Porvaripuolueet ovat viime päivinä kilvan esittäneet leikkauslistoja. Kokoomuksen eduskuntaryhmä esitti tämän viikon tiistaina (10.3.) viiden miljardin verran julkisen sektorin säästöjä ja keskusta julkisti 2,3 miljardin leikkauslistansa eilen. Kuten niin usein, säästöjä perustellaan toitottamalla vastuunkantoa ja lasten varjelemista tulevalta velkataakalta.
Kenellekään ei ole uutinen, että Suomi on taloustaantumassa. Valtion budjetti on alijäämäinen, kansantuote on laskenut ja vaikka työttömyysaste on aiempiin taantumiin verrattuna alhainen, on työllisyystilanteen heikentyminen aito huoli.
Leikkaukset ovat kuitenkin vihoviimeinen keino, jolla taloustilannetta kohentaa. Nyt ne päinvastoin nopeuttaisivat talouden alamäkeä ja vaikeuttaisivat taantumasta selviämistä. Eikä niistä edes ole sanottavaa hyötyä. Tällaiset säästöt ovat oikeistolaista todella huonoa talouspolitiikkaa. Julkisen sektorin supistaminen on näennäisesti vastuullista, mutta oikeasti vahingollista.
Olosuhteet elvytykselle eivät juuri koskaan ole olleet paremmat. Korot ovat lähes nollassa, joten valtio voi käytännössä rakentaa ilmaiseksi kouluja, päiväkoteja, vanhusten palvelutaloja, siltoja, rautateitä ja satamia ja vieläpä palkata niihin työntekijöitä.
Suomi on euron myötä sitoutunut noudattamaan tiukkaa talouskuria. Elvyttäminen melko varmasti johtaisi siihen, että julkinen alijäämä ylittäisi Maastrichtin sopimuksessa määritellyn kolmen prosentin rajan ja ylittäisimme myös julkiselle velalle asetetun rajan, 60 prosenttia kansantuotteesta. Noissa rajoissa ei kuitenkaan ole mitään pyhää tai taloustieteellistä magiikkaa. Niiden rikkominen on korkeintaan pieni arvovaltatappio talouspoliittiselle eliitille, joka on monta vuotta heristänyt sormea eteläisen Euroopan alijäämävaltioille.
Totta kai julkinen velka voi joissain olosuhteissa muodostua ongelmaksi, varsinkin jos hyvinä aikoina ei tarkisteta talouspolitiikan linjaa ja velka päästetään kasvamaan holtittomasti. Emme kuitenkaan ole lähelläkään sitä tilannetta. Suomessa on perinteisesti harjoitettu erittäin vastuullista taloudenpitoa. Keskeinen taloustieteellinen kritiikki kohdistuukin siihen, ettemme riittävästi tasoita suhdannevaihteluita.
Talouspolitiikan arviointineuvosto suositteli tuoreessa raportissaan lisäsäästöjen siirtämistä muutaman vuoden päähän nimenomaan suhdannepoliittisista syistä. Näin asiantuntijat varoittivat syventämästä talouskurimusta säästämällä.
Vasemmistolainen ja vastuullinen talouspolitiikka hyödyntää alhaisia korkoja ja vakaata toimintaympäristöä elvyttämään taloutta. Julkisen talouden on hyvä olla tasapainossa yli suhdannesyklien. Kun laskusuhdanne on kääntynyt nousuksi, voidaan budjettia tasapainottaa maltillisella taloudenpidolla, mikä ei tietenkään tarkoita rajua leikkauslinjaa.
Vastuullisinta on meidän kaikkien hyvinvoinnin edistäminen nyt ja pitkällä tähtäimellä – ei eurokriteereiden täyttäminen. Siksi elvyttäminen, ei leikkaaminen, on juuri nyt sekä vasemmistolaista että viisasta talouspolitiikkaa.