A perustaa pizzerian Suomeen, B säätiön Liechtensteiniin ja siirtää sinne pari miljoonaa euroa. A aikoo tienata paistamalla pizzoja, B käymällä arvopaperikauppaa säätiöllä. Kumpikaan ei erityisesti rakasta veroja, ainakaan omalta osaltaan. A jättää osan tuloistaan lyömättä kassaan ja B unohtaa kertoa säätiöstään ja sen tuotoista Suomen verottajalle.
Kummallakin käy huono tuuri. A jää kiinni verotarkastuksessa, jossa todetaan kirjanpidosta puuttuvan 130 000 euron tulot kolmen vuoden ajalta. B:n säätiötä ja tilejä koskevat tiedot sattuvat kuulumaan niihin, jotka eräs pankin virkailija varastaa ja myy Saksan tiedustelupalvelulle. Tiedot kulkeutuvat Suomen verottajalle, joka laskee kolmen vuoden ilmoittamatta jätettyjen tuottojen määräksi puoli miljoonaa euroa.
A ja B ovat molemmat roolihenkilöitä harmaaksi taloudeksi kutsutussa näytelmässä. Näytelmä sisältää paljon muitakin rooleja, kuten pimeitä rakennusmiehiä, kuittikauppiaita ja juristeja. Näytelmä ei naurata esimerkiksi A:n kilpailijaa, jonka tuotteet ovat maksettujen verojen verran kalliimpia. Se ei naurata myöskään katsojiksi joutuneita veronmaksajia, joiden pääsylippujen kokonaiskustannukset nousevat miljardeihin euroihin vuodessa.
Rajataanko näytelmää?
Näytelmän laajuutta ja sen aiheuttamia kustannuksia on kyllä yritetty rajata. Edellinen hallitus oli siitä innostunut, mutta sai aikaan vain hieman edistystä. Pizzerian pitäjä joutuu nyt tarjoamaan kuitin, mutta edelleen ilman kytkentää tyyppihyväksyttyyn kassakoneeseen. Mutta veroparatiisisijoitusten valvonnassa verohallinto luottaa edelleen enemmän asiakkaisiinsa kuin verotarkastuksiin. Ja vaarana on, että järjestyksen pitämistä yrittänyttä virkamiesten joukkoa harvennetaan ja osa katsojista innostuu siirtymään näyttämön puolelle.
Osa elinkeinoelämää haluaa edelleen torjua lainmuutokset, jotka vaikeuttaisivat veroista välttyvien yritysten ja esimerkiksi ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttöä. Finanssiala taas pyrkii piilottamaan suomalaisten arvopaperiomistukset hallintarekisterin suojiin.
Ja miten A:lle ja B:lle kävi? No ei kovin pahasti. A vapautettiin veropetossyytteestä, mutta sai verohallinnon mielestä suurempana syntisenä suuremmat veronkorotukset kuin B, jota verohallinnossa ei rikollisena pidetty lainkaan. Merkit viittaavat siihen, että molemmille riittää rooleja myös jatko-osissa.
Lopputekstit
Suomalainen yhteiskunta menettää arviolta 4–5 miljardia euroja verotuloja ja sosiaaliturvamaksuja harmaan talouden seurauksena. Veropohjaa kaventaa myös ulkomaalaisten Suomeen lähetettyjen työntekijöiden alipalkkaus, työehtosopimukset alittavista palkoista ei kerry tänne veroja eikä sosiaaliturvamaksuja. Urakkakilpailuissa häviävät velvoitteensa hoitavat yritykset ja oheistuotteina harmaa talous tarjoaa elintilaa järjestäytyneelle rikollisuudelle, kiristykselle ja korruptiolle.
Harmaan talouden pyörteisiin menetetyillä miljardeilla voitaisiin saada aikaan paljon hyvää, esimerkiksi yhdenvertaiset ja hyvin toimivat julkiset palvelut kaikille. Meillä on varaa parantaa hyvinvointivaltiota, jos niin vain haluamme.