Köyhyys ja taloudellinen eriarvoisuus ovat asioita, jotka ovat lasten ja nuorten näkökulmasta monesti aikuiskatseiden ulottumattomissa. Se ilmenee nuorten keskuudessa esimerkiksi hienovaraisena ulossulkemisena, kun vaatteita ja tavaraa ja niiden puutetta arvioidaan esimerkiksi ystävyyden ehtona. Räikeimmillään taloudellinen eriarvoisuus pudottaa lapsia ja nuoria esimerkiksi koulutuksen ulkopuolelle ja kaventaa siten merkittävällä tavalla mahdollisuuksia hyvään elämään.
Suomen hallitus kiillotti kilpeään tämän vuoden huhtikuussa kehysriihipäätöksellä, jonka mukaan opintorahan vähävaraisuuskorotukseen oikeutetulle alle 20-vuotiaalle opiskelijalle myönnetään opintorahan oppimateriaalilisä 46,80 euroa kuukaudessa. Tällä pienoisella kosmeettisella muutoksella hallitus ilmoitti hoitaneensa maksuttoman toisen asteen vaatimuksen. Tämä tilanteessa, jossa opiskelijat kuuluvat niihin väestöryhmiin, jotka ovat kärsineet hallituksen talouspolitiikasta kuluneina vuosina kaikkein eniten.
Suomen maan hallitus ei ole hoitanut toisen asteen maksuttomuutta, vaikka valtuustosalista jo nyt häipynyt Sampo Terho ja kokoomus niin kovasti väittävät. Sen sijaan maan hallitus ja kokoomus täällä tänään ajavat politiikkaa, jossa maksuttomuus tulisi kohdentaa pienituloisille. Tuo politiikka yritetään puolestaan pukea kauniiseen retoriikkaan, että välitetään kaikkein köyhimmistä. Tosiasiassa halutaan siirtyä kohti köyhäinapuyhteiskuntaa, jossa palveluja voidaan kohdentaa niitä eniten tarvitseville.
On tärkeää huomata, että tällaisten täsmäkohdennusten ja niitä tukevan argumentaation avulla pyritään rikkomaan universaalia hyvinvointivaltiota, jonka ominaisuuksiin kuuluu, ettei se erottele ja leimaa ihmisiä taustan ja olosuhteiden mukaan. Terveys- ja hyvinvointieroja kavennetaan tutkimustenkin mukaan parhaiten kaikille yhtenäisten maksuttomien tai huokeiden peruspalveluiden avulla.
Lisäksi oikeistolaisessa retoriikassa unohtuu, että on yksilön kannalta leimaavaa, jos omaa avuntarvetta joutuu todistelemaan ja perustelemaan. Tämän takia esimerkiksi toimeentulotuen alikäyttö on surullisen tavallista.
Maksutonta toisen asteen opiskelua vaatineen kansalaisliikkeen mukaan hallituksen täsmäkohdennuksella ei puututa niihin keskeisiin rakenteellisiin ongelmiin, jotka liittyvät oppimateriaalien hankkimiseen. Esimerkiksi Sakki ry. on tuonut esille, että ammatillisessa koulutuksessa työväline- ja vaatehankinnat koskevat nimenomaan opintojen alkuvaihetta, eikä joka kuukausi tuleva oppimateriaalilisä korjaa siis ongelmaa.
Maksuton toisen asteen koulutus hoidetaan parhaiten niin, että oppivelvollisuusikää pidennetään ja kaikki opiskelijat saavat oppimateriaalit ja -välineet suoraan oppilaitoksista. On tärkeää, että Helsinki ottaa nyt ensimmäisen askeleen maksuttoman toisen asteen tiellä!
(Puheenvuoro Helsingin kaupunginvaltuustossa 26.9.2018)