Arvoisa puhemies,
Koronaepidemia iskee nyt kovaa niihin ihmisiin, jotka ovat jo valmiiksi hauraassa yhteiskunnallisessa asemassa. Nyt testataankin suomalaisen hyvinvointivaltion toimivuutta, näyttää nimittäin siltä, että ne yhteiskuntamme toiminta-alat, jotka jo valmiiksi kärsivät kroonisesta resurssipulasta, kärsivät nyt itse epidemiasta ja siihen liittyvistä rajoituksista kaikkein eniten. Tällaisia palveluita ovat muun muassa asunnottomien palvelut, päihde- ja mielenterveyspalvelut, lähisuhdeväkivaltaa kokevien palvelut, lastensuojelupalvelut.
Nostan nyt kuitenkin tässä erikseen yhden ryhmän, joka näyttää olevan erityisen haavoittuvassa asemassa, nimittäin omaishoitajat.
Mitä tapahtuu, jos omaishoitaja sairastuu Koronakriisin aikana? Mitä tapahtuu hoidettaville, joista valtaosa ei mitenkään pärjää itsekseen? Kestääkö terveydenhuolto sekä omaishoitajien että hoidettavien sairastumisen? Tämä on nyt kysymys, josta olen saanut useampia yhteydenottoja ja joka herättää suurta huolta.
Suomessa virallisia omaishoitajia on 45 000, epävirallisesti vielä enemmän. Ihan ehdoton valtaosa omaishoitajista on naisia ja he sinnittelevät hyvin pienellä toimeentulolla.
Vähän yli puolet omaishoitajista hoitaa ikääntyvää lähimmäistä ja valtaosa näistä omaishoitajista on itse ikäryhmässä 65-84. Vähän alle puolet omaishoitajista hoitaa puolestaan vammaista läheistä.
Varsinkin ikääntyvien omaishoitajista merkittävä osa kuuluu itse riskiryhmään. Näillä ihmisillä on nyt erityisen tukalaa, kun
kun karanteeni koskee sekä hoidettavaa että omaishoitajaa itseään. Myös moni aikuisen omaishoitaja on joutunut jäämään pois työelämästä koska päivätoimintakeskukset on kiinni. Hoidettavaa ei voi yksin jättää päiväksi kotiin. Samaan aikaan, kun kaikki terapiat ja muu apu on tauolla, jaksaminen kärsii.
Omaishoitajat itse ovat toivoneet, että kotihoidon henkilöstön vaihtelevuutta yritettäisiin nyt rajoittaa tartuntojen välttämiseksi. Mutta on selvää, että kriisitilanne vaatii myös muita toimenpiteitä koko terveydenhuollon näkökulmasta.
Toinen asia omaishoitajien kannalta on se, että nykyisellään omaishoidontuki keskeytetään/lopetetaan jos omaishoidettavan sairaalahoito jatkuu yli viisi päivää. Miten siis varmistetaan omaishoitajan toimeentulo tällaisessa tilanteessa jos omaishoidettava joutuu koronan vuoksi sairaalahoitoon pidemmäksi ajaksi? Tai jos omaishoitaja itse sairastuu pidemmäksi ajaksi omaishoidontuki keskeytetään/lopetetaan? Tukien keskeytyksiin ja arviointeihin tarvitaan helpotusta ja poikkeustilanteen vuoksi ymmärrystä.
Omaishoitajat tekevät yhteiskunnassamme näkymätöntä työtä hyvin pienellä toimeentulolla ja he ovat ahtaalla ihan normaalioloissakin. Emme missään nimessä saa unohtaa tätä ryhmää nyt kun kriisitoimenpiteitä suunnitellaan lisää hallituksen toimesta.
Arvoisa puhemies,
Omaishoitajien lisäksi myös taide- ja kulttuurikenttä on yksi tämän kriisin pahimmista kärsijöistä. Nyt koko kevään työt ja sen mukana toimeentulo ovat voineet lähteä kirjaimellisesti yhdessä yössä.
Kyseessä on monesti ihmiset, joiden toimeentulo on ollut epävarmaa jo ennen kriisiä. Jo ennen kriisiä suurimmalla osalla taitelijoista toimeentulo-ongelmat olivat arkipäivää. Tilanne, jossa suuri osa toimeentulosta on tullut jostain muusta kuin taiteellisesta työstä on tuttua. Nyt tämä kriisi pahentaa tilannetta entisestään.
On hienoa, että hallitus on lähtenyt rivakasti ja määrätietoisesti tekemään toimia, jotka helpottavat myös ainakin osaa taide- ja kulttuurikentän toimijoista. Esimerkiksi freelancereiden ja itsensätyöllistäjien tuominen työttömyysturvan piiriin on konkreettinen ja merkittävä parannus. Lisätalousarviossa opetus- ja kulttuuriministeriölle on 900 000 euroa lisätuloa, joka perustuu kulttuurin ja taiteen säätiöiden lahjoitukseen. On todella hatunnoston paikka, että säätiöt ovat näin laajalla rintamalla lähteneet tukemaan kulttuurialan toimijoita koronaviruksesta aiheutuvien vaikutusten vähentämiseksi.
Lisäksi myös luovilla aloilla voi hakea business Finlandin tukea, mutta tässä tapauksessa kyseessä on oltava yritys. Suurin osa alan toimijoista tekee kuitenkin töitä voittoa tavoittelemattomissa yhdistyksissä, jotka eivät ole tämän tuen piirissä. Voittoa tavoittelemattomilla yhdistyksillä ei myöskään ole puskurirahastoja. Kuitenkin nämä yhdistykset ja kolmannen sektorin toimijat hyödyttävät toiminnallaan koko yhteiskuntaa.
Nyt meidän on tehtävä kaikki mahdollinen, että taide- ja kulttuurikentän toimeentulo saadaan turvattua tänä kriisiaikana. Mutta tämä ei vielä riitä. Emme tiedä, kuinka kauan kriisi kestää ja minkälaisia pitkäaikaisvaikutuksia sillä on luovien alojen toimijoiden mahdollisuuksiin toimia taide- ja kulttuurikentällä ja elättää itsensä ja perheensä. Kun akuutti kriisi on ohi, tarvitaan myös luoville aloille jälkihoitoa. Muuten kriisin vaikutukset ulottuvat vuosien päähän ja ei ainoastaan taitelijoiden, vaan meidän kaikkien hyvinvoinnille oleellinen taide ja kulttuuri on vaarassa näivettyä. Kyseessä on myös taloudellisesti merkittävä ala, jonka näivettämiseen meillä ei ole myöskään varaa.