Päivähoito-oikeuden rajaaminen on estettävä

Nykyinen hallitus on sitoutunut rajaamaan lasten oikeutta päivähoitoon siten, että lapset, joiden toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona äitiys-, vanhempain- tai hoitovapaalla, saisivat olla hoidossa vain osa-aikaisesti kuitenkin ”sosiaaliset perusteet huomioivalla tavalla”. Eilen hallituspuolueiden puheenjohtajat sopivat keskenään, että päivähoito-oikeutta rajataan, mutta yksityiskohdista sovitaan myöhemmin.

 

Varsinkin demareiden soisi nyt käyvän keskuudessaan vakavan keskustelun siitä, haluavatko he historiankirjoihin puolueena, joka oli mukana romuttamassa yhtä hienointa tasa-arvosaavutusta, jonka eteen taisteltiin vuosikymmeniä.

Väännän aiheesta nyt vielä kerran rautalankaa tuoden esiin ongelmia, joita rajoittamiseen liittyy. Ensinnäkin ilmiö on hyvin pieni: aiheesta tehdyt selvitykset osoittavat, että sellaisia lapsia, joiden nuorempaa sisarusta hoidetaan kotona, on kokopäivähoidossa olevista lapsista vain noin 3 %. Käytännössä valtaosa näistä lapsista on siis jo nyt vapaaehtoisesti osapäivähoidossa tai kotonaan. Päivähoito-oikeuden rajoittamisen kustannussäästö on mitätön kaikkeen siihen käytännön harmiin ja turhaan byrokratiaan verrattuna, joita se tulee aiheuttamaan.

Toisekseen asian valmistelussa ei ole lainkaan huomioitu lapsiperheiden realiteetteja. Käytännössä kokopäivähoitoa käyttävillä perheillä lienee perustellut syyt valinnalleen. Vauvaa hoitava vanhempi on lähes poikkeuksetta väsynyt ja täysin kiinni vastasyntyneen hoidossa. Ehkä osa-aikaisuuteen ei ole uskallettu siirtyä, jotta lapsi ei menettäisi tuttua ryhmää kavereineen ja hoitajineen – osa-aikaisuuteen siirtyminen kun aiheuttaa pompottelua päiväkotiryhmien, päiväkotien ja jopa kaupunginosien välillä. Aiheesta tehdyt harvat selvitykset osoittavat, että lähes kaikki kokopäivähoidossa olevat isosisarukset ovat yli 3-vuotiaita, käytännössä jo vertaissuhteita ja aktiivista toimintaa kaipaavia leikki-ikäisiä, jotka tekevät jo nyt maltillisen pituisia hoitopäiviä. Mikään ei osoita, että kokopäivähoitopaikan pitäminen elämäntilanteiden muuttuessa olisi seurausta vanhempien laiskuudesta tai haluttomuudesta hoitaa omia lapsiaan. Usein kyse on tasapainoilusta työ- ja perhe-elämän paineessa.

Kolmanneksi asian valmistelussa ei ole lainkaan huomioitu lasten näkemyksiä. Täytyy muistaa, että lapsi jatkaa päiväkodissa vanhassa tutussa ryhmässään usein siksi, että hän haluaa sitä itse. Pikkusisaren syntymä on lapsen maailman suurimpia muutoksia, jolloin tiettyjen osa-alueiden pitäminen vakaana voi olla kaikkien kannalta mielekkäin ratkaisu. Kuinka moni meistä aikuisista olisi valmis vaihtamaan työyhteisöä siinä vaiheessa, kun elämä on muutenkin mullistuksessa?

Neljänneksi asian valmistelussa ei ole lainkaan huomioitu päiväkotien rakenteita ja resursseja. Mikäli järjestelmää muutetaan, saattaa se paradoksaalisesti johtaa tilanteeseen, jossa päivähoidon käyttötunteja on nykyistä enemmän, ryhmät ovat suurempia ja henkilöstö kuormittuneempaa.  Todennäköisesti osapäivähoitolapsille joudutaan nimittäin perustamaan uudet päivähoitoryhmät arjen aikataulujen poiketessa suuresti kokopäivähoitolasten rutiineista. Kokopäivähoitopaikkaan oikeutetut ryhtyvät todennäköisesti pitämään lapsiaan hoidossa pitempään sen pelossa, että lapset muuten siirretään osapäivähoitoon. Muutoksessa hoitoryhmien välillä oleva liikehdintä lisääntyisi lasten siirtyessä elämäntilanteen mukaan ryhmistä ja päiväkodeista toiseen. Tämä vaikeuttaa päivähoidon järjestämisen ennakointia ja aiheuttaa epävarmuutta etenkin lasten arkeen.

Viidenneksi harva on pohtinut, millaisen leimakirveen ”sosiaaliset perusteet” ja niiden arviointi tuottavat. Sosiaalisista perusteista päivähoito-oikeuden edellytyksenä pyrittiin vuosikymmenien ajan pääsemään eroon, sillä se asetti lapset ja perheet eriarvoiseen asemaan ja stigmatisoi ”sosiaalisista syistä” päivähoidossa olevia lapsia. Perusteiden taustoittaminen lisää paitsi tarpeetonta leimaamista, myös byrokratiaa ja erilaisten määritelmien kanssa pelaamista.

Tilannetta, jossa lapsia jaetaan erilaisiin riski- ja tarvekategorioihin ei saa päästää syntymään etenkään, jos katsotaan, että päivähoidolla on nyky-yhteiskunnassa muitakin kuin sosiaalisia tukitehtäviä. Vai onko kukaan kuullut varhaiskasvatuksesta?

Lähteet:
Kotona olevien vanhempien lapset päivähoidossa tammikuussa 2009. Vantaa: Vantaan kaupunki.
Väinälä, Anna (2004) Selvitys kotona olevien vanhempien lasten päivähoitotilanteesta, syyskuu 2004. Selvityshenkilön raportti, ensipainos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

10 mietettä aiheesta “Päivähoito-oikeuden rajaaminen on estettävä

  1. Elina

    “Mikäli järjestelmää muutetaan, saattaa se paradoksaalisesti johtaa tilanteeseen, jossa päivähoidon käyttötunteja on nykyistä enemmän, ryhmät ovat suurempia ja henkilöstö kuormittuneempaa. Todennäköisesti…”

    Lähteet näille oletuksille?

    1. Olen istunut kaksi vuotta Helsingin varhaiskasvatuslautakunnassa. Siellä arvio on ollut, että hallituksen esitys ei tuo yhtään säästöjä, vaan pikemminkin lisää kustannuksia kasvavan byrokratian mukaan. Samansuuntaisesti todetaan Helsingin Sanomien uutisissa tänään.

  2. Matti Kärkkäinen

    Lasten päivähoidosta on nyt tullut moraalinen ongelma. “Kansa” on tuominnut päivähoidon väärinkäytön ja siihen syyllistyneet laiskat vanhemmat. Lapsen parhaalla tai millään muillakaan rationaalisilla perusteluilla ei enää ole merkitystä.

    Joissakin maissa samanlaista toimintaa kutsutaan kouluksi, jolloin mitään ongelmaa ei synny. Jos Suomessakin voittaisi tulkinta, että kyse on varhaiskasvatuksesta eikä lasten säilytyksestä, tilanne voisi olla toinen. Onhan päivähoito kuusivuotiaalle jo pakollista, kun toiminnalle on annettu uusi nimi.

    Enpä usko, että hanke on pysäytettävissä, vaikka yritys on kiitettävä.

  3. Mielenkiintoinen aihe ja ollut aikanaan pinnalla myös omassa elämässä. Kun esikoinen aikanaan täytti kolme ja perheeseen tuli vauva, alkoi esikoinen turhautua kavereiden puutteeseen. Siksi kyselin osapäiväistä paikkaa kotimme pihapiirissä olevasta päiväkodista. Vastaus oli kielteinen ja kehoitettiin laittamaan seurakunnan kerhoon, joka ei ollut pitkällä, mutta nikn pitkällä, että matkaa oli edestakaisin noin kilometri. Kerhoaika oli 9-11. Vauva piti herättää aamu-unilta, viedä sisko kerhoon ja hakea jo kahden tunnin päästä. Kahdessa tunnissa ei ehtinyt ihmeitä. Ehkä syöttämässä vauvan tai käydä lähikaupassa. Ja sitten taas hakemaan kerholaista. Päivät kului kellon kanssa eläen. Myöhemmin sain vielä kaksi lasta lisää. Erinäisiä asioita läpikäyneenä tällä kokemuksella (itsekin päiväkodeissa työskennelleenä) välttäisin päiväkoteja viimeiseen asti. Lähtisin edistämään kotihoitoa kouluikään asti. Senkin jälkeen on loppuelämä aikaa laitostua. Kotihoito olisi halvempaakin yhteiskunnalle.

  4. Mymmeli

    Jos lapsen päiväkodissa viettämä aika on kaksi (2 v) vuotiaana 11,5 h ja äiti on kotona pikku sisaruksen kanssa, läpi vuoden ilman lomia ja perhe on ns. “normaali” niin kenen etu se on?

  5. Kaisu Vihonen

    Hei Veronika ja kiitos kannanotostasi ajankohtaiseen aiheeseen! Olemme yhdessä Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen maisteriohjelmassa opiskelevien, lastentarhanopettajien, kanssa olleet todella huolissamme nykyisestä varhaiskasvatuslakiesityksestä. Olemme kirjoittaneet kannanottoja aiheesta: kannanottojamme on julkaistu eri lehdissä, ja pääsimme keskiviikkona ylen aamuun keskustelemaan uudesta laista. Olemme perustaneet ryhmän: http://www.facebook.com/kohtivarhaiskasvatuslakia jossa käymme asialliasita keskustelua uudesta varhaiskasvatuslaista. Ryhmä on saavuttanut hurjan suosion kuukaudessa, ja sinne ovat kaikki tervetulleita keskustelemaan! Tällä hetkellä yhtenä puheenaiheena on subjektiivinen päivähoito-oikeus. Olen sinuun yhteydessä vielä sähköpostitse. Kiitos kannanotostasi ja aktiivisuudestasi!

    Oikein mukavaa tammikuun jatkoa! Tervetuloa kaikki mukaan keskusteluun: http://www.facebook.com/kohtivarhaiskasvatuslakia

  6. Anne

    Korjasin kirjoituksen lopussa ihan oikein ” varhaiskasvatus” . Siis jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Sitä täydentävä päivähoito on asia erikseen. Kyllä viisi tuntia päivässä riittää 3-6 v. Takaamaan riittävän varhaiskasvatuksen. Ei kukaan puhu 1-2 luokkalaisen päivän pidentämisestä kahdeksan tuntiseksi, jotta hän saa riittävän oppimäärän. Perheet kohdattakoon yksilöinä ja jokaiselle katsottakoon tarpeen mukainen hoito varhaiskasvatuksen lisäksi. Jos lapsen oikeuksista puhutaan, lapsella on muistaakseni oikeus myös vanhempien ja sisarusten seuraan, hoivaan ja huolenpitoon. Alle kolme-vuotiaan päivähoitoon tulemiselle pitäisi aina erityinen peruste. On hyvä että kunnalla on vaihtoehtoja kokopäiväiseen päivähoidon lisäksi.

  7. Krisse

    Mielestäni on aikuislähtöistä ja keinotekoista rinnastaa aikuisten työyhteisö ja päiväkotiyhteisö. Silläkin oletuksella, että minut leimataan vanhanaikaiseksi, sanon, että minusta pienen lapsen “työyhteisö” on koti, ei päiväkoti.
    Minusta tämä esitys on ihan hyvä. Ei maalata piruja seinille, vaikka saavutetun edun muokkaaminen kirpaiseekin. Eihän subjektiivista päivähoito-oikeutta olla ottamassa keneltäkään pois, sen ehtoja vain muutetaan hiukan sinä aikana, kun molemmat vanhemmat eivät sitä kokopäiväisesti työn tai opintojen vuoksi tarvitse. Homma voi toimia ihan hyvin! Annetaan sille mahdollisuus – johan kirjoituksestakin ilmenee, että moni toimii jo noin, eli kovin monien elämä ei siitä mullistu. Kaipaavatko lapset itse nimenomaan KOKOpäivähoitoa, vaikka leikkiseuraa kaipaavatkin? Kokopäivähoito on sekin aikuislähtöinen tarve – totta kai se on vanhempien näkökulmasta kätevämpi kuin osapäivähoito. “Varhaiskasvatusta” sinänsä tuskin enää tehdään päiväkodissa esim. 15-17 tai 7-9. Eiköhän varhaiskasvatuksenkin ehdi tehdä aikavälillä 9-15. Ja kai kodeissakin edelleen vähän kasvatetaan…
    Mitä huoleen päiväkotien rakenteista ja resursseista tulee, sekin on minusta keinotekoinen. Nehän ovat ihmisen muovaamia käytäntöjä. Tätä byrokratiaa ja näitä tapoja voidaan muuttaa vastaamaan uusia asetuksia. Kirjoituksesta välittyy kovin jäykkä kuva sosiaalitoimesta – mikään ei ikinä muuttua saa eikä voi…

  8. Matti Kärkkäinen

    Politiikka on monimutkaisempaa kuin aikaisemmin luulin. Perhepaketti kaatuu ja siten myös päivähoidon rajoittamishanke. Sosialidemokraatit muuttivat kantaansa. Vaalien vuoksiko? Vai tuliko uusia perusteluja?Uutisissa vedottiin taloustilanteen muutokseen.

Vastaa