoilmoitus, joka sisältää suunnitelman vaalirahoituksesta ja vaalikampanjan kuluista.

———————————


 

Vastaa