Arvoisa puhemies,
Nyt käsittelyssä on lakialoitteeni, jossa tavoitteena on laskea kirjojen arvonlisävero nollaan.
EU:n lainsäädäntö on vuodesta 2022 asti mahdollistanut kirjojen arvonlisäveron laskemisen nollaan. Lukeminen, lukutaidon parantaminen ja lukemalla saatava sivistys siis katsottiin niin tärkeiksi arvoiksi ja päämääriksi, että niitä saa edistää normaalia alemmalla arvonlisäverokannalla tai vapauttamalla ne arvonlisäverotuksesta kokonaan.
Monissa Euroopan maissa on tehtykin näin, koska lukemista ja kirjallisuutta pidetään kansallisesti merkittävänä asiana. Näen tärkeänä, että Suomi ottaa tästä esimerkkiä, sillä valtion on tuettava vahvasti kirjallisuutta pienellä kielialueella.
Valitettavasti hallitus on valinnut toisen suunnan.
Kirjojen arvonlisävero nousi nimittäin tämän vuoden alusta kymmenestä prosentista 14 prosenttiin. Suomi siirtyi korotuksen jälkeen yhdeksi raskaimmin kirjoja verottavista maista Euroopassa. Kirjojen arvonlisäveron noston kansantaloudellinen merkitys on vähäinen, mutta kirjallisuuden, kirjailijoiden ja lukutaidon tukemiselle kyseenalainen.
Meidän onkin puhuttava kirjallisuuden yhteydestä lukutaitoon, sillä lukutaito on kaiken oppimisen kivijalka.
Vahva lukutaito on monimutkaisessa maailmassa tärkeä selviytymiskeino. Elämme ajassa, jossa kaikenlaista tietoa tulee monesta eri kanavasta yhä kiihtyvämpään tahtiin. Väärän ja virheellisen tiedon levittämisestä on tullut yhä isompi ongelma. Väärää ja virheellistä tietoa levitetään myös hyvin taitavasti, ja toisaalta se on monissa eri kanavissa hyvin helppoa.
Voi hyvin sanoa, että tässä ajassa kriittinen lukutaito on tärkeämpää kuin koskaan, ja se on myös turvallisuuspoliittinen kysymys.
Lukemaan oppii lukemalla erilaisia tekstejä ja oppimalla tuottamaan niitä myös itse. Tiedämme, että lukemisella on vahva yhteys kaikkeen oppimiseen. Kirjallisuuden tukeminen arvonlisäveroa alentamalla on toki vain yksi keino lukutaidon vahvistamiseksi ja omaehtoisen lukemisen edistämiseksi, ja muitakin keinoja tarvitaan. Kirjojen arvonlisäveron korottaminen on kuitenkin täysin väärä suunta.
Arvoisa puhemies,
Kirjojen arvonlisäveron korotus tarkoittaa myös sitä, että valtio saa myydystä kirjasta enemmän kuin sen tekijä, kirjailija itse. Miten ihmeessä tätä voidaan perustella? Nyt eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen kulttuuripoliittinen selonteko tunnistaa kyllä hyvin kirjallisuuden merkityksen, mutta taas kerran hallituksen oma politiikka vie täysin toiseen suuntaan.
Kirjallisuutta ei ole olemassa ilman kirjailijoita ja hallitus nostaa kirjojen arvonlisäveroa tilanteessa, jossa kirjailijoiden tulot ovat jyrkässä laskussa. Tyypillisesti kirjailijoiden tulot kertyvät hyvin monesta eri lähteestä: esimerkiksi kirjamyynnistä, apurahoista, erilaisista palkkioista ja lainauskorvauksista. Tässä jokainen osa on merkityksellinen ja toisaalta yhdenkin osan heikennys tarkoittaa pudotusta monesti jo valmiiksi heikkoon toimeentuloon.
Kirjojen arvonlisäveron nollakantaa kannattavat niin kirjailijat kuin kustantajatkin. Lisäksi kirjahankintojen mahdollistaminen virikeseteleillä olisi keino tukea kirjallisuutta.
Kirjallisuus ei pysy moniäänisenä ja kehity ajassa, jos meillä ei ole monenlaisista taustoista tulevia kirjailijoita. Heidän tuloihinsa vaikuttaa tällä hetkellä moni samanaikainen ja nopea kehityskulku. Yksi suurimmista muutoksista on e-kirjojen ja e-äänikirjojen tulo rytinällä markkinoille.
Kirjojen monet formaatit ovat positiivisia asioita kirjallisuuden saavutettavuudelle. Tämä ei itsessään olekaan ongelma, päinvastoin: lukeminen kannattaa aina. Ongelma on, että samalla tämä kehitys kuitenkin vaikuttaa kirjailijoiden toimeentuloon tavalla, johon on löydettävä pikaisesti ratkaisuja. Oikea ratkaisu ei ole esimerkiksi samanaikaisesti korottaa kirjojen arvonlisäveroa, vaan oikea suunta on tiputtaa arvonlisävero nollaan.
Arvoisa puhemies,
Kirjallisuus toimii inspiraationa monelle muullekin taiteen alalle.
Suomessa kirjallisuus ja lukeminen ovat olleet myös erilaisia kansanryhmiä yhdistäviä ja ymmärrystä lisääviä tekijöitä. Tästä on pidettävä ehdottomasti näinä vaikeina aikoina kiinni. Lukemisen eriarvoistumista ei saa syventää.
Puheenvuoro eduskunnan lähetekeskustelussa 20.3.2025