Kansalaisaloite ansaitsee arvokkaamman kohtelun

Viime päiviin asti Suomen eduskunta on kunnioittanut kansalaisaloitteita käsittelemällä ne asiallisesti. Ja hyvä niin, sillä kansalaisaloitteen avulla yhä useampi on voinut osallistua poliittisen asialistan laatimiseen ja vaikuttaa siihen, mitä asioita edustuksellisessa instituutiossa käsitellään ja mistä julkisuudessa keskustellaan.

Mutta kun valiokunnassa hylätään aloite maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta yhden väärän sanan vuoksi, tai kun eduskunnan käsitellessä kansalaisaloitetta aktiivimallin kumoamiseksi salissa ei ole paikalla yhtäkään hallituspuolueen edustajaa, lähetetään kansalaisille viesti, ettei heidän osallistumisensa ole kunnioittavan käsittelyn arvoista. Jatka lukemista

Helsinki harppasi kohti maksutonta toista astetta

Köyhyys ja taloudellinen eriarvoisuus ovat asioita, jotka ovat lasten ja nuorten näkökulmasta monesti aikuiskatseiden ulottumattomissa. Se ilmenee nuorten keskuudessa esimerkiksi hienovaraisena ulossulkemisena, kun vaatteita ja tavaraa ja niiden puutetta arvioidaan esimerkiksi ystävyyden ehtona. Räikeimmillään taloudellinen eriarvoisuus pudottaa lapsia ja nuoria esimerkiksi koulutuksen ulkopuolelle ja kaventaa siten merkittävällä tavalla mahdollisuuksia hyvään elämään.

Suomen hallitus kiillotti kilpeään tämän vuoden huhtikuussa kehysriihipäätöksellä, jonka mukaan opintorahan vähävaraisuuskorotukseen oikeutetulle alle 20-vuotiaalle opiskelijalle myönnetään opintorahan oppimateriaalilisä 46,80 euroa kuukaudessa. Tällä pienoisella kosmeettisella muutoksella hallitus ilmoitti hoitaneensa maksuttoman toisen asteen vaatimuksen. Tämä tilanteessa, jossa opiskelijat kuuluvat niihin väestöryhmiin, jotka ovat kärsineet hallituksen talouspolitiikasta kuluneina vuosina kaikkein eniten. Jatka lukemista