Symbolisista syistä ei perusoikeuksia tule rajoittaa

Arvoisa puhemies

Koronaepidemian hidastamiseksi on tehtävä kaikki ne toimet, jotka parhaaseen käytössä olevaan tietoon perustuen katsotaan tehokkaiksi ja järkeviksi. Toimet pitää myös tehdä oikea-aikaisesti. Kaikkein tärkeintä on suomalaisten turvallisuus.

Se, että joudumme keskustelemaan näin voimakkaista rajoituksista, johtuu siitä, että meidän on turvattava parhaan tehohoidon kapasiteetin riittävyys myös epidemiahuipussa.

Samalla on todettava, että vakaviin rajoituksiin joudutaan, koska hallituksen aiempia voimakkaita suosituksia ei ole kaikkien toimesta riittävästi noudatettu. Suurin osa suomalaisista on sisäistänyt vastuunsa ja toiminut sen mukaisesti. Valitettavasti kaikki eivät ole olleet yhtä vastuullisia, ja se on johtanut tähän tilanteeseen. Jatka lukemista

Kirjallinen kysymys koronaepidemian rajoitustoimien ihmisoikeusvaikutuksista

Eduskunnan puhemiehelle

Maailman terveysjärjestö WHO julisti SARS-CoV-2-viruspandemian 11.3.2020. Nopeasti leviävä ja vakavia infektioita aiheuttava tauti on saanut valtiot ja kansainvälisen yhteisön poikkeuksellisiin toimiin. Euroopan unioni on sulkenut Schengen-alueen ulkorajat, ja Suomessa hallitus otti valmiuslain käyttöön ensimmäistä kertaa rauhan aikana.

Valmiuslain käyttöönotto edellyttää, että maan todetaan olevan poikkeusoloissa. Laki mahdollistaa laajasti toimia, jotka rajoittavat kansalaisten oikeuksia ja vapauksia sekä vallan keskittämistä maan hallitukselle ja viranomaisille. Valmiuslakiin nojaten on rajoitettu muun muassa koulujen ja oppilaitosten lähiopetusta. Valmiuslaki mahdollistaa myös työaikalain ja vuosilomalain säännöksistä poikkeamisen kriittisen henkilöstön osalta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sisäisen turvallisuuden koulutettujen ammattihenkilöiden velvoittamisen tarpeen mukaan töihin. Valmiuslain mahdollistamien keinojen lisäksi koronaepidemiaan vastaamiseksi on otettu käyttöön lukuisia muita rajoitustoimenpiteitä, kuten tartuntatautilain mukaisia kokoontumisrajoituksia.

Valmiuslain toimenpiteillä ja muilla rajoitustoimilla on tuntuvat vaikutukset lukuisien ihmisryhmien päivittäiseen elämään. Toimenpiteiden vaikutusten ennakkoarviointi on äärimmäisen tärkeää, jotteivät esimerkiksi kaikkein hauraimmassa asemassa olevat kärsi rajauksista kohtuuttomasti. Jatka lukemista

Koronakriisi testaa rankasti hyvinvointivaltiota

Arvoisa puhemies,
Koronaepidemia iskee nyt kovaa niihin ihmisiin, jotka ovat jo valmiiksi hauraassa yhteiskunnallisessa asemassa. Nyt testataankin suomalaisen hyvinvointivaltion toimivuutta, näyttää nimittäin siltä, että ne yhteiskuntamme toiminta-alat, jotka jo valmiiksi kärsivät kroonisesta resurssipulasta, kärsivät nyt itse epidemiasta ja siihen liittyvistä rajoituksista kaikkein eniten. Tällaisia palveluita ovat muun muassa asunnottomien palvelut, päihde- ja mielenterveyspalvelut, lähisuhdeväkivaltaa kokevien palvelut, lastensuojelupalvelut.

Nostan nyt kuitenkin tässä erikseen yhden ryhmän, joka näyttää olevan erityisen haavoittuvassa asemassa, nimittäin omaishoitajat.

Mitä tapahtuu, jos omaishoitaja sairastuu Koronakriisin aikana? Mitä tapahtuu hoidettaville, joista valtaosa ei mitenkään pärjää itsekseen? Kestääkö terveydenhuolto sekä omaishoitajien että hoidettavien sairastumisen? Tämä on nyt kysymys, josta olen saanut useampia yhteydenottoja ja joka herättää suurta huolta.

Suomessa virallisia omaishoitajia on 45 000, epävirallisesti vielä enemmän. Ihan ehdoton valtaosa omaishoitajista on naisia ja he sinnittelevät hyvin pienellä toimeentulolla.

Vähän yli puolet omaishoitajista hoitaa ikääntyvää lähimmäistä ja valtaosa näistä omaishoitajista on itse ikäryhmässä 65-84. Vähän alle puolet omaishoitajista hoitaa puolestaan vammaista läheistä. Jatka lukemista

Ihmisoikeustuomioistuimen tuomio pakotti Suomen katsomaan peiliin

Eduskunnan ihmisoikeusverkosto kokosi perjantaina 6.3. viranomaisia, asiantuntijoita ja kansanedustajia pyöreän pöydän keskusteluun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen marraskuussa Suomelle antaman tuomion vaikutuksista Suomen turvapaikka- ja palautuspolitiikkaan ja käytäntöihin. Tilaisuudessa kuultiin sisäministeriön maahanmuutto-osaston, Maahanmuuttoviraston, oikeusministeriön, korkeimman hallinto-oikeuden, Poliisihallituksen, Pakolaisneuvonta ry:n ja Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n edustajia.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 14.11.2019 tuomion, jossa Suomen todettiin ensimmäistä kertaa loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeutta elämään koskevaa 2 artiklaa sekä kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltoa koskevaa 3 artiklaa. Asiassa Suomi oli palauttanut niin sanotun vapaaehtoisen paluun järjestelmän puitteissa turvapaikanhakijan kotimaahansa Irakiin, missä hänet pian paluun jälkeen surmattiin. Tuomio herätti kysymyksiä muun muassa aikaisempien oikeudenloukkausten merkityksen arvioinnista turvapaikkatutkinnassa. Tuomion seurauksena eri viranomaistahot ilmoittivat ryhtyvänsä selvityksiin ja tarvittaviin korjauksiin, jotta vastaavaa ei enää tulevaisuudessa tapahtuisi. Ihmisoikeusverkoston puheenjohtaja Veronika Honkasalo korostaa ihmisoikeustuomioistuimen tuomion vakavuutta:

– Ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antama tuomio oli monella tapaa historiallinen. Toisaalta se surullista kyllä vain vahvisti niitä näkemyksiä, joita turvapaikkamenettelyn asiantuntijat, oikeusoppineet, aktivistit ja muut turvapaikkaprosessia läheltä seuranneet ovat yrittäneet kertoa vuosia. Tälläkin hetkellä Suomi myös palauttaa ihmisiä esimerkiksi Afganistaniin, jonka turvallisuustilanne näyttää olevan jälleen syöksykierteessä, Honkasalo muistuttaa.

Ihmisoikeustuomioistuimen marraskuisen tuomion jälkeen useat eduskunnan ihmisoikeusverkoston kansanedustajat pitivät tuomiota häpeällisenä ja kehottivat nykyistä hallitusta varmistamaan, että hallitusohjelmaan kirjatut turvapaikkapoliittiset parannukset toimeenpannaan viipymättä, niin ettei vastaavia kansainvälisen oikeuden ehdotonta palautuskieltoa loukkaavia tapauksia Suomessa enää tapahdu. 

– Hyvää on, että ihmisoikeustuomioistuimen tuomio on otettu vakavasti, ja siihen on reagoitu niin sisäministeriössä, Maahanmuuttovirastossa, poliisissa kuin tuomioistuimissakin. Maahanmuuttovirasto on arvioinut uudestaan lainvoimaisten turvapaikkapäätösten oikeellisuutta ja palautuskäytäntöjä on arvioitu yhdessä poliisin kanssa. Ministeriöissä aiotaan myös selvittää ulkomaalaislakiin tehtyjen useiden muutosten kokonaisvaikutuksia. Työ on käynnissä, mutta sitä on jatkettava määrätietoisesti ja tuomion on toimittava herätyksenä ja linjan ohjaajana tästä eteenpäin, ihmisoikeusverkoston jäsen Inka Hopsu sanoo.

Tilaisuudessa kuultiin myös turvapaikanhakijoita avustavien ja turvapaikkamenettelyä läheltä seuraavien järjestöjen edustajia, joiden puheissa korostui vakava huoli kotimaisen turvapaikkamenettelyn laadusta ja oikeusturvaongelmista viime vaalikaudella toteutettujen kiristysten seurauksena.

– Niin kauan kuin turvapaikkamenettelyn laatuongelmista, lainvoimaisten päätösten oikeellisuudesta, palautuskäytännöistä tai suomalaisen maahanmuuttopolitiikan isosta kuvasta esitetään perusteltua kritiikkiä ja huolta, on niin meillä lainsäätäjillä kuin viranomaisilla peiliin katsottavaa, ihmisoikeusverkoston jäsen Eva Biaudet sanoo.

On ilmastolle haitallista, että lentäminen on usein edullisin matkustusmuoto

Kiitän lämpimästi nyt käsittelyssä olevaa kansalaisaloitetta. Vasemmisto tukee kansalaisaloitetta ja kannattaa sitä, että Suomi asettaa kansallisen lentoveron. Pitkällä aikavälillä on selvää, että ratkaisuna tulee olla ainakin EU:n laajuinen lentokerosiinivero.

80 prosenttia maailman väestöstä ei ole koskaan lentänyt. Suomessa tätä globaalia näkökulmaa harvoin muistetaan: lentämisessä on kyse rikkaan pohjoisen etuoikeudesta. Tämä tosiasia kuvaa myös ilmastonmuutoksen juurisyitä yleisemmin: köyhä etelä joutuu kohtuuttomalla tavalla kärsimään rikkaiden länsimaiden aiheuttamista päästöistä. Me tiedämme myös, että ilmastonmuutoksen seuraukset ovat kaikkein dramaattisimpia juuri köyhiempien maiden ja niiden väestön näkökulmasta, mikä aiheuttaa uhan myös globaalin etelän ihmisoikeuksien toteutumiselle.

Arvoisa puhemies, 

Lentäminen on myös Suomessa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvä kysymys. Siksi on tärkeää, että lentoveron toteuttamisessa sosiaaalinen oikeudenmukaisuus huomioidaan: tiheään lentäviä verotetaan enemmän kuin harvoin lentäviä. 

Tällä hetkellä erikoinen ominaisuus on se, että eri liikkumismuotoja verotetaan eri tavoin. Ylin tuloviidennes aiheuttaa keskimäärin viisinkertaisesti enemmän lentopäästöjä kuin pienituloisin viidennes. Myös Suomessa lentoliikenteestä pystyvät hyötymään erityisesti hyvätuloiset ja silti lentoliikennettä ei veroteta kuten henkilöautoliikennettä. Tällä hetkellä lentokerosiini on verovapaata, mutta kansainvälistä lentoliikennettä säätelevä Chicagon sopimus sallii kentällä tankattavan kerosiinin verottamisen, mutta ei tankissa jo valmiiksi olevan.  

Ilmastonmuutos on tässä ja nyt. Meidän on tehtävä kaikkemme sen hillitsemiseksi. Lentovero on yksi lukuisista toimenpiteistä. Tällä hetkellä lentäminen yleistyy maailmassa huimaa vauhtia, vaikka kehityssuunnan pitäisi olla päinvastainen. Kun lentomäärien kasvulle ei näy loppua, on kaikki keinot tämän kehityksen kääntämiseksi otettava käyttöön. Lentovero ei yksin riitä hillitsemään ilmastonmuutosta, mutta se on yksi tärkeä askel päästöjen vähentämisessä ja lentoliikenteen kasvun taittamisessa. 

Olisi tärkeää, että ne, jotka eivät lentoveroa kannata, kertoisivat, miten lentoliikenteen päästöjä tulisi rajoittaa. 

(Puheenvuoro lentoveroon liittyvän kansalaisaloitteen lähetekeskustelussa eduskunnan täysistunnossa 5.3.2020)

Velaton tulevaisuus on jokaisen nuoren oikeus

On erittäin tervetullutta, että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun yksityisestä velkaantumisesta. On nimittäin niin, että velka tässä salissa usein kääntyy tarkoittamaan yksinomaan valtionvelkaa ja sen varsin populistista käsittelyä. Tässä yhteydessä unohtuu usein myös se tosiseikka, että nimenomaan yksityinen, kotitalouksien velkaantuminen on kasvanut voimakkaasti 1990-luvun lopulta alkaen.

Velkaantumista käsitellään harvoin sukupolvinäkökulmasta. Tässä yhteydessä olen huolissani erityisesti nuorten velkaantumisesta. Varhainen velkaantuminen riistää nuorelta tulevaisuudennäkymät ja se on erityisen suuri riski syrjäytymisen kannalta. Ylitsepääsemättömät velat voivat oleellisesti heikentää nuoren halua ja mahdollisuuksia hakeutua ja kiinnittyä työelämään.

Viime vuosina tehtyjen, ja erityisesti viime hallituksen, poliittisten päätösten vaikutus on selkeästi nähtävissä myös opiskelijoiden velkaantumisessa. Opiskelijoiden velka pieneni 2010-luvulle saakka, mutta on kääntynyt sittemmin kasvuun, kun opintorahaa on leikattu ja opintolainan osuutta opintotuesta kasvatettu. Kelan mukaan toissa vuoden lopulla opintovelallisia oli yli neljäsataa tuhatta, ja heillä oli lainaa keskimäärin 7 800 euroa – summa kasvoi viidenneksen edellisvuodesta. Yli 20 000 euron opintolainat yli nelinkertaistuivat viidessä vuodessa.

Opiskelijat ovat ainoa suuri yhteiskuntaryhmä, jonka oletetaan rahoittavan välttämätön toimeentulonsa lainalla. Vaihtoehtona on käydä opintojen ohessa töissä tai elää alle minimibudjetin (viitebudjetti 1 400 € kuukaudessa), josta asumistuki ja opintoraha eivät pelkiltään kata edes puolta.

Opintovelka on useassa muussakin mielessä eriarvoisuuskysymys. Hyvätuloisten perheiden lapset voivat vanhempiensa avustuksella välttää lainanoton, ja hyväpalkkaisille aloille työllistyvät voivat ottaa lainaa huolettomammin. Pelko velkaantumisesta vaikuttaa matalampien yhteiskuntaluokkien haluun ja mahdollisuuksiin opiskella ylipäätään. Lisäksi iso velka jo nuorena aikuisena seuraa nuorta myöhemmissä elämänvaiheissa ja kaventaa mahdollisuuksia täysivaltaiseen itsenäistymiseen. Opiskelijoiden velkaantumisen raju kasvu ei koske vain opiskelijoiden nykyistä elämänvaihetta, vaan aiheuttaa monille todennäköisesti toimeentulo-ongelmia myös opintojen jälkeen. Siksi velkaantuminen voi pahimmillaan vaikuttaa esimerkiksi itsemääräämisoikeuden, liikkumisvapauden ja sivitystyksellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumiseen.

Kansainvälisiä esimerkkejä tarkastelemalla voimme arvioida, millaisia seurauksia opiskelijoiden velkaantumisella voi olla. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa opintovelan määrä on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan joka viidestoista yhdysvaltalaisopiskelija on harkinnut jopa itsemurhaa velkataakkansa vuoksi.

Arvoisa puhemies,
Nuorten velkaantuminen on ylipäätään ongelmallista, mutta erityisen järkyttävää on, kun nuoren vanhempi tai muu läheinen on syypää nuoren velkataakkaan. Velkaantuminen saattaa alkaa, kun vanhempi jättää maksamatta nuoren nimiin ottamiaan laskuja tai ottaa tämän nimissä lainaa. Tästä ilmiöstä tiedämme edelleen liian vähän. Ylisukupolvinen velkaantuminen tapahtuu niin, että velkaantuminen tapahtuu vanhemman tai muun läheisen toimesta kun nuoren nimiin otettuja laskuja tai lainoja jätetään maksamatta ja velat realisoituvat lapsen täysi-ikäistyessä. Käytännössä on kyse siis taloudellisesta hyväksikäytöstä, jonka edessä nuoret ovat usein hyvin haavoittuvassa asemassa, sillä kynnys rikosilmoituksen tekemiseen nousee sen mukaan, mitä läheisempi henkilö tekijä on.

Päättäjinä meidän on käännettävä kehityksen suunta ja estettävä nuorison ja nuorten aikuisten joutuminen tahtomattaan velkakierteeseen. Vasemmistoliitto esittää nuorten velkaantumiseen muun muassa seuraavia ennaltaehkäiseviä ratkaisuja:

-Opintotukea ei pidä jatkossakaan heikentää eikä lainapainotteisuutta lisätä opintorahan kustannuksella.

-On luotava valtakunnallinen sosiaalinen luototus, joka mahdollistaa vähävaraiselle henkilölle kohtuuehtoisen luoton. Näin pikavipeille on tarjolla kestävämpi vaihtoehto, mikäli tulee pakottava rahanmeno, kuten tieto- tai kodinkoneen korjaus.

-Pikavippiongelmaan on voitava puuttua myös lainsäädännöllistä kautta. Tutkimuksen mukaan luotonantoyritysten velat ovat 18–34-vuotiaiden velkomustuomioiden yleisin peruste. Kielletään siis myös pikavippien mainostaminen.

-Jos nuori on jo päässyt velkaantumaan, on tärkeää, että opastusta on tarjolla matalalla kynnyksellä mahdollisimman pian kierteen välttämiseksi ikäsensitiivisellä tavalla. Tästä syystä velka- ja talousneuvonnan resursseja onkin parannettava sekä velkajärjestelyyn pääsyä helpotettava nuorille velkaantuneille henkilöille.

(Puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 19.2.2020).

Vesihuollon yksityistäminen estettävä

Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo vaatii hallitukselta pikaisia toimenpiteitä vesihuollon yksityistämisen rajoittamiseksi lainsäädännön keinoin. Hän jätti asiasta eilen 6.2.2020 toimenpidealoitteen eduskunnassa. 

 ‒ Vesi on ihmisoikeus ja jokapäiväinen välttämättömyys. Siksi ei todellakaan ole yhdentekevää, miten vesihuolto on yhteiskunnassa järjestetty, Honkasalo sanoo.  Julkisuudessa on viime viikkoina käyty keskustelua vesihuollon yksityistämiseen liittyvistä riskeistä sen jälkeen kun Jyväskylän kaupunki päätti selvittää kaupungin omistuksessa olevan energia- ja vesiyhtiön Alva-yhtiöt Oy:n myyntiä.

Vaikka Jyväskylän kaupungin aikomus on pitää enemmistöomistus Alva-yhtiöstä itsellään, olisi nyt suunniteltu 30‒40 prosentin myynti yksityiselle omistajalle jo itsessään iso muutos kunnallisen vesihuollon toimintaympäristössä.

‒ Kansainväliset esimerkit kertovat huolestuttavaa kieltä vesihuollon yksityistämisestä. Berliinissä ja Pariisissa yksityistäminen johti mittaviin asiakasmaksujen korotuksiin, ja siellä onkin jo palautettu vesihuolto julkiseen hallintaan, Honkasalo sanoo.  

‒ Vesihuolto on luonnollinen monopoli eikä siitä kannata tehdä bisnestä. Vesi on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta.

Vesihuollon yksityistämistä vastustava Vesi on meidän -kansalaisaloite keräsi tammikuun lopussa eduskuntakäsittelyyn tarvittavat yli 50 000 allekirjoitusta vain runsaassa vuorokaudessa. Aloitteessa vaaditaan, että hallitus käynnistää valmistelun sellaisen lainsäädännön luomiseksi, jolla estetään julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen myyminen kaupallisille yksityisille toimijoille.
(Tiedote 7.2.2020)

Ryhmäpuhe välikysymyskeskustelussa

Arvoisa puhemies

Raakalaismainen ISIS-järjestö on terrorisoinut Lähi-Itää pitkään ja vuosina 2014-2019 se hallitsi Irakin ja Syrian alueilla niin sanottua kalifaattiaan. Vuoden alussa kurdijoukot valtasivat viimeiset ISISin alueet. Al-Holin leirille koottiin tuolloin yli 70 000 ihmistä, lähinnä naisia ja lapsia. Leirillä on myös noin kymmenen suomalaista naista ja heidän noin 30 lastaan, valtaosa alle kouluikäisiä pikkulapsia.

Jatka lukemista

Vuonna 1982 kaulassani roikkui lappu “Haluan turvallisen hoitopaikan” – tänään puolustin päivähoito-oikeutta eduskunnassa

Vuonna 1982 kaulassani roikkui lappu “Haluan turvallisen hoitopaikan” – tänään puolustin päivähoito-oikeutta eduskunnassa

Kun olin 5-vuotias osallistuin päivähoitoliikkeen mielenilmaukseen tässä talossa äitini ja pikkusisareni kanssa. Tuo lähinnä pienten lasten äideistä koostunut ryhmittymä kamppaili tasa-arvotoimijoiden kanssa sen eteen, että jokaisen lapsen päivähoito turvattaisiin Suomessa. 1980-luvulla päivähoitopaikan saaminen oli miltei mahdotonta.

Sanon usein, että lasten subjektiivinen päivähoito-oikeus oli vuosikymmenten kamppailun tulos ja hienoimpia tasa-arvosaavutuksia Suomessa. Siksi se hetki kun edellinen hallitus päätti kajota tuohon oikeuteen, oli monelle niin järkyttävä.

Varhaiskasvatus on ennen kaikkea lapsen oikeus, joka ei voi muuttua sen mukaan, miten vanhempien työmarkkina-asema muuttuu. On hienoa, että osa kunnista ei lähtenyt rajaamisen tielle, mutta lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ei voi myöskään riippua kotikunnasta. Suomelle ominaista on, että kuntiin on syntynyt omia paikallisia tapoja tukea ja ohjata perheiden lastenhoitoon liittyviä valintoja. Tutkimusten mukaan kuntiin onkin syntynyt omia lastenhoito- ja varhaiskasvatuskulttuureja. Tämä on lasten yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista. Säästösyistä kunnat ohjaavat lapsia kotihoidontuelle, vaikka usein myös nämä lapset hyötyisivät varhaiskasvatuksesta.

Ensi elokuusta lähtien perheet saavat itse valita ja määritellä varhaiskasvatuksen tarpeensa koko maassa. Me hallitusohjelman kirjoittajat olemme sitä mieltä, että perheisiin pitää luottaa, eikä tulla ulkopuolelta määrittelemään, minkälainen oikeus lapsella on varhaiskasvatukseen. Tällä on valtava merkitys yhteiskunnan lapsimyönteisyydelle. Me näemme, että lapsen oikeuksista ei voi säästää.

Vasemmistoliiton tavoitteena on nostaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta ja myös tämän tavoitteen saavuttamisessa subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus on oleellisessa asemassa. Tutkimusten mukaan korkeatasoisesta pedagogisesta varhaiskasvatuksesta hyötyvät kaikki lapset. Erityisen suurta vaikuttavuus on lapsille, joiden kasvuympäristössä on heidän kehittymistään haittaavia tekijöitä, kuten vanhempien päihde- tai terveysongelmia tai puutteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Laadukkaan varhaiskasvatuksen on todettu olevan tärkeä, ellei jopa tärkein, myöhempää syrjäytymistä ehkäisevä tekijä.

Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen on tärkeää myös työllisyyden parantamisen näkökulmasta, sillä toimivat ja joustavat varhaiskasvatuspalvelut parantavat erityisesti naisten työllisyyttä. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen ei kuitenkaan yksinään riitä, vaan meidän on mietittävä keinoja, kuinka erityisesti vuorotyötä tekevien pienten koululaisten vanhempien perheen ja työn yhteensovittamista helpotetaan. Erityisesti yksinhuoltajien on vaikea ottaa vuorotyötä vastaan, jos pieni koululainen on jätettävä yöksi yksin kotiin. Onkin hienoa, että sivistysvaliokunta teki tästä lausuman mietintöön.

Sivistysvaliokunnan mietinnössä nostetaan esiin, että varhaiskasvatusoikeuden rajoittaminen on varhaiskasvatuksen työntekijöiden antamien vastausten mukaan lisännyt mm. hallinnollisen työn määrää, työn kuormittavuutta ja lapsiryhmässä tehtävän työn haasteellisuutta. Vanhempien arvioit oikeuden rajaamisesta ovat hyvin kriittisiä. Huolta on aiheuttanut esimerkiksi lasten yhdenvertaisuus sekä lasten vertaissuhteiden pysyvyyden ja lasten ja aikuisten suhteiden pysyvyyden väheneminen. Nämä ovat aivan oleellisia kysymyksiä, kun puhutaan varhaiskasvatuksen laadusta.

Lasten yhdenvertaisuuden takia oli myös hienoa, että sivistysvaliokunta teki mietintöönsä lausuman koskien haavoittuvassa asemassa olevien lasten varhaiskasvatuksen epäselvä tilannetta. Tämä huoli nousi esiin asiantuntijakuulemisissa. Valiokunta lisäsi mietintöön myös tästä lausuman, missä edellytetään, että valtioneuvosto selvittää ja selkeyttää esimerkiksi turvapaikanhakijalasten varhaiskasvatusoikeuden turvaamista.

On erittäin hienoa, että ensi elokuusta lähtien lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen turvataan jälleen lailla, eikä yhtäkään lasta erotella toiseen ryhmään tai varhaiskasvatuksesta ulos vanhempien taustaolosuhteiden vuoksi!

Puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 4.12.2019

Enemmistö osaa kriittisen keskustelun taidon ihmisarvoa kunnioittaen – vain perussuomalaisille se näyttää olevan mahdotonta

Sananvapautta uhataan tällä hetkellä suomalaisessa yhteiskunnassa monin eri tavoin. Kasvava vihapuhe ja verkkoviha rajoittavat varsinkin vähemmistöihin kuuluvien sananvapautta ja demokraattista osallistumista laajasti. Jyväskylän yliopiston tuoreen kuntapolitiikkaa tarkastelleen tutkimuksen mukaan naiset kärsivät vihapuheesta enemmän kuin miehet. Moni ei vihapuheen vuoksi uskalla lähteä ehdolle vaaleihin tai välttää tietoisesti tiettyjä poliittisia aiheita. Erityisesti maahanmuuttoon, yhdenvertaisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat sellaisia poliittisia teemoja, joita esillä pitävät ihmisoikeuksien puolustajat saavat usein kokea vihapuhetta ja verkkovihaa. Tämä ei ole uutta kansainvälisten tutkimustenkaan perusteella, jotka osoittavat kuinka rasismi ja naisviha kietoutuvat tiukasti toisiinsa.

Jatka lukemista

Eduskunnan ihmisoikeusverkoston jäsenten kannanotto Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antaman tuomion johdosta

Me allekirjoittaneet eduskunnan ihmisoikeusverkoston jäsenet haluamme ilmaista vakavan huolemme Suomen turvapaikkapolitiikan ja -prosessin ongelmista.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi 14.11.2019 tuomion, jossa Suomen todettiin loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklaa ja 3 artiklaa palautettuaan irakilaisen turvapaikanhakijan kuolemaan. Mieheen kohdistuneista aiemmista murhayrityksistä huolimatta hänelle ei myönnetty turvapaikkaa ja hänet palautettiin Bagdadiin, jossa hänet surmattiin vain kolme viikkoa paluun jälkeen. Mies oli saanut kielteisen päätöksen Maahanmuuttovirastosta ja hallinto-oikeudesta, eikä korkein hallinto-oikeus ollut myöntänyt valituslupaa. Miehen tytär oli valittanut asiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Jatka lukemista