Talous kuuluu meille kaikille, ei vain virkamiehille

Eduskuntavaalitentissä 2015 MTV3:n studion seinällä tikitti valtava velkakello. Se osoitti valtionvelan reaaliajassa, mutta se myös kertoi konkreettisesti, mikä oli median talouspoliittinen agenda vaaleissa. Idean velkakellosta lanseerasi tuolloin Keskuskauppakamari.

Noin kuukausi ennen vaaleja valtiovarainministeriön virkamiesjohto julkaisi oman arvionsa ja vaatii julkisiin menoihin kuuden miljardin leikkauksia. Arviossa ei sanallakaan viitattu aiemmin ilmestyneeseen Talouspolitiikan arviointineuvoston raporttiin, jossa varoiteltiin leikkausten vaikutuksista.

Leikkauslistat, niillä kilpaileminen ja velkapelottelu olivat eduskuntavaalien 2015 perusettiä. Suurimpien puolueiden arviot leikkausten määrästä vaihtelivat, ja kokoomus nieli valtiovarainministeriön luvut sellaisenaan. Kaiken huipentumana valtiovarainministeriön arviot päätyivät suoraan hallitusneuvotteluiden pohjaksi. Jatka lukemista

Helsinki on ihmisiä, ei taloudellista tulosta varten

Hallituksen epäoikeudenmukainen leikkauslinja ei näytä laantuvan ja uhkaa myös Helsinkiä. Onneksi kunnissa voimme edelleen päättää monista ihmisten hyvinvoinnin kannalta ratkaisevista asioista. Näissä vaaleissa päätetään, mikä on Helsingin linja jatkossa. Kyse on arvovalinnoista.

Suomalaista poliittista retoriikkaa luonnehtii usein vastakkainasettelu ”realistien” ja ”idealistien” välillä. Politiikassa idealistit pitävät esillä ihmisoikeuksia ja jokaisen oikeutta hyvinvointiin, realistit painottavat talouskuria. Helsingissä realistit, kokoomuslainen kaupunginjohtaja kärjessä, muistuttavat maan taloustilanteen olevan vaikea ja perustelevat sillä, että Helsinginkin pitää leikata palveluista.

Tällainen vastakkainasettelu on kuitenkin harhaanjohtava. Järkevä kunnallispoliittinen keskustelu lähtee siitä, mitä halutaan tehdä ja mitä pidetään tärkeänä. Vasta sen jälkeen pohditaan, miten toiminnasta koituvat kustannukset katetaan. Jatka lukemista

Vaalisarjakuva

 

Mahtava tukiryhmäni keksii vaikka mitä – Anna Seppälän hienossa sarjakuvassa pelastan Väinämöisen! Ja näinhän se on, Suomi tarvitsee leikkausten sijaan elvytystä, jolla vahvistetaan julkisia palveluja, tasa-arvoista koulutusta ja vihreää teknologiaa. Jos olet samaa mieltä, muista vaalipäivänä: Veronika Honkasalo, Helsinki, numero 29.

Vastuullista vai vastuutonta talouspolitiikkaa?

Porvaripuolueet ovat viime päivinä kilvan esittäneet leikkauslistoja. Kokoomuksen eduskuntaryhmä esitti tämän viikon tiistaina (10.3.) viiden miljardin verran julkisen sektorin säästöjä ja keskusta julkisti 2,3 miljardin leikkauslistansa eilen. Kuten niin usein, säästöjä perustellaan toitottamalla vastuunkantoa ja lasten varjelemista tulevalta velkataakalta.

Kenellekään ei ole uutinen, että Suomi on taloustaantumassa. Valtion budjetti on alijäämäinen, kansantuote on laskenut ja vaikka työttömyysaste on aiempiin taantumiin verrattuna alhainen, on työllisyystilanteen heikentyminen aito huoli. Jatka lukemista

Harmaan talouden juoni

Helsingin Sanomat arvioi vuonna 2013, että valtio menettää arviolta 5-7 miljardia harmaan talouden takia. (HS 19.2.2103)

Helsingin Sanomat arvioi vuonna 2013, että valtio menettää arviolta 5-7 miljardia harmaan talouden takia. (HS 19.2.2103)

A perustaa pizzerian Suomeen, B säätiön Liechtensteiniin ja siirtää sinne pari miljoonaa euroa. A aikoo tienata paistamalla pizzoja, B käymällä arvopaperikauppaa säätiöllä. Kumpikaan ei erityisesti rakasta veroja, ainakaan omalta osaltaan. A jättää osan tuloistaan lyömättä kassaan ja B unohtaa kertoa säätiöstään ja sen tuotoista Suomen verottajalle.

Kummallakin käy huono tuuri. A jää kiinni verotarkastuksessa, jossa todetaan kirjanpidosta puuttuvan 130 000 euron tulot kolmen vuoden ajalta. B:n säätiötä ja tilejä koskevat tiedot sattuvat kuulumaan niihin, jotka eräs pankin virkailija varastaa ja myy Saksan tiedustelupalvelulle. Tiedot kulkeutuvat Suomen verottajalle, joka laskee kolmen vuoden ilmoittamatta jätettyjen tuottojen määräksi puoli miljoonaa euroa.

A ja B ovat molemmat roolihenkilöitä harmaaksi taloudeksi kutsutussa näytelmässä. Näytelmä sisältää paljon muitakin rooleja, kuten pimeitä rakennusmiehiä, kuittikauppiaita ja juristeja. Näytelmä ei naurata esimerkiksi A:n kilpailijaa, jonka tuotteet ovat maksettujen verojen verran kalliimpia. Se ei naurata myöskään katsojiksi joutuneita veronmaksajia, joiden pääsylippujen kokonaiskustannukset nousevat miljardeihin euroihin vuodessa.

Rajataanko näytelmää?

Näytelmän laajuutta ja sen aiheuttamia kustannuksia on kyllä yritetty rajata. Edellinen hallitus oli siitä innostunut, mutta sai aikaan vain hieman edistystä. Pizzerian pitäjä joutuu nyt tarjoamaan kuitin, mutta edelleen ilman kytkentää tyyppihyväksyttyyn kassakoneeseen. Mutta veroparatiisisijoitusten valvonnassa verohallinto luottaa edelleen enemmän asiakkaisiinsa kuin verotarkastuksiin. Ja vaarana on, että järjestyksen pitämistä yrittänyttä virkamiesten joukkoa harvennetaan ja osa katsojista innostuu siirtymään näyttämön puolelle.

Osa elinkeinoelämää haluaa edelleen torjua lainmuutokset, jotka vaikeuttaisivat veroista välttyvien yritysten ja esimerkiksi ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttöä. Finanssiala taas pyrkii piilottamaan suomalaisten arvopaperiomistukset hallintarekisterin suojiin.

Ja miten A:lle ja B:lle kävi? No ei kovin pahasti. A vapautettiin veropetossyytteestä, mutta sai verohallinnon mielestä suurempana syntisenä suuremmat veronkorotukset kuin B, jota verohallinnossa ei rikollisena pidetty lainkaan. Merkit viittaavat siihen, että molemmille riittää rooleja myös jatko-osissa.

Lopputekstit

Suomalainen yhteiskunta menettää arviolta 4–5 miljardia euroja verotuloja ja sosiaaliturvamaksuja harmaan talouden seurauksena. Veropohjaa kaventaa myös ulkomaalaisten Suomeen lähetettyjen työntekijöiden alipalkkaus, työehtosopimukset alittavista palkoista ei kerry tänne veroja eikä sosiaaliturvamaksuja. Urakkakilpailuissa häviävät velvoitteensa hoitavat yritykset ja oheistuotteina harmaa talous tarjoaa elintilaa järjestäytyneelle rikollisuudelle, kiristykselle ja korruptiolle.

Harmaan talouden pyörteisiin menetetyillä miljardeilla voitaisiin saada aikaan paljon hyvää, esimerkiksi yhdenvertaiset ja hyvin toimivat julkiset palvelut kaikille. Meillä on varaa parantaa hyvinvointivaltiota, jos niin vain haluamme.

Virkamiesten vastaus: Taloutta miltei mahdotonta valvoa

Jätin lokakuun alussa valtuustokysymyksen, jossa tiedustelin mihin toimiin kaupunki aikoo ryhtyä, jotta kaupungin kanssa yhteistyötä tekevien yritysten ja palveluntuottajien taloudellisesta tilanteesta oltaisiin paremmin tietoisia. Sain lyhyen kuvailevan vastauksen, joka ei minulle kelvannut ja pyysin perusteellisempaa vastausta. Koko vyyhti kävi minulle selväksi elokuussa, kun yksityinen päiväkotiyritys Kidson meni konkurssiin ja virkamiehet totesivat, ettei heillä ole mitään keinoja valvoa sitä, että esimerkiksi tämän yrityksen taloudellinen tila olisi ollut kunnossa.

Asia on sangen monimutkainen, sillä kaupungin perusteellisempi vastaus on minulle lähes täyttä hepreaa. Vastauksessa siis sanotaan suomeksi, ettei kaupunki voi asettaa ehtoja palveluntuottajan taloudelliseen kykyyn hoitaa sopimusvelvoitteitaan. Vastauksessa myös todetaan, ettei kaupunki voi vaatia esimerkiksi KHT- tarkastajan tekemää erityistarkastusta siitä, onko palvelun tarjoajalla taloudelliset edellytykset hoitaa saamaansa tehtavää. Kaupunki voi valvoa näitä asioita sääntöjensä mukaan vain yhtiön virallisten tilinpäätösten kautta, mikä pienissä palveluyhtiöissä on tavallisesti mahdotonta arvioida.

Jatka lukemista

Vastaus valtuustokysymykseen (9.10.2013)

Vastaus antamaanne palautteeseen
Kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo

Kysymyksenne 9.10.2013 on ohjattu yksityistä päivähoitoa koskevana sosiaali-ja terveystoimen vastattavaksi.

Yksityistä päivähoitoa säännellään lasten päivähoidosta, yksityisistä sosiaalipalveluista ja sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetuissa laeissa. Kunnat, aluehallintovirastot sekä sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) valvovat toimintaa.

Yksityisen sosiaalipalvelujen tuottajan, joka tuottaa muita kuin ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja (mm. yksityinen päivähoito on ilmoituksenvaraista) on tehtävä kirjallinen ilmoitus toiminnasta ja siinä mainittava vastaavat tiedot kuin luvanvaraisessa toiminnassa edellytetään. Ilmoituslomake löytyy aluehallintovirastojen verkkosivuilta. Jatka lukemista

Valtuustokysymys 9.10.2013

Päiväkotiyritys Kidson meni konkurssiin syyskuussa 2013, ja kaupunki joutui järjestämään 160 lapselle uuden hoitopaikan. Konkurssi työllisti varhaiskasvatusvirastoa huomattavalla tavalla, ja vanhemmat ja lapset joutuvat kärsimään tilanteesta suuresti.

Varhaiskasvatusvirasto tarkastaa päiväkotiyritysten taloudellisen tilanteen siinä vaiheessa, kun sopimus palveluntuottajan kanssa tehdään ensimmäisen kerran. Tämän jälkeen ei virkamiesten mukaan ole mahdollista seurata yritysten taloudellista tilannetta, vaikka toimintaa seurataan koko ajan ja kaupungilla on viime kädessä vastuu kaikesta päiväkotitoiminnasta Helsingissä. Kidsonin huolestuttavasta taloudellisesta tilanteesta oli vihjeitä jo keväällä 2013. Kidson on valitettavasti vain yksi esimerkki siitä, kuinka Helsinki tekee yhteistyötä sellaisten yritysten kanssa, joiden talous ei ole kunnossa (esim.  rakennushankkeet, joissa on valittu halvin ja konkurssikypsä yritys).

Jatka lukemista