Viisas yhteiskunta satsaa koulutukseen!

Näin toistin vaalikentillä tänä keväänä kerta toisensa jälkeen. Ja nyt se on totta: Koulutuspolitiikan suunta Suomessa muuttuu dramaattisesti! Yli kahden vaalikauden jälkeen Suomessa on pian vasemmistolaisin hallitus naismuistiin, joka investoi koulutukseen hyvin merkittävästi ihan jokaisella koulutusasteella.

Vaikka monet poliitikot puhuvat kauniisti koulutuksen merkityksestä ja on tehnyt lupauksia koulutuksen määrärahojen nostamiseksi, on koulutuksesta leikattu vuosikausia ja runsaasti. Suomen Kuvalehden laajan koulutusartikkelin (SK 21.3.2018) mukaan vuodesta 2011 alkaen leikkaukset ovat vieneet koulutuksesta puolitoista miljardia varhaiskasvatuksesta lähtien.

Viime hallituksen koulutusleikkaukset jättivät niin korkeakoulut kuin ammatilliset oppilaitokset kylmiksi. Samaan aikaan tuoreimmat tilastot ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että suomalaisten osaamistaso on laskussa ja 1970-luvun lopulla syntyneet ovat jäämässä Suomen korkeammin koulutetuksi ikäluokaksi. Vaille toisen asteen tutkintoa jää 16 prosenttia ikäluokasta. Työelämässä on puolestaan jopa 600 000 ihmistä, joiden perustaidot eivät vastaa työelämän vaatimuksiin. Tällainen kehitys ei ole kenenkään etu.

Olen istunut kolme viikkoa hallitustunnustelija Antti Rinteen Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi -pöydässä. Olen todella iloinen siitä, että kaikki neuvotteluryhmän jäsenet (sd, vihr, kesk, vas ja rkp) jakoivat käsityksen siitä, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden pitää olla koko koulutuskentän kantavimmat arvot. Kolmessa viikossa teimme intensiivisesti työtä ja saimme aikaiseksi hienon kokonaisuuden, joka huomioi tasa-arvon ihan jokaisella koulutusasteella.

Kaikkein isoin yhteiskuntapoliittinen koulutuspoliittinen saavutus hallitusneuvotteluissa on oppivelvollisuuden pidentäminen ja siihen sisältyvä maksuton toinen aste. Tämä on historiallinen saavutus, joka vastaa työelämän murrokseen kunnianhimoisesti. Pelkän perusasteen osaamista vaativat työpaikat vähenevät koko ajan ja toisen asteen tutkinto on nykyajan työelämässä minimitaso. Oppivelvollisuuden toteuttamiseen on yhdistetty vahva opinto-ohjaus, nivelvaiheiden tuki, oppilashuollon vahvistaminen ja toisen asteen resurssien lisäys. Oppivelvollisuuden pidentäminen oli upeaa saada läpi juuri nyt, voi olla, että tämä oli kaikkein optimaalisin ajankohta. Uskon, että tämä huomioidaan myös kansainvälisesti, sillä myös OECD on suosittanut Suomelle oppivelvollisuuden pidentämistä.

Tämän lisäksi saimme monta upeaa kirjausta, joilla puututaan koulutuksen eriarvoistumiseen neuvoloista lähtien. Itse iloitsen henkilökohtaisesti erityisesti siitä, että subjektiivinen päivähoito-oikeus palautetaan täysimittaisena, 3-vuotiaiden ryhmäkokoja pienennetään, tasa-arvosuunnitelmat ulotetaan myös varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatukseen investoidaan tuntuvasti, erityisopetuslainsäädäntö avataan, jotta inkluusio ei toimisi enää mekaanisena säästötoimenpiteenä. Tämän lisäksi teemme mittavia investointeja peruskouluun, ammatilliseen koulutukseen ja toteutamme Suomeen Islannin mallin, joka tähtää siihen, että takaamme harrastuksen jokaiselle lapselle ja nuorelle. Yliopistoille ja korkeakouluille palautettiin indeksit ja tehtiin rahoituksen tasokorotukset. Saimme myös läpi kirjaukset yliopistodemokratiasta ja autonomiasta.

Koko hallitusohjelma on luettavissa täältä:

Tästä on hienoa jatkaa eteenpäin sivistysvaliokunnan jäsenenä!

Vastaa