Arvoisa puhemies,
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion keskeinen idea on pitkään ollut se, ettei se turvaa vain eniten hädässä olevien arkea vaan tarjoaa puitteet sellaiselle elämälle, jossa mahdollisimman harva putoaa turvaverkkojen ulkopuolelle. Hyvinvointivaltion ideaan kiteytyy myös ymmärrys siitä, etteivät ihmiset ponnista samalta lähtöviivalta. Elämään vaikuttavat olosuhteet eivät ole vapaasti valittavissa.
Kuulun sukupolveen, joka on jäämässä kaikkein korkeimmin koulutetuksi. Elinaikanani suomalaista varhaiskasvatusta ja peruskoulujärjestelmää on tultu ihailemaan kaikista mahdollisista maailman kolkista asti.
Me voimme vieläkin olla ylpeitä maailman parhaimmista opettajista ja tasavertaisen laadukkaista kouluista. Maksuton korkeakoulu on kullanarvoinen asia. Ei pidä unohtaa sitäkään, että meillä on edelleen vankalla pohjalla oleva koulutusjärjestelmä.
Samaan aikaan meidän kaikkien tulisi olla huolissaan siitä, että osaamis- ja koulutustaso ovat laskussa ja oppimisen erot kasvussa. Viimeisin PISA-tutkimus osoittaa, että Suomessa oppimiserot ovat jo suurempia kuin Norjassa. Sukupuolten väliset oppimiserot ovat puolestaan OECD-maiden korkeimpia.
Olemme jäämässä jälkeen tasa-arvossa Pohjoismaisessa vertailussa. Erityistä tukea tarvitsevat lapset eivät aina saa tarvitsemaansa apua. Inkluusio toimii monesti valitettavasti säästötoimenpiteenä, kun erityisoppilaita siirretään muiden oppilaiden joukkoon ilman lisäresursseja ja tukea. Koulutuksellinen eriarvoisuus näkyy myös siinä, ettei maahanmuuttajataustaisia nuoria välttämättä kannusteta riittävästi siirtymään opinnoissa eteenpäin, vaikka motivaatiota ja kunnianhimoa olisi. Näin ei saisi olla.
Koulutuksen voima on ollut siinä, että se on tasannut taustasta juontuvia eroja. Enää tuo voima ei ole niin vahvasti elossa kuin sen pitäisi olla.
Suuret oppimiserot uhkaavat yhteiskuntaa, johon kaikki pääsevät mukaan. Se ei ole kenenkään edunmukaista.
Koulutuksen tasa-arvo on se perusta, jolle suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu. Suomella ei ole varaa menettää yhdenkään ihmisen unelmia tulevasta, vaan me tarvitsemme ihan jokaisen osaamista.
Koulutuksen tasa-arvon yhteydessä on tärkeää muistaa, että koulu on edelleen monelle lapselle ainoa paikka, jossa on turvallisia aikuisia, ystäviä, merkityksellistä tekemistä, josta saa ruokaa ja jossa voi kokea olevansa kuin muut. Taitavat opettajat voivat tuoda kohtaamisen ja olemassaolon kokemuksia myös niille lapsille, joita muut eivät näe.
Hyvinvointivaltion suuri lupaus on, ettei tausta ratkaise sitä, mitä ihmisestä voi tulla. Maailman muuttuessa tämä lupaus ei ole aina pitänyt. Viime vuosien massiiviset koulutusleikkaukset ovat nakertaneet tuota lupausta entisestään.
Mutta nyt suunta muuttuu. Koulutusleikkaukset ovat historiaa. Tämän hallituksen koulutus- ja sivistyspolitiikan lähtökohtana on suuren hyvinvointivaltiolupauksen päivittäminen tämän maailman ja ajan tarpeisiin. Hallituksen resurssoinnit oppimiseen ja sivistykseen noudattavat tätä lupausta. Hetkeä voisi sanoa monella tapaa historialliseksi.
Koulutuksen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat hallituksen läpileikkaavia teemoja ja niiden edistämiseksi on esitetty lukuisia kirjauksia neuvoloista lähtien. Tasa-arvo ymmärretään hallitusohjelmassa kahdella tavalla: Sekä koulutuksellisena tasa-arvona että koulutuksen kykynä lisätä tasa-arvoa laajemmin yhteiskunnassa.
Tasa-arvo ei siis ole typistettävissä numeeriseksi nollasummapeliksi, niin kuin tässäkin salissa on tänään esitetty, vaan tasa-arvopolitiikalla tähdätään monin eri tavoin siihen, että jokainen yksilö voi taustastaan riippumatta toteuttaa täyttä potentiaaliaan.
(Puheenvuoro eduskunnan lähetyskeskustelussa hallitusohjelmaan liittyen 11.6.2019)