Annetaan työllistyneille turvapaikanhakijoille mahdollisuus

Melko tasan vuosi sitten Sipilän hallitus julkaisi maahanmuuttopoliittisen ohjelman. Sen tarkoitus oli edistää työvoiman maahanmuuttoa ja sitä tukevaa kotoutumista ja hyviä väestösuhteita eri ryhmien välillä. Tavoitteena oli myös hyödyntää nykyistä tehokkaammin maassa jo asuvien maahanmuuttajien työvoima- ja osaamispotentiaalia.

Mutta kuinka kävikään? Helmikuun lopussa hallitus onnistui runnomaan läpi sarjan lakimuutoksia, jotka heikentävät turvapaikanhakijoina tänne tulleiden asemaa entisestään. Järjestöt ja asiantuntijat vastustivat lakimuutoksia ja perustelivat kantansa. Vasemmistoliitto, vihreät ja rkp äänestivät asiantuntijanäkemysten mukaisesti. Julkisuudessa käydyssä keskustelussa jätettiin aivan liian vähälle huomiolle Suomen talouden ja erityisesti yhteiskuntarauhan näkökulmasta olennainen asia: työ.

Syksyllä 2015 Suomeen tuli muutamassa kuukaudessa noin 30 000 turvapaikanhakijaa. Keväällä 2016 iso osa heistä oli ollut maassa sen aikaa, että työskentelyoikeus alkoi. Osa tulleista – kielitaitoiset, sopiville aloille koulutetut, helposti verkostoituvat – työllistyivät heti. Työllistyminen on kuitenkin kotoutumispolun vaikein rasti, eikä se suinkaan suju helposti kaikilta. Kielitaidottomuus, ongelmat osaamisen todistamisessa ja työmarkkinoiden syrjivät käytännöt vaikuttavat kaikki negatiivisesti turvapaikanhakijan työllistymismahdollisuuksiin.

Moni on kuitenkin työllistynyt turvapaikanhakijana ollessaan. Tällä hetkellä sadat turvapaikanhakijat siivoavat koteja, toimistoja ja laitoksia, hitsaavat telakoilla, työskentelevät ravintolakeittiöissä ja saleissa, eristävät ja muuraavat rakennustyömailla, kasvihuoneilla ja pesuloissa. Osa heistä ei tule saamaan kansainvälistä suojelua. He ovat kuitenkin jo nyt tuottoisa osa kansantalouttamme, pidettyjä työntekijöitä ja tärkeitä varsinkin pk-yrittäjille.

Osa heistä tulee saamaan työntekijän oleskeluluvan – jos he löytävät jonkun, joka osaa auttaa heitä hakuprosessissa. Osan oleskelulupa tyssää siis jo siihen, ettei työntekijä eikä edes työnantaja pärjää byrokratiaviidakossa, vaikka muut oleskelun yleiset ehdot (eli alan työehtosopimuksen mukainen palkka, täysiaikainen ja jatkuva työsuhde, voimassa oleva matkustusasiakirja ja nuhteeton hakija) täyttyvät.

Toinen syy on matkustusasiakirjan puute. Turvapaikanhakijoilla on harvoin voimassaolevaa passia. Jotkut ovat maksaneet passillaan merenylityksen, joidenkin passi kadonnut, joillekin ryhmille sen hankkiminen on lähestulkoon mahdotonta. Varsinkin afgaanitaustaiset turvapaikanhakijat ovat usein toisen tai kolmannenkin polven pakolaisia, joilla ei ole mitään mahdollisuutta hankkia kansallista passia.

Jos passi puuttuu ei oleskelulupaa tule, vaikka työnantaja sitä kannattavuuslaskelma kädessä anoisi, tarveharkinta olisi huolella suoritettu ja työsuhde olisi työehtosopimuksen ehtojen mukainen. Tällä hetkellä työllistyneitä passittomia myös pakkopalautetaan, ja heidän oleskelulupaprosessinsa venyvät ja tökkivät.

Hallituksen maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa sanotaan selvästi, että täällä jo olevien potentiaalia tulisi hyödyntää. Miksi näin ei tehdä? Miksi passittoman on mahdotonta laillistaa oleskelunsa muutoin kuin kansainvälisen suojelun pohjalta?

Muukalaispassin myöntäminen yhdessä oleskeluluvan kanssa ratkaisisi passittomien työllistyneiden ja hyvin kotoutuneiden turvapaikanhakijoiden ongelman. Maahanmuuttoviraston ohjeiden mukaan muukalaispassi myönnetään viranomaisen harkinnan mukaan, jos henkilö ei voi saada kotimaansa passia, on kansalaisuudeton, tai muukalaispassin saamiselle on muu erityinen syy esimerkiksi etteii ole yrityksistä huolimatta pystynyt hankkimaan kansallista passia.  Muukalaispassi voidaan myöntää myös, jos oleskelulupaa hakeva täyttää muut oleskeluluvan myöntämisedellytykset ja kansallinen passi on vanhentunut turvapaikkaprosessin aikana.

Esimerkiksi Afganistanin sorretun hazara-vähemmistön edustajat ja toisen polven pakolaiset ovat maahanmuuttoviraston kuvaamassa tilanteessa, mutta työntekijän oleskelulupa evätään silti. Oikeudellisen tyhjiön ylläpitäminen syö rahaa ja estää Suomea hyötymästä turvapaikanhakijataustaisten työpanoksesta.

Toisinkin voisi toimia. Suomi yksinkertaisesti tarvitsee maahanmuuttoa. Samalla kun työikäisen väestön osuus supistuu edelleen, työvoiman ulkopuolella olevien määrä ja palvelutarve kasvaa. Parhaassa työiässä olevien työperäisen maahanmuuton helpottaminen on relevantti keino puuttua epätasaiseen huoltosuhteeseen. Nyt tehtiin kuitenkin lakimuutos, jossa hyvä idea vesittyi, kun turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeutta rajattiin tuntuvasti. Tämä estää vuonna 2015 Suomeen tulleiden, jo kotoutumispolullaan hyvässä vauhdissa olevien osaamisen hyödyntämisen.

Oleskelun laillistamisen esteiden purkamisessa riittää töitä. Kun esteitä viimein puretaan, samalla tehdään inhimillisesti kestävämpää politiikkaa.

Lisätietoja: Pakolaisneuvonnan lausunto ulkomaalaislain muuttamiseen, 23.10.2018

Vastaa